http://www.outialanko.fi/blogikutsut/patkitysta-tyosta
"Väittelin reilu vuosi sitten korkeasti koulutettujen pätkätyöstä. Tutkimukseni keskeisin tulos oli, että pätkätyö tuntuu helposti työttömyyden, ei niinkään pysyvän työsuhteen vaihtoehdolta. Siksi siinä helposti alkaa pelätä työttömyyttä ja tekee työantajalle töitä myös työajan ulkopuolella. Ilmaiseksi, omia vaivojaan ja aikaansa säästelemättä."
lauantai 30. lokakuuta 2010
perjantai 29. lokakuuta 2010
Outi Alanko-Kahiluoto: "Työn ja työterveyden ulkokehäläiset"
http://www.outialanko.fi/blogi/tyon-ja-tyoterveyden-ulkokehalaiset
"On arvioitu, että nykyisellään työterveyshuollon piiriin kuuluu noin 90 prosenttia työntekijöistä. Tästä seuraa, että noin 220 000–300 000 työntekijää jää ilman heille lain mukaan kuuluvia työterveyspalveluita. Erityisesti työterveyshuollon ulkopuolelle jäävät erilaisia epätyypillisiä töitä tekevät: pätkätyöläiset, itsensä työllistävät, yrittäjät, freelancerit ja apurahansaajat - lista on tuttu lista "prekaarin" työn tekemisen muotoja."
"On arvioitu, että nykyisellään työterveyshuollon piiriin kuuluu noin 90 prosenttia työntekijöistä. Tästä seuraa, että noin 220 000–300 000 työntekijää jää ilman heille lain mukaan kuuluvia työterveyspalveluita. Erityisesti työterveyshuollon ulkopuolelle jäävät erilaisia epätyypillisiä töitä tekevät: pätkätyöläiset, itsensä työllistävät, yrittäjät, freelancerit ja apurahansaajat - lista on tuttu lista "prekaarin" työn tekemisen muotoja."
lauantai 23. lokakuuta 2010
Vastaa kyselyyn, korkeakoulun opettaja ja tuntiopettaja!
Tule mukaan kehittämään suomalaista korkeakoulutusta! - Kom med i att utveckla den finländska högskoleutbildningen!
Opetus- ja kulttuuriministeriö haluaa varmistaa, että Suomessa on jatkossakin korkeatasoinen ja kansainvälisesti kilpailukykyinen korkeakoulujärjestelmä. Tärkeintä on jatkuvasti päivittää yhteistä käsitystä siitä, millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan, ja millaisella korkeakoulutuksella sitä saadaan parhaiten aikaan.
Toteutamme parhaillaan opiskelijoiden kanssa verkkohaastattelua hyvää oppimista edistävistä tekijöistä. Nyt käynnistämme korkeakoulujen henkilöstölle suunnatun keskustelun, jossa opiskelijoiden tärkeinä pitämät asiat ovat mukana näkökulmissa. Tule siis mukaan tähän verkkopohdintaan esittämään näkemyksesi hyvästä oppimisesta ja sen vahvistamisesta Suomen korkeakouluissa.
Tule mukaan seuraavasta linkistä:
https://www.qualette.com/26365-20916-890@henk&keskustelu
Kaikki osallistuvat nimettömänä. Varaa aikaa noin 15 minuuttia ja seuraa kullakin sivulla olevia ohjeita. Verkkohaastattelu on avoinna lokakuun loppuun saakka. Suhtaudu verkkopohdintaan ennakkoluulottomasti; ideoi uutta ja kommentoi aktiivisesti muiden ajatuksia.
Kiitokset aktiivisuudestasi jo etukäteen!
Terveisin,
Anita Lehikoinen
johtaja
Opetus- ja kulttuuriministeriö, koulutus- ja tiedepolitiikan osasto
**
Undervisnings- och kulturministeriet vill säkerställa att Finland också i framtiden har ett högklassigt och internationellt konkurrenskraftigt högskolesystem. Viktigast är att ständigt uppdatera den gemensamma ståndpunkten om vad för slags kompetens som behövs i framtiden och vad för slags högskoleutbildning som bäst genererar denna kompetens.
Vi håller på att tillsammans med studerande genomföra en nätintervju om faktorer som främjar bra lärande. Nu inleder vi en diskussion riktad till högskolepersonalen där de saker som studerandena ansåg som viktiga har tagits med. Var med i denna nätreflektion och kom gärna med synpunkter i fråga om bra lärande och ett stärkande av detta vid de finländska högskolorna.
Avsätt femton minuter för att besvara enkäten och följ instruktioner som finns på varje sida. Webbintervjun är öppen till slutet av oktober. Håll en fördomsfri attityd mot reflektionen; kom gärna med nya idéer och kommentera aktivt andras tankar.
Klicka på länken och kom med!
https://www.qualette.com/26516-21025-890@ark&vukhne
Ett stort tack för det aktiva deltagandet!
Hälsningar,
Anita Lehikoinen
direktör
Undervisnings- och kulturministeriet, utbildnings- och forskningspolitiska avdelningen
Opetus- ja kulttuuriministeriö haluaa varmistaa, että Suomessa on jatkossakin korkeatasoinen ja kansainvälisesti kilpailukykyinen korkeakoulujärjestelmä. Tärkeintä on jatkuvasti päivittää yhteistä käsitystä siitä, millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan, ja millaisella korkeakoulutuksella sitä saadaan parhaiten aikaan.
Toteutamme parhaillaan opiskelijoiden kanssa verkkohaastattelua hyvää oppimista edistävistä tekijöistä. Nyt käynnistämme korkeakoulujen henkilöstölle suunnatun keskustelun, jossa opiskelijoiden tärkeinä pitämät asiat ovat mukana näkökulmissa. Tule siis mukaan tähän verkkopohdintaan esittämään näkemyksesi hyvästä oppimisesta ja sen vahvistamisesta Suomen korkeakouluissa.
Tule mukaan seuraavasta linkistä:
https://www.qualette.com/26365-20916-890@henk&keskustelu
Kaikki osallistuvat nimettömänä. Varaa aikaa noin 15 minuuttia ja seuraa kullakin sivulla olevia ohjeita. Verkkohaastattelu on avoinna lokakuun loppuun saakka. Suhtaudu verkkopohdintaan ennakkoluulottomasti; ideoi uutta ja kommentoi aktiivisesti muiden ajatuksia.
Kiitokset aktiivisuudestasi jo etukäteen!
Terveisin,
Anita Lehikoinen
johtaja
Opetus- ja kulttuuriministeriö, koulutus- ja tiedepolitiikan osasto
**
Undervisnings- och kulturministeriet vill säkerställa att Finland också i framtiden har ett högklassigt och internationellt konkurrenskraftigt högskolesystem. Viktigast är att ständigt uppdatera den gemensamma ståndpunkten om vad för slags kompetens som behövs i framtiden och vad för slags högskoleutbildning som bäst genererar denna kompetens.
Vi håller på att tillsammans med studerande genomföra en nätintervju om faktorer som främjar bra lärande. Nu inleder vi en diskussion riktad till högskolepersonalen där de saker som studerandena ansåg som viktiga har tagits med. Var med i denna nätreflektion och kom gärna med synpunkter i fråga om bra lärande och ett stärkande av detta vid de finländska högskolorna.
Avsätt femton minuter för att besvara enkäten och följ instruktioner som finns på varje sida. Webbintervjun är öppen till slutet av oktober. Håll en fördomsfri attityd mot reflektionen; kom gärna med nya idéer och kommentera aktivt andras tankar.
Klicka på länken och kom med!
https://www.qualette.com/26516-21025-890@ark&vukhne
Ett stort tack för det aktiva deltagandet!
Hälsningar,
Anita Lehikoinen
direktör
Undervisnings- och kulturministeriet, utbildnings- och forskningspolitiska avdelningen
tiistai 19. lokakuuta 2010
Harhautuksia-blogi luokista ja eroista & Vastaopinto-opas
Prekaarisuuden ja yhteiskuntaluokan ollessa kysymyksessä tuntiopettajat ja opiskelijat ovat usein samassa veneessä.
http://harhautuksia.wordpress.com/2010/10/19/luokista-ja-eroista-yliopistolla/
"Sen sijaan, että ajamme etuamme pelkästään opiskelijoina, meidän tulee nähdä yhteiset intressit ja kokemukset, jotka jaamme muiden prekaarien ja pienituloisten kanssa."
http://opiskelijatoiminta.net/vastis2011/
"Opiskelijatoiminnan nyt syksyllä ilmestynyt Vastaopinto-opas puhuu asioista, joista yliopiston viralliset tahot eivät juuri puhu. Vastaopinto-oppaasta löytyy muistilista paskaduuneja tekevälle opiskelijalle ja vinkit opintotuen kontrollista selviytymiselle. Vastaopinto-oppaassa on myös ohjeet opintopiirien perustamiselle ja kokemuksia autonomisesta opiskelusta ja tilan haltuunottosta yliopistolla. Lisäksi oppaassa käsitellään myös yliopistoa perinteisiä sukupuolihierarkioita ylläpitävänä heteroseksistisenä instituutiona ja miten yliopistolla voisi toimia toisin. Vastaopinto-oppaan Luokkayliopisto -luku on avaava jokaiselle, joka uskaltaa väittää, ettei luokkakysymys ole olennainen yliopiston suhteen."
http://harhautuksia.wordpress.com/2010/10/19/luokista-ja-eroista-yliopistolla/
"Sen sijaan, että ajamme etuamme pelkästään opiskelijoina, meidän tulee nähdä yhteiset intressit ja kokemukset, jotka jaamme muiden prekaarien ja pienituloisten kanssa."
http://opiskelijatoiminta.net/vastis2011/
"Opiskelijatoiminnan nyt syksyllä ilmestynyt Vastaopinto-opas puhuu asioista, joista yliopiston viralliset tahot eivät juuri puhu. Vastaopinto-oppaasta löytyy muistilista paskaduuneja tekevälle opiskelijalle ja vinkit opintotuen kontrollista selviytymiselle. Vastaopinto-oppaassa on myös ohjeet opintopiirien perustamiselle ja kokemuksia autonomisesta opiskelusta ja tilan haltuunottosta yliopistolla. Lisäksi oppaassa käsitellään myös yliopistoa perinteisiä sukupuolihierarkioita ylläpitävänä heteroseksistisenä instituutiona ja miten yliopistolla voisi toimia toisin. Vastaopinto-oppaan Luokkayliopisto -luku on avaava jokaiselle, joka uskaltaa väittää, ettei luokkakysymys ole olennainen yliopiston suhteen."
Miten taiteilija ansaitsee 2
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20101032393
"Pääkonttoreissa pian kaupan kotimaista taidetta
(Kauppalehti, tiistai 19.10.2010)
Suomessa on kehitetty uusi tapa myydä taidetta. Huippu-nimellä kulkevassa konseptissa yritykset ottavat tiloihinsa kotimaista laatutaidetta.
-Huippu järjestää vuoden kestävän huipputaiteen kiertueen Suomen suurimmille yrityksille heidän pääkonttoreissaan, kertoo konseptin kehittänyt Anna Forsman.
Forsman kertoo, että Huippu on saanut talliinsa vahvan taiteilijajoukon: Visa Norros, Outi Heiskanen, Heidi Romo, Tapani Mikkonen, Veronica Österman, Charlotta Boucht, Sophia Ehrnrooth, Katja Hagelstam, Vincent Bakkum, Mira Hautamäki, Veikko Myller, Bo Haglund, Heikki Kukkonen, Irmeli Hulkko ja Pekka Vesterinen ovat lupautuneet hankkeeseen.
-Taiteilijat ovat innostuneet konseptista ja näyttää siltä, että yrityksetkin lähtevät hyvin mukaan. Näyttelyt räätälöidään ja rakennetaan yritysten tarpeiden mukaan, Forsman sanoo.
Forsmanin mukaan tarkoitus on viedä suomalaista huipputaidetta sinne, missä on runsaasti potentiaalisia ostajia. Yritykset voivat tarjota asiakkaille ja työntekijöille taide-elämyksiä tiloissaan.
-Taiteilija saa tuloja tauluistaan vuokrana niin kauan, kun taulut ovat näytteillä tai ne on myyty. Yritys taas pääsee nauttimaan kolme kertaa vuodessa vaihtuvasta näyttelystä omissa tiloissaan, Forsman lupaa.
Tarkoitus on ottaa mukaan myös nuoria taiteijoita. Taantuman takia moni taiteilija on elänyt ankaria aikoja, joten uudentyyppinen myyntinäyttely tulee hyvään tarpeeseen.
-Puhumme vuoden kiertueesta, koska eroamme normaalista taidevuokraamosta. Järjestämme näyttelyitä, emmekä vuokraa yksittäisiä tauluja, Forsman korostaa.
Huippu on saanut ensimmäisen yritysasiakkaan. Konseptin varsinaista myyntityötä ei ole vielä aloitettu."
"Pääkonttoreissa pian kaupan kotimaista taidetta
(Kauppalehti, tiistai 19.10.2010)
Suomessa on kehitetty uusi tapa myydä taidetta. Huippu-nimellä kulkevassa konseptissa yritykset ottavat tiloihinsa kotimaista laatutaidetta.
-Huippu järjestää vuoden kestävän huipputaiteen kiertueen Suomen suurimmille yrityksille heidän pääkonttoreissaan, kertoo konseptin kehittänyt Anna Forsman.
Forsman kertoo, että Huippu on saanut talliinsa vahvan taiteilijajoukon: Visa Norros, Outi Heiskanen, Heidi Romo, Tapani Mikkonen, Veronica Österman, Charlotta Boucht, Sophia Ehrnrooth, Katja Hagelstam, Vincent Bakkum, Mira Hautamäki, Veikko Myller, Bo Haglund, Heikki Kukkonen, Irmeli Hulkko ja Pekka Vesterinen ovat lupautuneet hankkeeseen.
-Taiteilijat ovat innostuneet konseptista ja näyttää siltä, että yrityksetkin lähtevät hyvin mukaan. Näyttelyt räätälöidään ja rakennetaan yritysten tarpeiden mukaan, Forsman sanoo.
Forsmanin mukaan tarkoitus on viedä suomalaista huipputaidetta sinne, missä on runsaasti potentiaalisia ostajia. Yritykset voivat tarjota asiakkaille ja työntekijöille taide-elämyksiä tiloissaan.
-Taiteilija saa tuloja tauluistaan vuokrana niin kauan, kun taulut ovat näytteillä tai ne on myyty. Yritys taas pääsee nauttimaan kolme kertaa vuodessa vaihtuvasta näyttelystä omissa tiloissaan, Forsman lupaa.
Tarkoitus on ottaa mukaan myös nuoria taiteijoita. Taantuman takia moni taiteilija on elänyt ankaria aikoja, joten uudentyyppinen myyntinäyttely tulee hyvään tarpeeseen.
-Puhumme vuoden kiertueesta, koska eroamme normaalista taidevuokraamosta. Järjestämme näyttelyitä, emmekä vuokraa yksittäisiä tauluja, Forsman korostaa.
Huippu on saanut ensimmäisen yritysasiakkaan. Konseptin varsinaista myyntityötä ei ole vielä aloitettu."
lauantai 16. lokakuuta 2010
HS: Vapaan koulutuksen tukisäätiön (VKTS) tavoitteena oli kamppailla kouluihin tunkeutuvaa sosialismia vastaan.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tuttuja+politiikkoja+toimi+porvarien+salaisessa+säätiössä/1135260949157
Seuraava Sakari Suutarisen v. 2008 kirjoittama perusteellinen artikkeli taustoittaa tänään ilmestynyttä Hesarin "uutista" (ei siis aivan uutta tietoa, HS käsitteli aihetta jo Jari Leskisen kirjan imestyttyä vuonna 2004 Kuukausiliitteen laajassa artikkelissa)
http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=114
Juha Suorannan blogi koulutuspolitiikan longue dureesta: http://suoranta.wordpress.com/2008/06/03/koulutuspolitiikan-longue-dureen/
ja tässä vielä tekstiä v. 2004 marraskuun HS:n Kuukausiliitteestä Unto Hämäläisen kirjoittamasta artikkelista:
"Marraskuun 16. päivänä 1973 kokoontui Helsinkiin parikymmentä tärkeää miestä saman pöydän ääreen. He olivat suurten pankkien, vakuutusyhtiöiden ja teollisuusyritysten johtajia sekä yliopistomiehiä, poliitikkoja ja muita vaikuttajia.
Helsingin yliopiston kansleri Pentti Renvall alusti radikaaleista hankkeista, joita opetusministeriö ja kouluhallitus suunnittelivat. Renvall oli arvostettu historiantutkija ja vannoutunut kommunismin vastustaja.
Renvall oli vakuuttava esiintyjä ja sai vedota isänmaallisiin tunteisiin. Herroille kävi kutsu kylmän sodan asepalvelukseen. He olivat sodan käyneitä miehiä, nuorimmat viisissäkymmenissä. Yhtään naista ei paikalla ollut - paitsi tietenkin tarjoilijoina.
Esityksen jälkeen päätettiin perustaa koulutuksen tukisäätiö, jonka tehtäväksi annettiin torjua vasemmiston hankkeita. Vapaan koulutuksen tukisäätiö sai koko ajan rahoitusta Sotavahinkosäätiöltä ja Max Jakobsonin johtama Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA antoi sille runsaasti tukea. Hankkeeseen upposi vuosittain satojatuhansia markkoja, vaikka valtaosa ihmisistä työskenteli vapaaehtoisesti.
Koulutussäätiön piti vaikuttaa taustalla ja näkyä julkisuudessa hyvin vähän.
Siinä se on onnistunut. Säätiö on toiminut kolmekymmentä vuotta, mutta esimerkiksi Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien yhteisestä arkistosta ei löydy yhtään lehtileikettä säätiöstä.
Jari Leskisen tutkimus kertoo ensimmäisen kerran yksityiskohtaisesti, mitä Vapaan koulutuksen säätiö teki.
Ensimmäiseksi se kartoitti opetusministeriön, kouluhallituksen ja ammattikasvatushallituksen kaikkien virkamiesten puoluekannat. Työ tehtiin äärimmäisen salaisesti, mutta huolellisesti. Sen lisäksi käytiin läpi paljon muitakin opetusalan asiantuntijoita, lähes 700 nimeä.
Tulos oli hälyttävä. Vasemmisto oli saanut vahvan jalansijan virkamiesten joukossa. Niinpä päätettiin ryhtyä vastaiskuun.
Säätiö värväsi oman "salaisen tiedusteluverkoston" opetushallinnon sisälle. Siihen kelpasi valittuja keskustan, kokoomuksen ja pienten porvaripuolueiden kannattajia sekä muutamia oikeistodemareita.
"Jos kohteeksi valittu virkamies tunsi tukisäätiön tarkoitusperät omikseen, hän toimitti tukisäätiölle oman hallinnonalan tietoa sekä suullisessa että kirjallisessa muodossa, oli tieto sitten salaista tai ei", Leskinen kertoo.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että opetushallinnon sisälle muodostettiin rinnakkaisorganisaatio, jota johdettiin Vapaan koulutuksen säätiöstä.
"Toiminnan päätarkoituksena oli torpedoida sellaiset Sdp:n sosialistisiiven ja Skdl:n ajamat koulutuspoliittiset hankkeet, joiden ei toivottu missään muodossa toteutuvan."
Säätiön salaisessa organisaatiossa oli 300 henkilöä. Siinä työskenteli kymmeniä "myyriä", opetushallinnon korkeita virkamiehiä. Hallinnon sisältä saadut muistiot kopioitiin ja välitettiin eteenpäin omassa verkostossa."
Kohtia Suutarisen artikkelista:
"Henkilöiden luokituslistoja kehiteltiin myös tutkimuksen kohdalla. Keväällä 1980 koordinaatioryhmä käsitteli tutkimusrahoituksen selvittämistä. Samassa yhteydessä valmisteltiin myös mahdollisuutta selvittää alan tutkijoiden poliittiset näkemykset seuraavin luokituksin:
1. Selvästi vasemmistolainen (vahva sitoutuneisuus)
2. Neutraali
3. Varmasti porvarillinen tutkija
Lähde ei kerro, kuinka pitkälle hanke toteutettiin. Samassa kokouksessa ajatusta kuitenkin kehitettiin pidemmälle ja työnjakoa tehtiin siitä, kuka luokittelisi minkin yliopiston tutkijat. Luokituksen arveltiin muistion mukaan johtavan toteutuessaan ”verrattain runsaisiin henkilötason tarkistuksiin”. Mahdollisuus, että säätiö luokitteli myös tutkijat, tulee ottaa vakavasti, koska järjestö onnistui luokittamaan esimerkiksi opettajankoulutuksen henkilöstön. Luokitukset koettiin säätiössä tärkeiksi ja esillä oli myös hanke YLE:n toimittajien ja hallintovirkamiesten taustan selvittämiseksi."
(...)
"Tämän artikkelin lähteet osoittavat, että opettajankoulutuksen henkilöstö luokiteltiin poliittisen asennoitumisen mukaan. Epäilemättä luokittelua myös käytettiin ja jatkuvalla seurannalla pyrittiin suodattamaan ei-toivotut henkilöt pois opettajankoulutuksesta. Säätiö loi valtakunnallisen tiedusteluverkoston opettajankoulutukseen, joka ylläpiti henkilöiden luokituslistaa. Lista mahdollisti henkilökysymyksiin vaikuttamisen. (...) Opettajakoulutuksen henkilöstön luokittaminen ei tähdännyt pelkästään ei-toivottujen henkilöiden karsimiseen vaan myös toivottujen henkilöiden suosimiseen ja sitä kautta se palveli mainiosti säätiön koulutuspoliittisten tavoitteiden toteutumista.
Säätiön kontrolli ulottui opettajankoulutukseen myös jatkotutkintojen kontrollin kautta. Väitöskirjojen teko opettajankoulutuslaitoksissa ei ollut ongelmatonta ennen 1990-lukua. Esimerkiksi Jyväskylässä väitöskirjat tuli tehdä kasvatustieteen laitokselle. Siellä professorina toimi pitkään säätiön perustajajäsen Veikko Heinonen. Hän puolusti laitoksensa asemaa ja pystyi arvioiden mukaan myös mutkistamaan muiden laitosten henkilökunnan pätevöitymistä. Jyväskylässä ensimmäiset opettajankoulutuslaitoksen väitöskirjat valmistuivat vasta vuonna 1992.
Opettajakoulutuksen yhteiskunnallisiin sisältöihin vaikuttivat myös yleisellä tasolla koulupolitiikassa tehdyt oppiaineita koskevat ratkaisut. Kansalaistaito niminen oppiaine jätettiin vuosituhannen lopulla pois peruskoulun oppiainevalikoimasta. Historia ja yhteiskuntaoppi -oppiaineessa taas tehtiin ratkaisu, jossa luokanopettajat opettivat historiaa alaluokilla ja varsinainen yhteiskuntaoppi sijoittui peruskoulun päättävälle 9. luokalle. Näin esimerkiksi luokanopettajankoulutuksen yhteiskunnallinen sisältö pystyttiin rajaamaan paljolti vain historian didaktiikaksi.
Olennainen ratkaisu vuosituhannen lopun koululaeissa oli se, että kouluneuvostot katosivat ja niitä korvaamaan ajateltuja oppilaskuntia ei ollut edes pakko perustaa yläasteen kouluihin. Vuosituhannen vaihteessa luovuttiin myös koulukohtaisista johtokunnista. Kaikkien näiden ratkaisujen jälkeen oli yhä luontevampaa vähentää yhteiskunnallista näkökulmaa opettajankoulutuksessa. Yhteiskuntasisältöjä ei yksinkertaisesti opetettu alaluokilla eikä oppilaskuntatyön ohjaamiseen tai ylipäätään osallistujademokratiaan kannattanut panostaa, koska kyseessä oli niin marginaalinen koulutyön alue. Näin uuden vuosituhannen alussa päädyttiin tilanteeseen, jossa kansalaiskasvatus miellettiin vain yhteiskuntaoppi- nimisen aineen sisällöksi ja opettajaksi opiskelevat pitivät yhteiskunnallisia sisältöjä kaikkein vähiten tarpeellisena sisältöalueena opinnoissaan."
(...)
"Säätiön toiminnan vaikuttavuutta on myös arvioitava siinä kehyksessä, että säätiön edustama ajatusmaailma ja sen asettamat päämäärät tulivat paljolti vallitseviksi koulutuspolitiikan päättäjien keskuudessa vuosituhannen lopussa. Voidaan ajatella, että säätiö oli toiminut niin tehokkaasti, että se teki itsensä tarpeettomaksi muuttuneissa poliittisissa oloissa."
Seuraava Sakari Suutarisen v. 2008 kirjoittama perusteellinen artikkeli taustoittaa tänään ilmestynyttä Hesarin "uutista" (ei siis aivan uutta tietoa, HS käsitteli aihetta jo Jari Leskisen kirjan imestyttyä vuonna 2004 Kuukausiliitteen laajassa artikkelissa)
http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=114
Juha Suorannan blogi koulutuspolitiikan longue dureesta: http://suoranta.wordpress.com/2008/06/03/koulutuspolitiikan-longue-dureen/
ja tässä vielä tekstiä v. 2004 marraskuun HS:n Kuukausiliitteestä Unto Hämäläisen kirjoittamasta artikkelista:
"Marraskuun 16. päivänä 1973 kokoontui Helsinkiin parikymmentä tärkeää miestä saman pöydän ääreen. He olivat suurten pankkien, vakuutusyhtiöiden ja teollisuusyritysten johtajia sekä yliopistomiehiä, poliitikkoja ja muita vaikuttajia.
Helsingin yliopiston kansleri Pentti Renvall alusti radikaaleista hankkeista, joita opetusministeriö ja kouluhallitus suunnittelivat. Renvall oli arvostettu historiantutkija ja vannoutunut kommunismin vastustaja.
Renvall oli vakuuttava esiintyjä ja sai vedota isänmaallisiin tunteisiin. Herroille kävi kutsu kylmän sodan asepalvelukseen. He olivat sodan käyneitä miehiä, nuorimmat viisissäkymmenissä. Yhtään naista ei paikalla ollut - paitsi tietenkin tarjoilijoina.
Esityksen jälkeen päätettiin perustaa koulutuksen tukisäätiö, jonka tehtäväksi annettiin torjua vasemmiston hankkeita. Vapaan koulutuksen tukisäätiö sai koko ajan rahoitusta Sotavahinkosäätiöltä ja Max Jakobsonin johtama Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA antoi sille runsaasti tukea. Hankkeeseen upposi vuosittain satojatuhansia markkoja, vaikka valtaosa ihmisistä työskenteli vapaaehtoisesti.
Koulutussäätiön piti vaikuttaa taustalla ja näkyä julkisuudessa hyvin vähän.
Siinä se on onnistunut. Säätiö on toiminut kolmekymmentä vuotta, mutta esimerkiksi Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien yhteisestä arkistosta ei löydy yhtään lehtileikettä säätiöstä.
Jari Leskisen tutkimus kertoo ensimmäisen kerran yksityiskohtaisesti, mitä Vapaan koulutuksen säätiö teki.
Ensimmäiseksi se kartoitti opetusministeriön, kouluhallituksen ja ammattikasvatushallituksen kaikkien virkamiesten puoluekannat. Työ tehtiin äärimmäisen salaisesti, mutta huolellisesti. Sen lisäksi käytiin läpi paljon muitakin opetusalan asiantuntijoita, lähes 700 nimeä.
Tulos oli hälyttävä. Vasemmisto oli saanut vahvan jalansijan virkamiesten joukossa. Niinpä päätettiin ryhtyä vastaiskuun.
Säätiö värväsi oman "salaisen tiedusteluverkoston" opetushallinnon sisälle. Siihen kelpasi valittuja keskustan, kokoomuksen ja pienten porvaripuolueiden kannattajia sekä muutamia oikeistodemareita.
"Jos kohteeksi valittu virkamies tunsi tukisäätiön tarkoitusperät omikseen, hän toimitti tukisäätiölle oman hallinnonalan tietoa sekä suullisessa että kirjallisessa muodossa, oli tieto sitten salaista tai ei", Leskinen kertoo.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että opetushallinnon sisälle muodostettiin rinnakkaisorganisaatio, jota johdettiin Vapaan koulutuksen säätiöstä.
"Toiminnan päätarkoituksena oli torpedoida sellaiset Sdp:n sosialistisiiven ja Skdl:n ajamat koulutuspoliittiset hankkeet, joiden ei toivottu missään muodossa toteutuvan."
Säätiön salaisessa organisaatiossa oli 300 henkilöä. Siinä työskenteli kymmeniä "myyriä", opetushallinnon korkeita virkamiehiä. Hallinnon sisältä saadut muistiot kopioitiin ja välitettiin eteenpäin omassa verkostossa."
Kohtia Suutarisen artikkelista:
"Henkilöiden luokituslistoja kehiteltiin myös tutkimuksen kohdalla. Keväällä 1980 koordinaatioryhmä käsitteli tutkimusrahoituksen selvittämistä. Samassa yhteydessä valmisteltiin myös mahdollisuutta selvittää alan tutkijoiden poliittiset näkemykset seuraavin luokituksin:
1. Selvästi vasemmistolainen (vahva sitoutuneisuus)
2. Neutraali
3. Varmasti porvarillinen tutkija
Lähde ei kerro, kuinka pitkälle hanke toteutettiin. Samassa kokouksessa ajatusta kuitenkin kehitettiin pidemmälle ja työnjakoa tehtiin siitä, kuka luokittelisi minkin yliopiston tutkijat. Luokituksen arveltiin muistion mukaan johtavan toteutuessaan ”verrattain runsaisiin henkilötason tarkistuksiin”. Mahdollisuus, että säätiö luokitteli myös tutkijat, tulee ottaa vakavasti, koska järjestö onnistui luokittamaan esimerkiksi opettajankoulutuksen henkilöstön. Luokitukset koettiin säätiössä tärkeiksi ja esillä oli myös hanke YLE:n toimittajien ja hallintovirkamiesten taustan selvittämiseksi."
(...)
"Tämän artikkelin lähteet osoittavat, että opettajankoulutuksen henkilöstö luokiteltiin poliittisen asennoitumisen mukaan. Epäilemättä luokittelua myös käytettiin ja jatkuvalla seurannalla pyrittiin suodattamaan ei-toivotut henkilöt pois opettajankoulutuksesta. Säätiö loi valtakunnallisen tiedusteluverkoston opettajankoulutukseen, joka ylläpiti henkilöiden luokituslistaa. Lista mahdollisti henkilökysymyksiin vaikuttamisen. (...) Opettajakoulutuksen henkilöstön luokittaminen ei tähdännyt pelkästään ei-toivottujen henkilöiden karsimiseen vaan myös toivottujen henkilöiden suosimiseen ja sitä kautta se palveli mainiosti säätiön koulutuspoliittisten tavoitteiden toteutumista.
Säätiön kontrolli ulottui opettajankoulutukseen myös jatkotutkintojen kontrollin kautta. Väitöskirjojen teko opettajankoulutuslaitoksissa ei ollut ongelmatonta ennen 1990-lukua. Esimerkiksi Jyväskylässä väitöskirjat tuli tehdä kasvatustieteen laitokselle. Siellä professorina toimi pitkään säätiön perustajajäsen Veikko Heinonen. Hän puolusti laitoksensa asemaa ja pystyi arvioiden mukaan myös mutkistamaan muiden laitosten henkilökunnan pätevöitymistä. Jyväskylässä ensimmäiset opettajankoulutuslaitoksen väitöskirjat valmistuivat vasta vuonna 1992.
Opettajakoulutuksen yhteiskunnallisiin sisältöihin vaikuttivat myös yleisellä tasolla koulupolitiikassa tehdyt oppiaineita koskevat ratkaisut. Kansalaistaito niminen oppiaine jätettiin vuosituhannen lopulla pois peruskoulun oppiainevalikoimasta. Historia ja yhteiskuntaoppi -oppiaineessa taas tehtiin ratkaisu, jossa luokanopettajat opettivat historiaa alaluokilla ja varsinainen yhteiskuntaoppi sijoittui peruskoulun päättävälle 9. luokalle. Näin esimerkiksi luokanopettajankoulutuksen yhteiskunnallinen sisältö pystyttiin rajaamaan paljolti vain historian didaktiikaksi.
Olennainen ratkaisu vuosituhannen lopun koululaeissa oli se, että kouluneuvostot katosivat ja niitä korvaamaan ajateltuja oppilaskuntia ei ollut edes pakko perustaa yläasteen kouluihin. Vuosituhannen vaihteessa luovuttiin myös koulukohtaisista johtokunnista. Kaikkien näiden ratkaisujen jälkeen oli yhä luontevampaa vähentää yhteiskunnallista näkökulmaa opettajankoulutuksessa. Yhteiskuntasisältöjä ei yksinkertaisesti opetettu alaluokilla eikä oppilaskuntatyön ohjaamiseen tai ylipäätään osallistujademokratiaan kannattanut panostaa, koska kyseessä oli niin marginaalinen koulutyön alue. Näin uuden vuosituhannen alussa päädyttiin tilanteeseen, jossa kansalaiskasvatus miellettiin vain yhteiskuntaoppi- nimisen aineen sisällöksi ja opettajaksi opiskelevat pitivät yhteiskunnallisia sisältöjä kaikkein vähiten tarpeellisena sisältöalueena opinnoissaan."
(...)
"Säätiön toiminnan vaikuttavuutta on myös arvioitava siinä kehyksessä, että säätiön edustama ajatusmaailma ja sen asettamat päämäärät tulivat paljolti vallitseviksi koulutuspolitiikan päättäjien keskuudessa vuosituhannen lopussa. Voidaan ajatella, että säätiö oli toiminut niin tehokkaasti, että se teki itsensä tarpeettomaksi muuttuneissa poliittisissa oloissa."
perjantai 15. lokakuuta 2010
HS: Opiskelijat ja työntekijät moittivat Sibelius-Akatemiaa
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Opiskelijat+ja+työntekijät+moittivat+Sibelius-Akatemiaa/1135260908292
Sibelius-Akatemian toimintakulttuuri saa kyytiä Helsingin Sanomien haastattelemilta opiskelijoilta ja työntekijöiltä. Akatemialaiset kritisoivat opetuksen järjestelyjä, tiedonkulkua ja monien pitkään virassa olleiden opettajien pätevyyttä.
Sibelius-Akatemian toimintakulttuuri saa kyytiä Helsingin Sanomien haastattelemilta opiskelijoilta ja työntekijöiltä. Akatemialaiset kritisoivat opetuksen järjestelyjä, tiedonkulkua ja monien pitkään virassa olleiden opettajien pätevyyttä.
Haastateltujen mukaan koulussa vallitsee pelon ilmapiiri: kukaan ei uskalla sanoa mitään ääneen ja omalla nimellään.
"Kaikki kauan talossa olleet opettajat eivät ole enää soittokykyisiä eivätkä pysty soittamaan malliksi. He eivät tunne moderneja tekniikoita, joita nykymusiikkia soitettaessa tarvitaan", eräs opiskelija sanoo.
Rehtori Gustav Djupsjöbacka korostaa, että virkoihin valitut käyvät läpi huolellisen rekrytointiprosessin.
"Se, jos into ei 10 tai 20 vuoden päästä ole sama, ei kai ole kovin erikoista. Meidän on pakko työllistää vakituinen henkilökunta ensin ennen kuin voimme kuunnella opiskelijoiden toiveita heille mieluisista opettajista."
Kritiikkiä haastatelluilta saa myös Sibelius-Akatemian hallinto.
"Kaikki ovat kyllästyneitä pienen piirin vehkeilyyn. Hallinnossa on ihmisiä, jotka eivät enää ole tilanteen tasalla, mutta jotka eivät suostu luopumaan vallastaan", eräs lehtori arvioi.
torstai 14. lokakuuta 2010
Timo Heinonen: Huomautuksia tuntiopettajuudesta (Facebookissa virinneeseen keskusteluun pohjaten)
Olen useassa taannoisessa keskustelussa todennut, että tuntiopettajat ovat etenkin taideyliopistoissa moninäkökulmaisuuden ja uusimman tiedon kannalta keskeisin - ja samalla aliarvostetuin ja kenties hyväksikäytetyin voimavara.
Tuntiopettajien palkka ei ole ainoastaan vaatimaton, lisäksi kaikki etuudet tunnetusti puuttuvat. Sairastapauksessa sovitusta opetuksesta palkkaa ei tule. Moni tuntiopettaja tekee niin ikään suunnittelutyötä käytännöllisesti katsoen ilmaiseksi ja usein kantaa jopa vastuun edustamastaan oppiaineesta, koska aineessa ei ole vakinaista tointa.
(Reunahuomautuksena ilmaisen myös oudoksuntani siitä seikasta, että tuntipalkkiot samasta työstä, samalla koulutuksella vaihtelevat eri yliopistojen välillä parhaimmillaan 50%.)
Yksi syy tuntiopettajien asemaan on alan tosiasiallinen järjestäytymättömyys. Toinen ongelma on se, että vinoutunut järjestelmä on vakiintunut ikään kuin “maan tavaksi”. Jälkimmäiseen liittyvä kolmas seikka, tavallaan jopa sen paljolti vaiettu syy on, että aina löytyy joku halukas oikeuksiaan kyselevän, hankalan niskoittelijan tilalle - vähemmällä kokemuksella ja vähemmin vaatein. Solidaarisuus... no olkoon…
Keskustelin taannoin toisessa asiayhteydessä liittoni (Yliopistonlehtorien liitto/OAJ - joka edustaa myös meitä ketjupätkälehtoreita) työmarkkina-asiamiehen kanssa. Kiinnostava tieto oli, että liiton näkemyksen mukaan tuntipalkkiopohjaisen tuntiopettajuuden laillisuus on kyseenalaista, mikäli opetus on toistuvaa ja sisältyy tutkintovaatimuksiin, jolloin opetuksen tarve on luonteeltaan jatkuvaa. Taitaa tämän lain henki olla heikoilla yliopistomaailmassa.
Olen muutaman elävän päätoimisen tuntiopettajan onnistunut tapaamaan - tai tarkemmin varmuudella kaksi - 17-vuotisen urani aikana. TaiKissa erään tällaisen päätoimisesti alipalkatun tuntiopettajan virassa olleen henkilön useita vuosia vuoden jaksoissa jatkettu virka muutettiin selityksittä tavallisimmaksi tuntemistamme tuntiopettajuuden muodoista. Toinen tapaus ja lajissaan iloinen poikkeus tapahtui vastikään SibAssa, jossa pitkään tuntiopettajana aineensa oppiainevastuuta kantanut henkilö vakinaistettiin kyselemättä ja asianomainen kuuli tapahtuneesta ilmoitusasiana.
En ole laskenut kaikkia hallinto-, tutkinto- tai lakimuutoksia, jotka urani varrelle ovat mahtuneet. Olen opiskellut kolmessa yliopistossa ja työskennellyt huomattavasti useammassa. Yhteisenä nimittäjänä uudistuksissa tuntuu substanssipuolen edustajan näkökulmasta olevan piirre, joka tuli ilmi vastikään julkaistussa raportissa. Opetusministeriö teetti yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa kuudella ulkomaalaisella ja kuudella suomalaisella professorilla sekä Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkijoilla arvion Suomen innovaatiojärjestelmästä. Luonnehtivaa mm. oli, että substanssiosaaminen ja asiantuntijuuden suojelu on alisteista hallinnon logiikalle.
Timo Heinonen
Lehtori
Teatterikorkeakoulu
Tuntiopettajien palkka ei ole ainoastaan vaatimaton, lisäksi kaikki etuudet tunnetusti puuttuvat. Sairastapauksessa sovitusta opetuksesta palkkaa ei tule. Moni tuntiopettaja tekee niin ikään suunnittelutyötä käytännöllisesti katsoen ilmaiseksi ja usein kantaa jopa vastuun edustamastaan oppiaineesta, koska aineessa ei ole vakinaista tointa.
(Reunahuomautuksena ilmaisen myös oudoksuntani siitä seikasta, että tuntipalkkiot samasta työstä, samalla koulutuksella vaihtelevat eri yliopistojen välillä parhaimmillaan 50%.)
Yksi syy tuntiopettajien asemaan on alan tosiasiallinen järjestäytymättömyys. Toinen ongelma on se, että vinoutunut järjestelmä on vakiintunut ikään kuin “maan tavaksi”. Jälkimmäiseen liittyvä kolmas seikka, tavallaan jopa sen paljolti vaiettu syy on, että aina löytyy joku halukas oikeuksiaan kyselevän, hankalan niskoittelijan tilalle - vähemmällä kokemuksella ja vähemmin vaatein. Solidaarisuus... no olkoon…
Keskustelin taannoin toisessa asiayhteydessä liittoni (Yliopistonlehtorien liitto/OAJ - joka edustaa myös meitä ketjupätkälehtoreita) työmarkkina-asiamiehen kanssa. Kiinnostava tieto oli, että liiton näkemyksen mukaan tuntipalkkiopohjaisen tuntiopettajuuden laillisuus on kyseenalaista, mikäli opetus on toistuvaa ja sisältyy tutkintovaatimuksiin, jolloin opetuksen tarve on luonteeltaan jatkuvaa. Taitaa tämän lain henki olla heikoilla yliopistomaailmassa.
Olen muutaman elävän päätoimisen tuntiopettajan onnistunut tapaamaan - tai tarkemmin varmuudella kaksi - 17-vuotisen urani aikana. TaiKissa erään tällaisen päätoimisesti alipalkatun tuntiopettajan virassa olleen henkilön useita vuosia vuoden jaksoissa jatkettu virka muutettiin selityksittä tavallisimmaksi tuntemistamme tuntiopettajuuden muodoista. Toinen tapaus ja lajissaan iloinen poikkeus tapahtui vastikään SibAssa, jossa pitkään tuntiopettajana aineensa oppiainevastuuta kantanut henkilö vakinaistettiin kyselemättä ja asianomainen kuuli tapahtuneesta ilmoitusasiana.
En ole laskenut kaikkia hallinto-, tutkinto- tai lakimuutoksia, jotka urani varrelle ovat mahtuneet. Olen opiskellut kolmessa yliopistossa ja työskennellyt huomattavasti useammassa. Yhteisenä nimittäjänä uudistuksissa tuntuu substanssipuolen edustajan näkökulmasta olevan piirre, joka tuli ilmi vastikään julkaistussa raportissa. Opetusministeriö teetti yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa kuudella ulkomaalaisella ja kuudella suomalaisella professorilla sekä Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkijoilla arvion Suomen innovaatiojärjestelmästä. Luonnehtivaa mm. oli, että substanssiosaaminen ja asiantuntijuuden suojelu on alisteista hallinnon logiikalle.
Timo Heinonen
Lehtori
Teatterikorkeakoulu
Työpaikkoja: Keski-Suomeen läänintaiteilijaksi tai pääkaupunkiseudulle opettajaksi
(jälkimmäinen työ alle 30-vuotiaille eri taidealojen työttömille)
http://www.kstaide.net/tiedotteet/10_laanintaiteilijat_haku.htm
http://www.mol.fi/paikat/Job.do?lang=fi&jobID=7532638&index=85&anchor=7532638
http://www.kstaide.net/tiedotteet/10_laanintaiteilijat_haku.htm
http://www.mol.fi/paikat/Job.do?lang=fi&jobID=7532638&index=85&anchor=7532638
tiistai 12. lokakuuta 2010
maanantai 11. lokakuuta 2010
Kulttuurituotannon kentän muutostendesseistä vuoteen 2020 mennessä
Seuraavassa osa kulttuurituotannon kentän muutoksia vuoteen 2020 mennessä käsittelevistä lauseista, joiden toteutumista ja toivottavuutta Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU pyytää jäseniään arvioimaan. Lauseita ovat laatineet mm. kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cuporen tutkijat. Niissä paljastuu koko joukko kulttuuripoliittisia tendenssejä, joita kulisseissa nyt lobataan ja joihin koko kenttä joutuu ottamaan jatkossa kantaa. Manageripuheen mukanaolo on ilmeistä kuten myös se, että kulttuurin kentän tulevaisuutta ovat nyt suunnitelleet tahot, jotka eivät sen todellisuudessa ja siitä todellisuudesta elä. Klassiseen propagandatyyliin vaihtoehdottomana esitettyä suuntaa koristellaan johdattelevin liirumlaarum-lausein, joiden sisältö on kutakuinkin seuraava: "etkö pidäkin kaikesta hyvästä kehityksestä"?
HUOM! Tässä on vain osa kysymysryhmistä (ne mitkä ovat, kuitenkin kokonaisina) ja kyselyssä on mukana myös kommenttisarakkeita. Takuun liittymällä voi ottaa suoraan kantaa ja mielipiteet menevät perille myös kysymysten laatijille. On kuitenkin hyvä että keskustelua syntyy muuallakin.
"Muutokset kulttuurisisällöissä ja tuotantojen organisoitumisessa
Vuonna 2020 kulttuuritapahtumien sisältö on nykyistä huomattavasti laajempaa ja monipuolisempaa.
Vuonna 2020 yhä suurempi osa tapahtumasisällöistä rakentuu olemassa olevien teosten tai formaattien varaan.
Tulevaisuudessa kulttuuriin liittyvä uuden luominen ja yllätyksellisyys ovat yhteiskunnan kehittämisen ytimessä.
Taiteilija-apurahat muuttuvat tuotantoapurahoiksi.
Vuoteen 2020 mennessä sisältöjen kotimaisuusaste puolittuu nykyisestä.
Kulttuuritapahtumien keskinäinen kilpailu luo tilanteen, jossa 10 suurinta yritystä ottaa haltuunsa 80% kotimaisista suurista ja keskisuurista tapahtumatuotannoista vuoteen 2020 mennessä.
Tapahtumatuotannon ammattilaiset suosivat yhä enemmän pieniä alihankkijoita, jotka pystyvät tarjoamaan "räätälöityjä" henkilökohtaisia palveluita.
Muutokset rahoituksessa ja ansaintalogiikoissa
Vuonna 2020 tapahtumatuotannossa keskitytään entistä laadukkaampien, mutta samalla kalliimpien tuotteiden ja palveluiden rakentamiseen.
Palvelutuotteina tarjotaan yksilöllisiä huippuelämyksiä niille, joilla on varaa maksaa palveluista.
Yksilöllisesti räätälöityjen palveluiden myötä kävijämäärät ovat vähentyneet, mutta samalla kävijäkohtaiset tulot ovat
kasvaneet merkittävästi.
Elättääkseen itsensä vuonna 2020 pienellä paikkakunnalla kulttuurityöntekijän on tehtävä monia erilaisia osa-aikatöitä
myös kulttuurialan ulkopuolella.
Vuonna 2020 valtakunnallisesti on määritelty 10 merkittävintä kotimaista, kansainvälisesti kiinnostavaa tapahtumaa. Niiden kehittämiseen investoidaan merkittävästi kaikkien muiden tapahtumien tuen loputtua.
Luovan talouden boomin mentyä ohi vuoteen 2020 mennessä kulttuurisektoria ei kehitetä erityisin julkisen sektorin toimenpitein.
Alueellisella tasolla viranomaisvalvonta tiukentuu. Lupakäytäntöjen kiristymisen myötä tuottajan kumppaniksi kelpaavat vain kuhunkin lupa-alueeseen erikoistuneet yritykset.
Muutokset yhteistyökumppanuuksissa
Kulttuuri- ja matkailualan yhteistyönä on syntynyt vahva kumppanuus, jonka ansiosta Suomi tunnetaan vuonna 2020 nykyistä huomattavasti paremmin kansainvälisesti vetovoimaisena tapahtumamaana.
Hyvinvointi- ja kulttuurialan palvelutarjoajat tuottavat yhteistyössä liiketaloudellisesti kannattavia kulttuuria hyödyntäviä palveluita.
Yksittäiset kulttuurituottajat ovat organisoituneet vuoteen 2020 mennessä tuotantotaloiksi.
Suuret yritykset ostavat tapahtumatuotannon pienet kalusto-, turvallisuus- ja jätehuoltopalveluiden tarjoajat, joten kilpailu vähenee.
Tuottajan kansainvälisten verkostojen merkitys korostuu yhä enemmän lähestyttäessä vuotta 2020.
Kaikki vapaaehtoistyöstä talkoolaisille annettavat vastikkeet tulkitaan verotettavaksi tuloksi. Tämä poistaa käytännössä vuoteen 2020 mennessä vapaaehtoistyöläiset tapahtumatuotannon kentältä.
Yhdistyksen ja yritysten yhteistuotanto nousee vuoteen 2020 mennessä tyypillisimmäksi tuotantomalliksi."
HUOM! Tässä on vain osa kysymysryhmistä (ne mitkä ovat, kuitenkin kokonaisina) ja kyselyssä on mukana myös kommenttisarakkeita. Takuun liittymällä voi ottaa suoraan kantaa ja mielipiteet menevät perille myös kysymysten laatijille. On kuitenkin hyvä että keskustelua syntyy muuallakin.
"Muutokset kulttuurisisällöissä ja tuotantojen organisoitumisessa
Vuonna 2020 kulttuuritapahtumien sisältö on nykyistä huomattavasti laajempaa ja monipuolisempaa.
Vuonna 2020 yhä suurempi osa tapahtumasisällöistä rakentuu olemassa olevien teosten tai formaattien varaan.
Tulevaisuudessa kulttuuriin liittyvä uuden luominen ja yllätyksellisyys ovat yhteiskunnan kehittämisen ytimessä.
Taiteilija-apurahat muuttuvat tuotantoapurahoiksi.
Vuoteen 2020 mennessä sisältöjen kotimaisuusaste puolittuu nykyisestä.
Kulttuuritapahtumien keskinäinen kilpailu luo tilanteen, jossa 10 suurinta yritystä ottaa haltuunsa 80% kotimaisista suurista ja keskisuurista tapahtumatuotannoista vuoteen 2020 mennessä.
Tapahtumatuotannon ammattilaiset suosivat yhä enemmän pieniä alihankkijoita, jotka pystyvät tarjoamaan "räätälöityjä" henkilökohtaisia palveluita.
Muutokset rahoituksessa ja ansaintalogiikoissa
Vuonna 2020 tapahtumatuotannossa keskitytään entistä laadukkaampien, mutta samalla kalliimpien tuotteiden ja palveluiden rakentamiseen.
Palvelutuotteina tarjotaan yksilöllisiä huippuelämyksiä niille, joilla on varaa maksaa palveluista.
Yksilöllisesti räätälöityjen palveluiden myötä kävijämäärät ovat vähentyneet, mutta samalla kävijäkohtaiset tulot ovat
kasvaneet merkittävästi.
Elättääkseen itsensä vuonna 2020 pienellä paikkakunnalla kulttuurityöntekijän on tehtävä monia erilaisia osa-aikatöitä
myös kulttuurialan ulkopuolella.
Vuonna 2020 valtakunnallisesti on määritelty 10 merkittävintä kotimaista, kansainvälisesti kiinnostavaa tapahtumaa. Niiden kehittämiseen investoidaan merkittävästi kaikkien muiden tapahtumien tuen loputtua.
Luovan talouden boomin mentyä ohi vuoteen 2020 mennessä kulttuurisektoria ei kehitetä erityisin julkisen sektorin toimenpitein.
Alueellisella tasolla viranomaisvalvonta tiukentuu. Lupakäytäntöjen kiristymisen myötä tuottajan kumppaniksi kelpaavat vain kuhunkin lupa-alueeseen erikoistuneet yritykset.
Muutokset yhteistyökumppanuuksissa
Kulttuuri- ja matkailualan yhteistyönä on syntynyt vahva kumppanuus, jonka ansiosta Suomi tunnetaan vuonna 2020 nykyistä huomattavasti paremmin kansainvälisesti vetovoimaisena tapahtumamaana.
Hyvinvointi- ja kulttuurialan palvelutarjoajat tuottavat yhteistyössä liiketaloudellisesti kannattavia kulttuuria hyödyntäviä palveluita.
Yksittäiset kulttuurituottajat ovat organisoituneet vuoteen 2020 mennessä tuotantotaloiksi.
Suuret yritykset ostavat tapahtumatuotannon pienet kalusto-, turvallisuus- ja jätehuoltopalveluiden tarjoajat, joten kilpailu vähenee.
Tuottajan kansainvälisten verkostojen merkitys korostuu yhä enemmän lähestyttäessä vuotta 2020.
Kaikki vapaaehtoistyöstä talkoolaisille annettavat vastikkeet tulkitaan verotettavaksi tuloksi. Tämä poistaa käytännössä vuoteen 2020 mennessä vapaaehtoistyöläiset tapahtumatuotannon kentältä.
Yhdistyksen ja yritysten yhteistuotanto nousee vuoteen 2020 mennessä tyypillisimmäksi tuotantomalliksi."
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
perjantai 8. lokakuuta 2010
Miten taiteilija ansaitsee 1: Tuottaja Tuuli Penttinen-Lampisuon haastattelu
Lähde: Luovan talouden todellisuus (osa Tapio Nevan artikkelia Satakunnan Kansan verkkolehdestä)
"Tuottaja. Porilaisen Osuuskunta Kallo Worksin hallituksen puheenjohtaja. Poikkitaiteellinen yhdistys Poike ry:n hallituksen puheenjohtaja. Tekee tällä hetkellä töitä taidemusiikkia ja videotaidetta yhdistävän projektin vastaavana tuottajana. Hanke on osa Turku 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunki -ohjelmaa. Entinen taiteen tuottamisen läänintaitelija Satakunnassa.
"Tuottaja. Porilaisen Osuuskunta Kallo Worksin hallituksen puheenjohtaja. Poikkitaiteellinen yhdistys Poike ry:n hallituksen puheenjohtaja. Tekee tällä hetkellä töitä taidemusiikkia ja videotaidetta yhdistävän projektin vastaavana tuottajana. Hanke on osa Turku 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunki -ohjelmaa. Entinen taiteen tuottamisen läänintaitelija Satakunnassa.
”Perustimme viime vuonna Kallo Works -osuuskunnan. Se on kahdeksan epävarmassa työllisyystilanteessa olevan nuoren aikuisen yhteenliittymä. Mukana on tuottajia, graafisia suunnittelijoita, web-puolen osaajia sekä valokuvauksen ja tekstipuolen osaajia. Tuotamme tapahtumia, verkkopalveluita sekä sanallista ja kuvallista viestintää.
Nyt meistä kaksi on työllistynyt määräaikaisesti Porin lastenkulttuurikeskukseen, yksi Winnowa-koulutusyhtymään ja minä teen Poike ry:n kautta Musicam video -projektia. Osuuskuntamuotoinen toiminta sopii luovan talouden alalle hyvin. Se on joustava – töitä voidaan tehdä yhdessä, erikseen ja muualle työsuhteeseen voi siirtyä ilman ongelmia. Yhteiskunnallisesti olemme mallikansalaisia: otamme vastuuta omasta työllistymisestämme, olemme selviytyjiä.
Osuuskunnan jäsenten lukumäärää on tarkoitus kasvattaa, mutta maltillisesti. Brändin pitää pysyä selkeänä. Taidepiireissä kuulee usein sanottavan, että sisältö on tärkeämpää kuin palkka. Meillä tämä ei mene niin. Oman työn sisältö on erittäin tärkeää, mutta tämä meille kuitenkin ammatti, tehdystä työstä pitää saada korvaus.
Itselläni on se tilanne, että julkisella puolella työlleni on ollut aitoa kiinnostusta, liike-elämän puolelle verkostoituminen on ollut hitaampaa. Asiakashankinta on lähinnä sitä, että yksi työ poikii toisen ja niin edelleen.
Olemme toki mukana Porin ja Satakunnan yrittäjien toiminnassa, jotka nekin ovat tarjonneet hyviä kontakteja. Minulle on vieras ajatus, että luova talous korvaisi Suomessa entisaikojen savupiipputeollisuuden. Savupiippujen aika on ohi, luovaa taloutta on ollut aina ja nyt se vain korostuu. Jos tarkastellaan elokuva-alaa ja sen 100-vuotista historiaa, niin nopeasti sekin aikoinaan teollistui Hollywoodissa, ja pitkälti luovuuden antaman liikkumavaran ansiosta. Nyt elokuvan tuotantomalleja sovelletaan muillekin aloille. Korkeataide on luovuuden ydin. Esimerkiksi peliteollisuuden osaajilla on yleensä taideopintoja takanaan.”
lauantai 2. lokakuuta 2010
Ketkä ovat oikeasti pienituloisia?
Keskustelua aiheesta
Linkit:
Tommi Uschanovin tulossa oleva kirja.
Ote Polly Toynbeen ja David Walkerin Britanniassa julkaistusta kirjasta.
Miksi tämä on ajankohtaista myös Suomessa?
Linkit:
Tommi Uschanovin tulossa oleva kirja.
Ote Polly Toynbeen ja David Walkerin Britanniassa julkaistusta kirjasta.
Miksi tämä on ajankohtaista myös Suomessa?
Radikaaleinta on arki -kirjan julkistamisbileet
Ilmianna pomosi -kampanja ja Into Kustannus esittää: RADIKAALEINTA ON ARKI -kirjanjulkistamisbileet. We got Beefissä 12.10. klo 19 alkaen. Luvassa keskustelua kirjasta ja politiikan suunnanmuutoksesta, sekä bileet feat. Shaka, Hannibal ja Left Hooks DJ:t Louis Althustler & Tuomenos. Alustava aikataulu 19:00-20:15 Keskustelua 20:45-21:30 Hannibal 22:00-22:45 Shaka 22:45- Left Hooks DJ's Althustler ja Tuomenos Radikaaleinta on arki, Into Kustannus Dan Koivulaakso, Anna Kontula, Jukka Peltokoski, Miika Saukkonen & Tero Toivanen Epätyypillisen työmarkkina-aseman työntekijöitä, prekariaattia, on jo kolmannes työvoimasta. Tämä miljoonan marginaali on tipahtanut perinteisen palkkatyöyhteiskunnan kelkasta, muttei välttämättä haikaile sinne takaisinkaan. Uusi työväki tarvitsee omannäköistään työväenliikettä ja mahdollisuutta mielekkääseen työhön ja tekemiseen. On siis downshiftattava koko yhteiskunta ja luotava mahdollisuuksia mielekkääseen arkeen ja elämiseen riittävällä perustulolla. http://www.intokustannus.f http://arjenradikaalit.wor |
Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo
Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo - linkki Tarja Cronbergin raporttiin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
