Pyysin Helena Hietaselta luvan julkaista hänen Facebook-kommenttejaan kahdesta asiasta, joista molemmat liittyvät taiteilijan toimeentulon tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Tämä jälkimmäinen aihe liittyy ajankohtaiseen kuvataiteen manageroinnin teemaan, jonka sokea piste on ollut sen tiedon ja taidon unohtaminen, jonka kuvataiteilijat voisivat itse tuoda alueelle. Hietanen ehdottaa seuraavassa oivaltavasti lisäksi manageripalkkion lisäämistä myyntihintaan mikä motivoisi manageria ja auttaisi taiteilijaa muuten alhaisten myyntitulojen paineissa. (K.Y.)
Hietasen kommentti:
Olen Ruotsissa työskennellessäni ollut julkisen taiteen projektissa, jossa manageri oli itse kuvataiteilija, joka oli täydentänyt työnkuvaansa toimien myös managerina.
Mielestäni olisi hyvä, jos myös nuoret kuvataiteilijat (ja mikseivät kokeneemmatkin) voisivat täydennyskoulutuksen avulla työllistyä myös managereina itsekin. Tällöin osa nuorista löytäisi jo uransa alkuvaiheessa muitakin ansaintakeinoja kuin kuvatiteilijuus sinänsä. Tämä laajentaisi kuvataiteilijan työllistymismahdollisuuksi
Ajattelen, että manageroinnin tulos olisi asiakkaiden hankkiminen ja se, että kuvataiteilija saa myyntiä tai julkisen tilaustyön. Eikö siis tulisi olla niin, että managerin palkkio tulee lisätä teosmyynnin hintaan. Manageri saa palkkion , jos myyntiä tulee eli hänen työnsä tuottaa tulosta. Manageroinnin tarkoitus lienee toimia kuvataiteilijan ja ostajan välillä myynnin edistäjän, etsien asiakkaita ja löytäen yrityksille yms. tahoille sopivia taiteilijoita. Tässä on kipukohta jossa managerilla on tarvetta: taiteen myyminen ja uusien ostavien yleisöjen etsiminen.
Jos kuvataiteilijat joutuvat maksamaan jo ennalta pienistä myyntituloista ja alhaisista teoshinnoista kokonaan managerin kulut järjestelmä ei tule olemaan mahdollinen pienituloisimmille, jotka tukea kipeästi tarvitsisivat. Ei mielestäni voida ajatella, että kentän sisällä rahoitus onnistuisi vaan tuloa on saatava ulkopuolelta kuten ostajilta. (H.H.)
Mielestäni olisi hyvä, jos myös nuoret kuvataiteilijat (ja mikseivät kokeneemmatkin) voisivat täydennyskoulutuksen avulla työllistyä myös managereina itsekin. Tällöin osa nuorista löytäisi jo uransa alkuvaiheessa muitakin ansaintakeinoja kuin kuvatiteilijuus sinänsä. Tämä laajentaisi kuvataiteilijan työllistymismahdollisuuksi
Ajattelen, että manageroinnin tulos olisi asiakkaiden hankkiminen ja se, että kuvataiteilija saa myyntiä tai julkisen tilaustyön. Eikö siis tulisi olla niin, että managerin palkkio tulee lisätä teosmyynnin hintaan. Manageri saa palkkion , jos myyntiä tulee eli hänen työnsä tuottaa tulosta. Manageroinnin tarkoitus lienee toimia kuvataiteilijan ja ostajan välillä myynnin edistäjän, etsien asiakkaita ja löytäen yrityksille yms. tahoille sopivia taiteilijoita. Tässä on kipukohta jossa managerilla on tarvetta: taiteen myyminen ja uusien ostavien yleisöjen etsiminen.
Jos kuvataiteilijat joutuvat maksamaan jo ennalta pienistä myyntituloista ja alhaisista teoshinnoista kokonaan managerin kulut järjestelmä ei tule olemaan mahdollinen pienituloisimmille, jotka tukea kipeästi tarvitsisivat. Ei mielestäni voida ajatella, että kentän sisällä rahoitus onnistuisi vaan tuloa on saatava ulkopuolelta kuten ostajilta. (H.H.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti