Helena Hietasen ehdotus managerikoulutuksesta kuvataiteilijoille ja manageripalkkioiden lisäämisestä teoksen myyntihintaan

Pyysin Helena Hietaselta luvan julkaista hänen Facebook-kommenttejaan kahdesta asiasta, joista molemmat liittyvät taiteilijan toimeentulon tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Tämä jälkimmäinen aihe liittyy ajankohtaiseen kuvataiteen manageroinnin teemaan, jonka sokea piste on ollut sen tiedon ja taidon unohtaminen, jonka kuvataiteilijat voisivat itse tuoda alueelle. Hietanen ehdottaa seuraavassa oivaltavasti lisäksi manageripalkkion lisäämistä myyntihintaan mikä motivoisi manageria ja auttaisi taiteilijaa muuten alhaisten myyntitulojen paineissa. (K.Y.)

Hietasen kommentti: 

Olen Ruotsissa työskennellessäni ollut julkisen taiteen projektissa, jossa manageri oli itse kuvataiteilija, joka oli täydentänyt työnkuvaansa toimien myös managerina.
Mielestäni olisi hyvä, jos myös nuoret kuvataiteilijat (ja mikseivät kokeneemmatkin) voisivat täydennyskoulutuksen avulla työllistyä myös managereina itsekin. Tällöin osa nuorista löytäisi jo uransa alkuvaiheessa muitakin ansaintakeinoja kuin kuvatiteilijuus sinänsä. Tämä laajentaisi kuvataiteilijan työllistymismahdollisuuksia mikä ilmeisesti on myös hankkeen tarkoitus. Itse taiteilijana toiminut tietää työnprosessit.

Ajattelen, että manageroinnin tulos olisi asiakkaiden hankkiminen ja se, että kuvataiteilija saa myyntiä tai julkisen tilaustyön. Eikö siis tulisi olla niin, että managerin palkkio tulee lisätä teosmyynnin hintaan. Manageri saa palkkion , jos myyntiä tulee eli hänen työnsä tuottaa tulosta. Manageroinnin tarkoitus lienee toimia kuvataiteilijan ja ostajan välillä myynnin edistäjän, etsien asiakkaita ja löytäen yrityksille yms. tahoille sopivia taiteilijoita. Tässä on kipukohta jossa managerilla on tarvetta: taiteen myyminen ja uusien ostavien yleisöjen etsiminen.

Jos kuvataiteilijat joutuvat maksamaan jo ennalta pienistä myyntituloista ja alhaisista teoshinnoista kokonaan managerin kulut järjestelmä ei tule olemaan mahdollinen pienituloisimmille, jotka tukea kipeästi tarvitsisivat. Ei mielestäni voida ajatella, että kentän sisällä rahoitus onnistuisi vaan tuloa on saatava ulkopuolelta kuten ostajilta. (H.H.)

Helena Hietanen taiteilijan olemattomasta palkasta näyttelyä rakentaessa

Pyysin Helena Hietaselta luvan julkaista hänen Facebook-kommenttejaan kahdesta asiasta, joista molemmat liittyvät taiteilijan toimeentulon tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Kumpikaan asioista, taiteilijan palkka näyttelyn rakentamisesta taidemuseoon eikä managerikoulutus kuvataiteilijoille, ei ole vielä todellisuutta. Kumpikin kuitenkin parantaisi kuitenkin sitä paljon puhuttua kuvataiteilijan ansaintalogiikkaa omalla tavallaan. Kaisa Heinäsen uusi artikkeli Helsingin Sanomissa 18.11.2010 ja Jussi Kiven Taide-lehdessä 2 (2010) julkaistu artikkeli biennale-taiteilijan kokemuksista ovat olleet omalta osaltaan nostamassa ensimmäistä aihetta esiin. (K.Y.)


Hietasen kommentit taiteilijan olemattomasta palkkiosta näyttelyä rakentaessa: 


HS/ Kulttuuri 18.11. :"Kuvasto haluaa uudistaa näyttelykorvaukset...kun (kuva)taiteilija pitää näyttelyn, hän on usein työryhmästä ainoa, jolle ei makseta mitään. Ajatellaan, että näyttely ja sen huomioarvo on taiteilijan palkka. Yleisökin maksaa päästäkseen näkemään teoksen. Miksi tekijälle ei pitäisi maksaa?" / Kaisa Heinänen


Kaisa Heinäsen osuva kirjoitus ongelmasta, joka on kuvataiteilijan työn arkea: teet työtä, joka on taidemuseon tai näyttelyorganisaation keskiössä eli näyttelyn sisältö, mutta usein korvaukset työstä ovat olemattomat tai pahimmillaan niitä ei saa lainkaan! 

"Kuvaston mukaan museoiden maksuhaluttomuuden syynä ovat nimenomaan niiden riittämättömät varat".

Kirjoituksessa Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Petra Havu tuo esiin hyvin konkreettisesti ongelman ytimen: " ...museoissa ei välttämättä edes ole totuttu ajattelemaan, että kuvataiteilijalle pitää maksaa teoksen ripustamisesta ja esittämisestä palkkioita tai taiteilijan museolle tekemästä työstä palkkaa. Siksi siihen ei välttämättä edes älytä budjetoida rahaa. Leivän on ajateltu tulevan apurahoista, vaikka koko tukijärjestelmä on taiteilijamäärän huikean kasvun myötä käynyt riittämättömäksi."

Asian ytimeen!

Lopuksi vielä siteeraan kirjoitusta:" Pienessä maassa kukaan (taiteilija) ei halua hankalan leimaa. Mutta jos taiteilija ei itse vaadi hänelle kuuluvia senttejä, ei sitä tee kukaan muukaan. Ja miksi museo sitten maksaisi seuraavalle taiteilijalle, kun ei edellisellekään tarvinnut?"

Ovatko museot alibudjetoineet toimintojaan, jos taiteilijat on jätetty ilman asianmukaisia kulu- ja työkorvauksia? Olen sitä mieltä, että kuvataiteen kentän uudistuessa ja työskentelytapojen muuttuessa (esim. teosten ja näyttelyiden rakenne on yhä enemmän tiettyyn tilaan ja tilanteeseen liittyen suunniteltu) korvausjärjestelmät ovat jääneet jälkeen. Jos lainaat valmiin yksittäisen teoksen näyttelyyn Kuvasto-korvaus on paikallaan.

Mutta jos, taiteilija tekee teoksen suunnitellen tiettyyn museon tilaan ja rakentaen sitä paikanpäällä tai on itse ripustamassa näyttelyä, tulisi työstä maksaa päivärahat, työpalkka ja matkakulut, kuten muillakin aloilla. Nämä on huomioitava budjetissa jo näyttelyä suunniteltaessa. (H.H.)