http://www.otakantaa.fi/yhteenveto.cfm?page=yhteenveto_419_fi

Taru Oulasvirta
Tampereen yliopisto
29.10.2009

Yhteenveto keskustelusta "Työurat pirstaloituvat - mitä pitäisi tehdä?"

Keskustelu käytiin Otakantaa.fi-foorumilla 2.10.–26.10.2009 ja se liittyy työ- ja elinkeinoministeriön työelämän joustoturvahankkeeseen, jonka tavoitteena on parantaa työmarkkinoiden toimivuutta ja työn tuottavuutta. Julkaistuja viestejä oli keskustelussa 233. Keskustelussa nousi esiin niin pätkätöiden yleistymisen vastustaminen kuin työelämän muutoksen avaamat uudet mahdollisuudet. Pirstaloituvien työurien turvalliseksi ja kannattavaksi tekeminen edellyttää kuitenkin monien mielestä pelisääntöjen selkeyttämistä ja nykyisen sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmän uudistamista.
Keskustelua johdattamaan oli esitetty seuraavat kysymykset:

1. Onko meidän hyväksyttävä yhä useampien työurien pirstaloituminen?
2. Mitä valtiovallan tulisi tehdä, jotta epävarmuuden ja ennustamattomuuden lisääntyminen saataisiin estettyä työuralla, työyhteisöissä ja työmarkkinoilla?
3. Miten turvata työntekijöiden toimeentulo varsinkin niissä tilanteissa, joissa epätyypillistä työtä tehdään vastoin omaa tahtoa?

Vakituisten työsuhteiden tulee säilyä ensisijaisina
Suuri osa keskustelijoista vastustaa epätyypillisten työsuhteiden kuten osa-aikatyön, määräaikaistyön ja vuokratyön lisääntymistä. Tämän hetkisen laman myötä niin vakituisen kuin yleensäkin työn saaminen ja säilyttäminen on kuitenkin entistä hankalampaa. Moni näkee työn koneistumisen ja automatisoitumisen vähentävän työpaikkoja jatkuvasti ja väistämättä. Myös yleinen tehokkuusajattelu aiheuttaa paineita solmia epätyypillisiä työsuhteita, sillä vakituiseen työntekijään sitoutuminen voi olla työnantajalle liian suuri riski. Osa näkee pätkätyötä tarvittavan puskuroimaan työvoiman kysynnän vaihteluita. Jotta vakituinen työ olisi mahdollista joillekin, tulee toisten olla pätkätöissä. Epätyypillisiä työsuhteita syntyy myös itsessään myönteisten työelämän joustojen kääntöpuolena eli perhevapaat, lomat ja vuorotteluvapaat synnyttävät lyhytaikaisen työvoiman tarvetta.
Vaikka epätyypilliset työsuhteet koetaankin joissain olosuhteissa väistämättömiksi, nähdään niiden käytössä myös paljon epäkohtia. Erityisesti julkisella sektorilla määräaikaisten työsuhteiden käyttö on suhteettoman yleistä. Esimerkiksi yliopistoissa määräaikaisia työsuhteita ketjutetaan jopa vuosikymmeniä ilman perusteltuja syitä. Terveydenhuoltoalalla pätkätöiden ketjutus on tavallista, vaikka työvoimantarve on ilmeinen. Myös opetus- ja palvelualalla epätyypillisten työsuhteiden suosiminen koetaan vastuuttomaksi.
Sen lisäksi, että epätyypillisten työsuhteiden tulee olla perusteltuja, tulisi niiden epävarmuutta kompensoida taloudellisesti. Työn pirstaleisuutta voitaisiin korvata tavallista korkeammalla palkalla ja muilla eduilla, kuten eläkkeen nopeammalla kertymisellä. Lainsäädännöllä ja työehtosopimuksilla voitaisiin paitsi turvata pätkätyöntekijöiden asema myös edesauttaa vakituisten työsuhteiden syntyä epätyypillisten sijasta.
Keskustelussa esiintyy myös näkemys, jonka mukaan valtiovallalla on vain rajalliset ellei jopa olemattomat mahdollisuudet vaikuttaa epätoivottuun työurien pirstaloitumiseen. Lähinnä yksilöt itse voivat vaikuttaa tilanteeseen henkilökohtaisilla ratkaisuillaan. Useat mainitsevat, että ratkaisu voisi olla vapaaehtoinen siirtyminen työmarkkinoiden ulkopuolelle esimerkiksi perheen tai opiskelun pariin. Pätkätöiden epävarmuudesta kärsivien jättäytyminen työelämän ulkopuolelle voitaisiin nähdä osoituksena siitä, että työurien pirstaloitumiseen johtava kehitys on kestämätöntä.
Pätkätyöläisen heikko asema
Keskustelussa nousee vahvasti esille ihmisten omat, useimmiten kielteiset kokemukset epätyypillisestä työstä. Pätkätöiden ja työttömyysturvan yhteensovittaminen on monimutkaista ja jatkuva virastoissa asioiminen koetaan raskaaksi ja jopa nöyryyttäväksi. Epätyypillistä työtä tekevien yhteiskunnallinen asema näyttäytyy tavallista heikompana, ja esimerkiksi lainan saaminen ja asunnon hankkiminen voi olla hankalaa. Taloudellinen epävarmuus vaikeuttaa yleisestikin tulevaisuuden suunnittelua.
Usea keskustelija kokee alemmuutta työuran pirstaloitumisen ja työttömyyden seurauksena. Työmotivaation kerrotaan heikentyneen ja aina uudelleen ja uudelleen vaadittava uuteen työhön oppiminen ja sopeutuminen kuvataan uuvuttavana. Pätkätöiden kerrotaan aiheuttavan psyykkisiä ongelmia kuten ahdistusta, turvattomuuden tunnetta ja masentuneisuutta.
Pätkätyöläisyys ja vakituisten töiden saamisen vaikeus nähdään useimmiten erityisesti nuorten, lapsentekoiässä olevien naisten ongelmana. Pahimmillaan lapsentekosuunnitelmat saattavat jopa kariutua pirstaleisissa työsuhteissa. Esille nousee epäilys siitä, onko työnantajien taloudellinen vastuu perhevapaista mielekäs. Kokemuksen mukaan nainen ei ole koskaan oikean ikäinen työhaastattelussa eikä ihmisen normaalille elämänkaarelle näytä olevan tilaa nykyisessä työelämässä. Toisaalta yhtälailla miehet voivat kokea pätkätöiden vaikeuttavan perheen perustamista.
Pätkätyöläiset näkevät pirstaloituneen ansioluettelon hankaloittavan työnhakua, sillä heidän kokemustensa mukaan useimmat työnantajat arvostavat edelleen aukotonta työuraa. Työnantajien kerrotaan ihmettelevän ansioluettelon pirstaleisuutta, vaikka he itsekin tarjoavat vain pätkätyötä. Toisaalta pirstaleinen ansioluettelo voi myös olla valtti työnhaussa ja kertoa työntekijän aktiivisuudesta, sopeutuvaisuudesta ja kyvystä kehittyä.
Vuokratyölle tarvitaan pelisäännöt
Vuokratyöfirmoja pätkätyöläiset kritisoivat kovasanaisestikin työntekijöiden hyväksikäytöstä ja vastuuttomasta toiminnasta, jolle kaivattaisiin selkeät pelisäännöt. Monet puhuvat jopa nykyajan orjatyöstä ja vaativat vuokratyön kieltämistä lailla. Toisaalta keskustelussa esiintyy myös myönteisiä vuokratyöntekijöiden kokemuksia, ja vuokratyön kuten lyhytkestoisen työn yleensäkin nähdään soveltuvan hyvin esimerkiksi opiskelijoille. Useiden mielestä vuokratyöntekijöiden asema tulisi kuitenkin turvata lainsäädännöllä. Vuokratyöfirmat pitäisi velvoittaa maksamaan työntekijöilleen takuupalkkaa silloin, kun niillä ei ole tarjota työtä. Myöskään sellaisia työsopimuksia, joissa viikoittainen työaika voi vaihdella 0-40 tunnin välillä, ei tulisi sallia. Myöskään muissa kuin vuokratyösuhteissa tällaisia niin sanottuja nollasopimuksia ei tulisi käyttää.
Vuokratyönteon ongelmiksi koetaan tavallista vähäisempi palkka, työterveyshuollon ja lomaoikeuden puuttuminen, huonompi asema tilaajayrityksessä, työvuorojen ja työansioiden ennakoimattomuus, turvaton asema vuokratyöyrityksessä ja työmotivaation sekä työhön sitoutumisen heikentyminen. Ongelmia aiheuttaa esimerkiksi niin työvuorojen jääminen kannattamattoman lyhyiksi kuin venyminen pitkiksi ilman ylityökorvauksia.
Yleisesti ottaen epätyypillisen työn tekoa voitaisiin helpottaa edistämällä suoria kontakteja työntekijöiden ja työnantajien välillä esimerkiksi työntekijä- ja yrityspankkeja kehittämällä. Työpaikkailmoittelun läpinäkyvyyttä tulisi parantaa, jotta työnhakijat olisivat tasa-arvoisemmassa asemassa keskenään. Vuokratyöfirmojen nähdään usein olevan turhia ja kalliita välikäsiä niin vuokratyöntekijöiden kuin tilaajayritystenkin näkökulmasta.
Turvaa ja kannustusta pirstaloituneisiin työuriin
Työurien pirstaloituminen ei aina itsessään ole ongelma, vaan sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmän ja verotuksen soveltumattomuus muuttuneisiin työmarkkinoihin. Yhteiskunnan turvaverkot ja palvelut eivät ikään kuin tunnista pätkätyöläisyyttä. Esimerkiksi luovan työn tekijät ovat huolissaan toimeentulostaan eikä heitä useinkaan osata neuvoa virastoissa ja terveyspalveluissa.
Keskustelijat kaipaavat konkreettisia muutoksia nykyiseen sosiaali- ja työttömyysturvaan, joka ei nykyisellään kannusta lainkaan epätyypillisten töiden tekemiseen. Työttömyysturvan karenssia pidetään epäoikeudenmukaisena ja soviteltua päivärahaa toimimattomana. Ratkaisu voisi olla palaaminen vanhaan malliin, jossa työssäolopäiviltä sai palkan ja työttömyyspäiviltä täyden työttömyyskorvauksen. Toisaalta tilannetta voitaisiin helpottaa nostamalla työttömyysturvaa määriteltäessä huomioitavien palkkioiden ylärajaa tai työttömyysturvaa voitaisiin maksaa lyhyiden, esimerkiksi alle puoli vuotta kestävien työsuhteiden ajan.
Useat ehdottavat lomapankkijärjestelmän ja työterveyshuollon kehittämistä epätyypillisissä työsuhteissa oleville. Nämä uudistukset lisäisivät työtilanteen mukaista joustoa ilman ansionmenetystä, vähentäisivät työttömyyttä ja siitä aiheutuvia kustannuksia sekä edistäisivät työhyvinvointia.
Moni keskustelija kaipaa joustavampaa sekä yrittäjyyden että yrittäjyyden ja palkkatyön yhdistämisen tukemista. Usean mukaan ilmapiiri Suomessa ei ole yrittäjäystävällinen, vaan laeilla, säännöillä ja maksuilla on tehty yrittäminen vaikeaksi. Lainsäädännöllä tulisi tehdä kaikenlaisesta, myös pienimuotoisesta, yritteliäisyydestä kannattavaa. Turhia yrittäjäriskejä voitaisiin poistaa ja toimiva työttömyysturvajärjestelmä voisi kompensoida epävarmoja kausia. Yrittäjille voitaisiin maksaa tilapäisesti työttömyyskorvauksen kaltaista rahaa niiltä kausilta, kun heillä ei ole tuloja yrityksestään. Erityisesti pienyrittäjyyttä voitaisiin tukea verohelpotuksilla ja uudistamalla yrittäjän eläkevakuutuksen lainsäädäntöä. Niin yrittäjien ansiosidonnainen työttömyysturva kuin YEL-eläkevakuutus koetaan kalliina ja hankalana esimerkiksi freelancereiden ja itsensä työllistävien tilanteessa. Mikroyrittäjyyden edistäminen olisi yksi vaihtoehto tukea työn monimuotoisuutta. Tällä hetkellä toiminimiyrittäjän asema on kovin turvaton.

Toisaalta nykyisen byrokraattiseksi ja kalliiksi koetun järjestelmän korjaamiseksi ehdotetaan useissa viesteissä perustulon tai kansalaispalkan kehittämistä. Kansalaispalkan myötä työnteko ja opiskelu olisi aina kannattavampaa kuin työttömyys. Erilaiset perustulomallit tulisi ottaa tarkastelun kohteeksi, sillä yksinkertaisemmasta, selkeämmästä ja läpinäkyvämmästä järjestelmästä hyötyisi koko yhteiskunta.
Työttömien aktivoinnin sen sijaan ei juuri koeta lisäävän turvaa ja kannustusta pirstaloituneilla työurilla. Työttömien vaatiminen osallistumaan sanktioiden uhalla työvoimapoliittisiin tukitoimiin ja tämän "ilmaisen" työvoiman tarjoaminen työnantajille on hyödytöntä niin yhteiskunnan kuin yksilönkin kannalta. Keskustelussa painotetaan, että kaikesta työstä on saatava asianmukainen palkka ja eläkkeen on kerryttävä. Kaiken työn tulisi olla kannattavaa ja vapaaehtoista.
Työelämän muutos voi olla mahdollisuus
Keskustelussa nousevat esiin myös työelämän muutoksen myönteiset puolet. Monien keskustelijoiden mukaan ei tulisi yrittää väkisin taistella muutosta vastaan, vaan pikemminkin pyrkiä sopeutumaan ja näkemään epätyypillisten työsuhteiden tarjoamat mahdollisuudet. Muutoksen taustalla voidaan nähdä olevan suomalaisen yhteiskunnan vähittäinen siirtyminen kohti informaatioyhteiskuntaa, jossa teollisuusyhteiskunnalle tyypilliset työsuhteet eivät kenties olekaan enää normi. On luotava uusi ajattelumalli, jonka mukaan epätyypillinen työ voi edesauttaa ihmisten työkokemuksen ja osaamisen monipuolistumista ja ammattitaidon ylläpitämistä. Koulutusjärjestelmän tulisi olla nykyistä dynaamisempi ja koulutusten sekä lyhyempiä että paremmin työelämän tarpeisiin räätälöityjä.
Keskustelijat muistuttavat, että osalle ihmisistä epätyypillinen työ on luonnollista ja ennen kaikkea voimavara. Tietotekniikan kehittymisen myötä työnteko ei kuitenkaan ole enää niin vahvasti sidoksissa paikkaan ja aikaan. Esimerkiksi luovilla aloilla ja freelancereilla työuran pätkätyöläisyys ja työskentely työsuhteessa ja yrittäjänä samanaikaisesti tai limittäin on yleistä. Tulevaisuudessa pätkätyöläisyys voisikin muistuttaa entistä enemmän yrittäjätoimintaa, jolloin omaa osaamistaan voisi myydä yritysluonteisesti pakettina eri tahoille. Esimerkiksi osuuskuntatyyppiset ratkaisut voisivat toimia yhtenä työnteon mallina.
Moni keskustelija perää yleensäkin työn ja hyvinvoinnin tasaisempaa jakamista yhteiskunnassa. Työtä ja työttömyyttä tulisi kierrättää nykyistä enemmän, jolloin myös raha ja vapaa-aika jakaantuisivat laajemmin. Esille nouseekin ajatus siitä, että niin työntekijöiden kuin työnantajien tulisi omaksua vahvemmin työn jakamisen periaate, jolloin pirstaleista työuraa ei nähtäisi enää millään tavalla poikkeavana. Keskustelussa kaivataan laajempaa ja monimuotoisempaa työn ja tekemisen yhteiskunnallista arvostusta. Esimerkiksi luovalla työllä, kulttuurilla ja taiteilla voisi olla paljon annettavaa niin työmarkkinoiden joustavuuden kehittämiselle kuin koko yhteiskunnalle.