Timo Heinonen: Huomautuksia tuntiopettajuudesta (Facebookissa virinneeseen keskusteluun pohjaten)

Olen useassa taannoisessa keskustelussa todennut, että tuntiopettajat ovat etenkin taideyliopistoissa moninäkökulmaisuuden ja uusimman tiedon kannalta keskeisin - ja samalla aliarvostetuin ja kenties hyväksikäytetyin voimavara.

Tuntiopettajien palkka ei ole ainoastaan vaatimaton, lisäksi kaikki etuudet tunnetusti puuttuvat. Sairastapauksessa sovitusta opetuksesta palkkaa ei tule. Moni tuntiopettaja tekee niin ikään suunnittelutyötä käytännöllisesti katsoen ilmaiseksi ja usein kantaa jopa vastuun edustamastaan oppiaineesta, koska aineessa ei ole vakinaista tointa.
(Reunahuomautuksena ilmaisen myös oudoksuntani siitä seikasta, että tuntipalkkiot samasta työstä, samalla koulutuksella vaihtelevat eri yliopistojen välillä parhaimmillaan 50%.)

Yksi syy tuntiopettajien asemaan on alan tosiasiallinen järjestäytymättömyys. Toinen ongelma on se, että vinoutunut järjestelmä on vakiintunut ikään kuin “maan tavaksi”. Jälkimmäiseen liittyvä kolmas seikka, tavallaan jopa sen paljolti vaiettu syy on, että aina löytyy joku halukas oikeuksiaan kyselevän, hankalan niskoittelijan tilalle - vähemmällä kokemuksella ja vähemmin vaatein. Solidaarisuus... no olkoon…

Keskustelin taannoin toisessa asiayhteydessä liittoni (Yliopistonlehtorien liitto/OAJ - joka edustaa myös meitä ketjupätkälehtoreita) työmarkkina-asiamiehen kanssa. Kiinnostava tieto oli, että liiton näkemyksen mukaan tuntipalkkiopohjaisen tuntiopettajuuden laillisuus on kyseenalaista, mikäli opetus on toistuvaa ja sisältyy tutkintovaatimuksiin, jolloin opetuksen tarve on luonteeltaan jatkuvaa. Taitaa tämän lain henki olla heikoilla yliopistomaailmassa. 

Olen muutaman elävän päätoimisen tuntiopettajan onnistunut tapaamaan - tai tarkemmin varmuudella kaksi - 17-vuotisen urani aikana. TaiKissa erään tällaisen päätoimisesti alipalkatun tuntiopettajan virassa olleen henkilön useita vuosia vuoden jaksoissa jatkettu virka muutettiin selityksittä tavallisimmaksi tuntemistamme tuntiopettajuuden muodoista. Toinen tapaus ja lajissaan iloinen poikkeus tapahtui vastikään SibAssa, jossa pitkään tuntiopettajana aineensa oppiainevastuuta kantanut henkilö vakinaistettiin kyselemättä ja asianomainen kuuli tapahtuneesta ilmoitusasiana.

En ole laskenut kaikkia hallinto-, tutkinto- tai lakimuutoksia, jotka urani varrelle ovat mahtuneet. Olen opiskellut kolmessa yliopistossa ja työskennellyt huomattavasti useammassa. Yhteisenä nimittäjänä uudistuksissa tuntuu substanssipuolen edustajan näkökulmasta olevan piirre, joka tuli ilmi vastikään julkaistussa raportissa. Opetusministeriö teetti yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa kuudella ulkomaalaisella ja kuudella suomalaisella professorilla sekä Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkijoilla arvion Suomen innovaatiojärjestelmästä. Luonnehtivaa mm. oli, että substanssiosaaminen ja asiantuntijuuden suojelu on alisteista hallinnon logiikalle.

Timo Heinonen
Lehtori
Teatterikorkeakoulu