keskiviikko 2. marraskuuta 2011

http://www.adressit.com/kuvataiteen_ammattikorkeakoulutus_sailytettava_lahdessa
http://www.adressit.com/kankaanpaan_taidekoulun_puolesta
TIEDOTE 2.11.2011

HETI JULKAISTAVISSA

Professorit ja Tieteentekijät:

Ovatko Itä-Suomen yliopiston yt-neuvottelut vasta alkusoittoa?

Itä-Suomen yliopiston yhteistoimintaneuvottelujen piiriin kuuluvalle henkilöstölle on tänään pidetty infotilaisuudet. Irtisanomiset, osa-aikaistamiset tai lomautukset kohdistuvat noin 60 henkilöön. Irtisanomiset uhkaavat myös opetus- ja tutkimushenkilöstöä sekä muita akateemisia asiantuntijoita. Vaaravyöhykkeessä on professoreita ja tieteentekijöitä.

Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto eivät ymmärrä Itä-Suomen yliopiston toimenpiteitä. Yliopiston taloudellinen tilanne ei voi pakottaa näin järeisiin toimiin. Acatiimi-lehdessä olleen yliopistojen tilinpäätösvertailun mukaan Itä-Suomen yliopisto keräsi viime vuonna 4,4 miljoonaa euroa ylijäämää.

Liittojen mielestä tilanne antaa heikon kuvan yhdistyneen yliopiston henkilöstöpolitiikasta. Edellisten yt-neuvottelujen päättymisestä on aikaa vain vajaa puolitoista vuotta.

- Tuolloin henkilöstön annettiin ymmärtää, että uusia yt-neuvotteluja ei olisi edessä. Tällainen jatkuva epävarmuus ei voi olla vaikuttamatta haitallisesti yliopistoväen työmotivaatioon ja koko yliopiston ilmapiiriin, Professorit ja Tieteentekijät muistuttavat.

Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton vuosi sitten teettämässä yliopistouudistuskyselyssä kaikkein kriittisimmät vastaajat löytyivät juuri Itä-Suomen yliopistosta. Silloin vastanneista henkilöistä puolet oli melko tai erittäin tyytymättömiä yliopistoonsa työpaikkana.

Liitot pelkäävät lisäksi sitä, että yt-neuvottelut eivät jää vain Itä-Suomen yliopistoon. Hallituksen ajama yliopistoindeksin leikkaus voi viedä yliopistoja väenvähentämisiin. Indeksin puolittaminen leikkaa yliopistoilta jo ensi vuonna 28 miljoonaa euroa. Tämä summa vastaa yhteensä 550 henkilötyövuoden palkkasummaa. Yliopistoindeksin kohtalo on vielä eduskunnan käsissä.

LISÄTIETOJA:

puheenjohtaja Maarit Valo (Professoriliitto), 045 657 5757;

puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemi (Tieteentekijöiden liitto), 0400 309 005;

toiminnanjohtaja Eeva Rantala (Tieteentekijöiden liitto), 040 7508 284;

toiminnanjohtaja Jorma Virkkala (Professoriliitto), 040 595 3773













********************************************
Kirsti Sintonen
päätoimittaja, Acatiimi-lehti
viestintäpäällikkö
Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto
puh. 0207 589 618 tai 040 5622 965
faksi 0207 589 611
osoite:
Ratapihantie 11 (6 krs.), 00520 Helsinki
s-posti: kirsti.sintonen@acatiimi.fi

tiistai 1. marraskuuta 2011

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

tiistai 6. syyskuuta 2011

tiistai 9. elokuuta 2011

"Iso-Britannia: Opiskelijat kärkkäitä valittamaan yliopistojen toiminnasta"

http://www.tieteentekijoidenliitto.fi/blogit


"Iso-Britannia: Opiskelijat kärkkäitä valittamaan yliopistojen toiminnasta
8.8.2011 kello 10:23 2010 TTL

Iso-Britannia: Opiskelijat kärkkäitä valittamaan yliopistojen toimista

Britannian 123 yliopistosta peräti 80 on päättänyt nostaa lukukausimaksunsa David Cameronin hallituksen asettamalle ylärajalle eli £ 9000 vuodessa. Opiskelijoiden keskuudessa päätös on herättänyt yleistä tyrmistystä ja protesteja, mutta nyt on jo näkyvissä, että heidän odotuksensa opetuksen laatua, käytännön järjestelyjä ja tasapuolisuutta kohtaan ovat nousseet.

Vuonna 2004 perustettiin Englannin ja Walesin tarpeisiin riippumattoman sovittelijan toimisto (Office of the Independent Adjudicator, www.oiahe.org)seuraamaan opiskelijoiden sellaisia valituksia yliopistoja kohtaan, joita ei saada ratkaistua yliopistojen sisällä. Viime vuonna 85 % valituksista ratkaistiin yliopistoissa. Riippumattoman sovittelijan toimistolla ei ole mitään säätely- eikä rangaistusvaltaa yliopistoihin nähden, vaan sen päätökset ovat ohjeellisia. Silti yliopistot eivät halua joutua syyllisen asemaan.

Kesäkuussa julkaistu sovittelijan toimiston toimintakertomuksessa vuodelta 2010 mainittiin nimeltä kaksi yliopistoa, University of Westminster ja University of Southampton, jotka olivat räikeimmin rikkoneet tasapuolisuusvaatimusta ja muita sääntöjä. Nimeltä mainitseminen, ”naming and shaming”, on päätetty ottaa jatkossa käyttöön yhtenä sanktiona.

Vuonna 2010 sovittelijan toimisto käsitteli 1341 valitusta. 53 % valituksista todettiin aiheettomiksi. Valitusten määrässä on nousua 33 % vuoteen 2009 verrattuna. Sovittelija Robert Behrens uskoo, että valitusten määrä jatkaa nousuaan, kun korkeammat lukuvuosimaksut alkavat purra opiskelijoiden kukkaroa. Valmistuneiden, siis meikäläisittäin vähintään kandidaatin tutkinnon suorittaneiden työttömyys on 20 %, ja opiskelijat pyrkivät jo siksikin saamaaan irti kaiken mahdollisen hyödyn yliopistoajastaan.

Sovittelija kaavailee, että yliopistojen pitäisi maksaa jokaisesta käsitellystä tapauksesta käsittelymaksu, jolloin siinä olisi yksi tekijä, joka voisi piiskata yliopistoja parempaan toimintaan. Yliopistot eivät useinkaan informoi opiskelijoita valituksen käsittelyprosessin vaiheista, ja käsittely kestää liian kauan, keskimäärin kuusi kuukautta.

Nytkin yliopistoille aiheutuu kustannuksia valituksista. Viime vuonna valittajille maksettiin korvauksena £ 173.959 eli noin 200.000 euroa. Suurin yksittäinen korvaus oli £ 15.000.

Suomessa ei vielä ole annettu yliopistoille täyttä vapautta lukukausimaksujen perimiseen, mutta ovi on raollaan. Yksittäiset maisteriohjelmat voivat periä maksuja EU:n ulkopuolisista maista tulevilta opiskelijoilta. Pohjois-Amerikkaa lukuun ottamatta tämä tarkoittaa köyhimpien kansojen nuorisoa. Tämän hallituksen kaudella, mikäli se pysyy vallassa aikomansa noin neljä vuotta, lukukausimaksut eivät näytä nousevan puheenaikeeksi.

Jossakin vaiheessa luulen, että OECD:n painostuksesta jokin seuraavista Suomen hallituksista sallii lukukausimaksut, jolloin yliopistot suupieliään lipoen ottavat ne käyttöön maksimaalisesti, kuten nyt on käymässä Britanniassa. Tähän viittaa taloustieteen professori Matti Viren Turun Sanomien julkaisemassa kirjoituksessa 5.8.2011. Silloin viimeistään kannattaa perustaa opiskelija-asiain valtuutetun toimisto, valtion varoilla.

Tapani Kaakkuriniemi"

maanantai 25. heinäkuuta 2011

torstai 14. heinäkuuta 2011

OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN VIRASTOKENTÄN MUUTOKSET (YHTEENVETO -LEHTI)

"Säätiömallissa uhkana on mm. henkilöston aseman heikentyminen ja se, ettei museon taloudellista asemaa saada vakaaksi."

- Valtion taidemuseon pääluottamusnainen Susanna Sääksilahti

"...vaikuttaa kikkailulta, että tuottavuusvaade toteutettaisiin siirtämällä väkeä pois valtiolta. Toisiko oikeasti säästöjä?"

- Ylitarkastaja, pääluottamusmies (Arkistolaitos) Tomi Rasimus

"Henkilöstö alkaa väsyä jatkuvaan selvitystilaan... Kun työ ei ole tiukasti sidoksissa määräaikaiseen rahoitukseen, pystymme tarttumaan ajankohtaisiin tehtäviin sekä vastaamaan ulkopuolelta tuleviin tarpeisiin ja tilauksiin. Tämän laadukkaan palvelun edellytyksenä on, että Kotus pysyy jatkossakin erillisenä valtion laitoksena."

- Tutkija, pääluottamusmies Anna-Liisa Kristiansson (Kotus)

lähde: http://www.digipaper.fi/Yhteenveto-lehti/67373/index.php?pgnumb=11

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Tieteentekijöiden liiton tuore jäsenkysely

TIEDOTE

JULKAISTAVISSA MA 20.6.2011 KLO 10



Tieteentekijöiden liiton tuore jäsenkysely:

Yli 60 prosenttia on harkinnut yliopistotyön jättämistä

- etenkin naistieteentekijöiden asema heikentynyt



Tieteentekijöiden liiton yliopistoissa työskentelevistä jäsenistä peräti 62 prosenttia on harkinnut siirtymistä pois yliopistosektorilta. Alle 50-vuotiaista jäsenistä yli 70 prosenttia oli viimeisen kahden vuoden aikana miettinyt hyvästien heittämistä koko yliopistosektorille, ei siis pelkästään omalle yliopistolle. Tieteentekijöiden liitto julkisti maanantaina uusimman jäsenkyselynsä tulokset raporttina Huojuva lato - isäntiä ja isäntien varjoja?



Yliopistojen naisopettajat olivat lähtöaikeissa selvästi miehiä useammin. Kyselyn paljastama tilanne, jossa tohtorin tutkinnon suorittaneista määräaikaisina työskentelevistä opettajanaisista lähes kolme neljästä ja miehistä hieman alle puolet oli harkinnut poishakeutumista, on hälyttävä ja huolestuttava.



- Naiset tekevät miehiä useammin pätkätöitä, heille kertyy enemmän hallinnollisia tehtäviä, miesten ja naisten palkkaerot ovat kasvaneet, Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemi luettelee keskeisiä syitä poishakeutumiseen.

Sukupuolen välinen ero palkkauksessa on erittäin merkittävä. Miesten keskipalkka oli viime vuoden lopussa 3536 euroa kuukaudessa, kun naistieteentekijä tienasi 3161 euroa. Liiton aiempiin jäsenkyselyihin verrattuna miesten ja naisten palkkaero on lähtenyt jyrkkään kasvuun.



Naiset tuntevat työsuhteensa uhatummaksi kuin miehet. Sukupuolittain tarkasteltuna miehet (41 %) ovat naisia (36 %) useammin pysyvässä palvelussuhteessa. Tässäkin suhteessa tilanne on naisten kannalta huonontunut liiton edellisiin kyselyihin verrattuna.



Määräaikaisuudet kääntyneet laskuun



Jotain positiivistakin jäsenkyselyn tuloksista ilmenee: määräaikaisuuksien määrä on kääntynyt laskuun sekä yliopistoissa että tutkimuslaitoksissa. Viime vuonna liiton yliopistoissa toimivista jäsenistä oli pätkätöissä 66 prosenttia, kun vuonna 2007 osuus oli 72 prosenttia. Pysyvien palvelussuhteiden osuus on kasvanut erityisesti opetustehtävissä. Yliopistoja enemmän pätkätöiden teettäminen on vähentynyt tutkimuslaitoksissa. Tutkimuslaitoksissa työskentelevistä tutkijoista lähes kaksi kolmesta oli pysyvissä työsuhteissa. Yliopistosektorilla ainoastaan yksi tutkija kymmenestä oli onnistunut pääsemään vakituiseen työsuhteeseen.



- Yliopistot eivät siis edelleenkään katso tarpeelliseksi vakinaistaa ja sitouttaa tutkimustehtävissä toimivia henkilöitä. Tutkimuslaitosten puolella tämä on onnistunut paremmin, Kaakkuriniemi ihmettelee.

Tieteentekijöiden liiton jäsenistä oli kahden viimeisen vuoden aikana joko työttömänä tai lomautettuna joka kuudes (17 %). Naisten ja miesten välillä ei ollut eroja työttömyyden kokemuksissa. Korkea koulutus ei näytä turvaavan työttömyydeltä: joka kymmenes (10 %) dosentti, joka seitsemäs (14 %) tohtori ja lähes joka viides (19 %) ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista oli ollut työttömänä kahden edellisen vuoden aikana.



Edellisiin kyselyihin verrattuna apurahoilla työskentely on jälleen lisääntynyt. Nyt vastaajista oli 67 prosenttia saanut työuransa jossain vaiheessa apurahaa, kun heitä oli kolme vuotta sitten pari prosenttiyksikköä vähemmän.



Yliopistouudistuksen edut eivät vielä näy



Kyselyn loppupuolella tiedusteltiin jäsenten mielipiteitä yliopistouudistuksen vaikutuksista. Kolme neljästä vastaajasta katsoi, että työilmapiiri ei ollut uudistuksen myötä parantunut. Vain joka neljäskymmenes (2,3 %) katsoi ilmapiirin kohentuneen. Tulos on hyvin samankaltainen Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton viime syksynä toteuttaman yliopistouudistuskyselyn kanssa.



- Kaiken kaikkiaan kyselymme tuloksista paljastuu se, että yliopistouudistus ei ole vielä näyttänyt tieteentekijöille uudistuksen markkinoinnissa luvattuja hyviä puoliaan. Uusi uljas yliopisto näyttää pikemminkin huojuvalta, hataralta ladolta, jonka tukipilareista isännät eivät näytä haluavan pitää huolta. Yliopistojen olisi korkea aika tehdä henkilöstöpolitiikasta kilpailuvaltti. Mikähän yliopisto markkinoisi itseään hyvän henkilöstöpolitiikan huippuyliopistona, Kaakkuriniemi perää.



----------

Tieteentekijöiden liitto teki historiansa viidennen koko jäsenistön kattavan jäsenkyselyn loppuvuodesta 2010. Aiemmat kyselyt ovat vuosilta 1998, 2001, 2004 ja 2007. Lomakkeita postitettiin viime joulukuun alussa kaikkiaan 6571. Vastauksia saatiin 1837 kappaletta eli vastausprosentti oli 28 prosenttia. Luku on alempi kuin aiempina vuosina.



Tutkimuksen tekijöinä toimivat YTT Antero Puhakka Itä-Suomen yliopistosta ja KT Juhani Rautopuro Jyväskylän yliopistosta. Huojuva lato - isäntiä ja isäntien varjoja? -raportti löytyy julkistuksen jälkeen pdf-liitteenä Tieteentekijöiden liiton verkkosivustolta (www.tieteentekijoidenliitto.fi).



----------

LISÄTIETOJA:

puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemi, 0400 309 005;

toiminnanjohtaja Eeva Rantala, 040 7508 284;

yliopistonlehtori Antero Puhakka, 050 4011 123;

tiedottaja Kirsti Sintonen, 040 5622 965





















********************************************
Kirsti Sintonen
päätoimittaja, Acatiimi-lehti
tiedottaja
Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto
puh. 0207 589 618 tai 040 5622 965
faksi 0207 589 611
osoite:
Ratapihantie 11 (6 krs.), 00520 Helsinki
s-posti: kirsti.sintonen@acatiimi.fi

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Tulevan hallituksen säästöt

Kuntien valtionosuudet: - 631 milj.

Kehitysyhteistyö: - 115 milj.

Puolustusvoimat: - 200 milj.

Sairausvakuutuksen lääkekorvausmenot: - 113 milj.

Maatalouden säästöt yhteensä: - 110 milj.

Elinkeinotuet: - 110 milj.

Budjettiriihessä sovitaan vielä lisäleikkauksia: - 100 milj.

Säästöt valtion- ja keskushallinnossa: - 60 milj. Lisäksi eri ministeriöiden hallinnoissa miljoonasäästöjä, esimerkisi TEM:n aluehallinto - 10 milj. ja opetusministeriö - 15 milj.

Ammattikorkeakoulujärjestelmä: - 51 milj.

Aalto-yliopiston ja muiden yliopistojen lisäraha: - 58 milj.

Lukioverkon karsiminen: - 30 milj.

Ammatillinen koulutus: - 28 milj.

Yliopistot: - 27 milj.

Suomen Akatemia: - 28,6 milj.

Uusiutuvan energian tuet: - 25 milj.

Oppisopimuskoulutus: - 21 milj.

Merenkulun tuet: - 20 milj.

Tie- ja ratahankkeet: - 20 milj.

EU-rakennerahastojen kansalliset osuudet: - 20 milj.

Valtion taidemuseo: - 19,5 milj.

Maahanmuuttopolitiikan tehostaminen, nopeutetaan viranomaiskäsittelyä: - 20 milj. euroa

TV-lupien tarkastamisesta luopuminen: - 11 milj. euroa

Poliisitoimi: - 10 milj.

Vanhojen hissien korjausavustukset: - 15 milj.

Avustukset korjaustoimintaan: - 10 milj.

Ammatillinen lisäkoulutus - 8 milj.

Lähialueyhteistyö, mm. Venäjä - 8 milj.

Vuorotteluvapaakorvausten pienentäminen: - 7,5 milj.

Ulkoasiainhallinto - 6 milj. euroa

Nuorisotyön rahoitus: - 6 milj.

Puoluetuki - 2 milj. euroa.

Rajatarkistusten automatisointi - 2 milj. euroa

Terveyden edistäminen: - 2 milj.

Ministereille 5 prosentin palkanalennus.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Vapaan ja kriittisen yliopiston puolesta -työryhmän raportin julkistaminen

Ajankohta
12. huhtikuuta 2011 · 12:00 - 13:00
Paikka
Uuden ylioppilastalon Mannerheim-sali, Mannerheimintie 5, Helsinki

Lisätietoja
Yliopisto on paikka, jossa ristiriitaisia totuusväitteitä voidaan kaikkein vapaimmin punnita hyvien perustelujen ja riippumattoman todistusaineiston pohjalta. Tulevaisuuden tekeminen vaatii syvällistä ja omaehtoista tutkimuksellista tietoa. Tiedeinstituution täytyy olla itsehallinnollinen – tai se lakkaa olemasta tieteellinen. Raportissa visioidaan vapaan ja kriittisen yliopiston paikkaa 2000-luvun globaalissa riskiyhteiskunnassa.

Ohjelma:
12.00 Yliopiston ”tehostamisesta” Prof. Pertti Ahonen
12.05 Järjestöpuheenvuoro Pj. Tapani Kaakkuriniemi
12.10 Kohti hallitusneuvotteluita Dos. Thomas Wallgren
12.15 Opiskelijapuheenvuoro Kasv. yo Antti Jauhiainen
12.20 Kohti hallitusneuvotteluita Prof. Laura Kolbe
12.25 Päätössanat Prof. Heikki Patomäki
12.30 – Keskustelua & haastatteluja

http://vapaayliopisto.wordpress.com/tyoryhman-raportti/

perjantai 4. maaliskuuta 2011

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Yliopistojen hallinto paisuu, opetus- ja tutkimushenkilökunta supistuu

http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/3950/3705

"Epäilemättä tärkeä syy hallinnon kasvuun ja opetuksen supistumiseen on ero työsuhteiden laadussa. Hallinnossa on paljon enemmän pysyviä työsuhteita kuin opetuksessa. Viimeisen 20 vuoden aikana yliopistot ovat joutuneet koko ajan säästämään mm. kohoavien tilakustannusten takia. Säästöt on ollut helpointa kohdistaa määräaikaisiin työsuhteisiin ja siksi opetushenkilöstö on jatkuvasti supistunut. Toisaalta tämä ei selitä hallinnon kasvua. Jotain yliopistojen byrokratisoitumiselle täytyy tehdä ja vaihtoehtoja on kaksi. Joko lähdetään kriittisesti arvioimaan ja uusimaan yliopistojen hallintotapoja tai sitten hyväksytään tilanne ja nimetään byrokratia yliopistojen neljänneksi tehtäväksi.

Kirjallisuus
Kuoppala, Kari (2004). Neljän suomalaisen monialaisen yliopiston hallinnon itsearvioinnin yhteenvetoraportti. Tampereen yliopisto tänään ja huomenna 65."

(Kalle Ruokolainen: Tieteessä tapahtuu)

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Sibelius-Akatemian tuntiopettajilta on poistettu liikuntapalvelut. Onko tämä osa lähtölaskentaa Taideyliopistoon ja onko tuntiopetuksella siellä lainkaan sijaa?

maanantai 21. helmikuuta 2011

http://www.mustekala.info/node/2059


"On hämmentävää joutua tilanteeseen, jossa humanistista tulee toiselle humanistille susi." 



HAALARIPUKUISET VASTAAN HUMANISTIT, NÄINKÖ TÄSSÄ KÄVI? 21.2.2011

21.2.2011 Harri Mäcklin
Kursori vilkkuu väsymättömästi tietokoneen ruudulla muistuttamassa, että minun pitäisi saada jotain aikaiseksi. Työn alla on taiteen loppua käsittelevä artikkeli mustekalan ”Tulevaisuuden taide”- teemalliseen opiskelijanumeroon, ja deadline painaa päälle. Tilanteessa on jotain syvästi ironista: on jotenkin kieroa pohtia taiteentutkimuksen opiskelijana taiteen tulevaisuutta, kun itse taiteentutkimuksen tulevaisuus näyttää tällä hetkellä vielä suuremmalta kysymysmerkiltä.
Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan talousahdinko on ollut viime aikoina otsikoissa ja kiivas puheenaihe yliopiston käytävillä. Lisäksi tulevaisuudessa häämöttävä opintokokonaisuusuudistus aiheuttaa opiskelijoille kauhunväristyksiä. Eikä Helsingin yliopisto ole toki ainoa korkeakoulu, jossa humanistit ovat ahtaalla: Tampereen yliopistossa taidehistorian oppiaineen olemassaolo on vaakalaudalla ja Joensuussa filosofian opetus loppui kokonaan. Eivätkä huonot tulevaisuudennäkymät rajoitu vain yliopistojen kampuksille: ylipäätään humanististen tieteiden arvostus näyttäisi olevan pohjamudissa, mikäli se on paljoa sen korkeammalla koskaan ollutkaan. Suoraan sanottuna: tämä on ankeaa aikaa olla humanistiopiskelija.
Joulun alla valtaosa Helsingin yliopiston taiteentutkimuksen oppiaineiden opiskelijoista sai tiedekunnalta joululahjaksi uutisen, että oppiaineet joutuvat kiristyneen määrärahatilanteen vuoksi leikkaamaan suuren osan opetuksestaan. Oma oppiaineeni estetiikka oli pahiten kärsivien joukossa: tämän kevään opetuksesta karsittiin iso osa pois ja ensi syksynä voidaan nippa nappa järjestää edes peruskurssit. Näyttää siltä, että meitä odottaa ensi syksystä lähtien riemukas kirjatenttirumba: tulevaisuuden taiteentutkijat joudutaan kouluttamaan tenttikuorien välityksellä.
Tuntuu varsin kierolta, että meillä on yliopistossa Suomen johtavat asiantuntijat sekä kasapäin lahjakkaita opiskelijoita, jotka eivät kuitenkaan yliopiston seinien sisällä kohtaa. Tällaiseen tilanteeseen yliopisto on mitä ilmeisimminkin ajautumassa. Kysyttäessä, miten tiedekunta voi hyväksyä tällaisen tilanteen, dekaani kohauttelee olkapäitään ja toteaa, ettei tilanne ole edes niin paha. Syytetään ongelmia tiedonkulussa, aivan kuin oppiaineiden määrärahoista olisi osa kadonnut roskapostiin.
Mutta ongelmia tiedonkulussa tosiaan on: tiedotuksia tiedekunnan puolelta, niin taloustilanteeseen kuin opintouudistukseen liittyen, tulee tipoittain – jos edes sitäkään – ja niiden koukeroisen konsulttikielen onnistunut purkaminen pitäisi palkita opintosuorituksella. Ei siis liene ihme, että opiskelijat ja oppiaineiden henkilökunnat ovat tilanteesta varsin hämmentyneitä. Jonkinlaista kehitystä lähitulevaisuudessa on tosin nähtävissä. Yliopiston käytävillä kulkee jopa huhu, että humanistiopiskelijat suunnittelevat ulosmarssia yliopistosta. En osaa sanoa mitä tuleman pitää, mutta tällaisenaan tilanne on kerta kaikkiaan kestämätön.
On hämmentävää joutua tilanteeseen, jossa humanistista tulee toiselle humanistille susi. Opintokokonaisuusuudistuksen yhteydessä tiedekunnan johto jaksaa muistuttaa, että yliopisto ei ole ammattikorkeakoulu, mutta käytännössä siihen suuntaan yliopistoa näytettäisiin olevan viemässä. Se taas merkitsee käytännössä työelämän tarpeisiin nähden hankalien oppiaineiden, kuten taiteentutkimuksen, elintilan hidasta kutistumista. Sitä on jotenkin kuvitellut, että edes yliopistolla voisi harjoittaa omaa tieteenalaansa joutumatta perustelemaan sen merkitystä. Ja jos tähän tilanteeseen todella joudutaan, taiteentutkimuksella ja monella muulla humanistisella aineella on edessään tiukat paikat. Niihin näet epäilemättä pätee sama ongelma kuin Louis Armstrongin mukaan jazziin: ”If you have to ask, you’ll never know.”
Valitettavasti humanististen tieteiden tila on uskoakseni kuitenkin vain pieni osa isompaa ongelmaa. On ehkä hieman pateettistakin nostaa tämä taas kerran esille, mutta tähän maailman aikaan humanismilla näyttäisi olevan aika ahtaat oltavat. Kuninkaamme markkinatalouden valtakunnassa tuottamattomilla haihatuksille ei riitä elintilaa. Humanistin näkökulmasta tässä on luonnollisesti hyvin pelottavaa. Olen itse vielä varsin tuore tulokas alalla, mutta minullekin omien opintojeni puolustelusta ja epävarmasta tulevaisuudesta on tullut arkipäivää. Pakkohan tässä on olla jotain mätää.
Erityisesti minua on koko opiskeluaikani samalla kiehtonut että kauhistuttanut opiskelijakulttuuriin pesiytynyt humanistifobia. Ei liene kenellekään yllätys, että humanisti on yliopistollakin oikeastaan pelkkä vitsi kaikkialla paitsi humanistin kuvitelmissa. Esimerkkejä olisi loputtomasti. Muutama päivä sitten eräs kaverini kehui Facebookin statuspäivityksessään juuri loppuneen Humanistispeksin hauskuutta, ja joku oli kommentoinut heti perään: "Humanistille onkin helppo nauraa." Hyvä kysymys tietysti on: miksi se on niin helppoa? Tarkkasilmäinen voi huomata haalaripukuisten opiskelijoiden haalareissa merkin, jossa on klovnin naaman päällä kieltomerkki ja teksti: "Onneksi en ole humanisti". Itse olen huomannut muutaman luonnon- ja kauppatieteitä opiskelevan kaverini puhetyylissä mielenkiintoisen muutoksen heidän aloitettuaan opintonsa: aikoinaan muodikkaat "vitun homo" -hokemat ovat vaihtuneet "vitun humanistiksi".
On toki ymmärrettävää, että tällainen huumori on olennainen osa opiskelijakulttuuria. Mutta minusta olennainen kysymys kuitenkin on, mitä se kertoo kulttuuristamme, jos ihmiset ehdollisestaan jo opiskelujensa alussa ajattelemaan, että humanisteille kettuilu on hyväksyttävää ja jopa suotavaa? Tuo yllä mainitsemani ”vitun humanisti”-hokema on mielestäni paljonpuhuva. Kysyessäni mitä kaverini tällä tarkalleen ottaen tarkoittavat, he vastasivat sen vain olevan täytesanonta, joka ei tarkoita mitään. Tästä olen kuitenkin eri mieltä. Tarkoittivat he sillä jotain tai eivät, jo sen pelkkä käyttö kertoo tietyn asenteen joko tiedostetusta tai tiedostamattomasta omaksumisesta. Tietyt ennakkoluulot alkavat elää sanoissa omaa elämäänsä.
Ja kymmenen pisteen kysymys tietysti on, mistä tämä asenneilmapiiri tulee? Ja ennen kaikkea, miksi ihmeessä me nielemme sen? Myönnettäköön, että usein se on itse humanisti, joka mollaa humanismia kaikkein kiivaimmin. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää: vanha kunnon strategiahan on ryhtyä tällaisissa tilanteissa itsensä kovimmaksi kriitikoksi. Tämä ei tietenkään muuta tilannetta yhtään hyväksyttävämmäksi. Päinvastoin, toisen pilkan internalisointi kielii jo jostain varsin vakavasta.
On vaikea olla ajattelematta, etteikö humanistisen tiedekunnan taloustilanne ja yhä arkipäiväisemmäksi tuleva humanistien mollaus kielisi jostain laajemmasta kulttuurisesta muutoksesta. Mikä tämä muutos tarkalleen on, sitä en tiedä. Hyvältä se ei ainakaan näytä. Valitettavasti en tiedä sitäkään, mitä moiselle muutokselle pitäisi tehdä. Mutta sen tiedän, että en tullut opiskelemaan joutuakseni vastaamaan näihin kysymyksiin. Ja ennen kaikkea en tullut opiskelemaan siksi, että joutuisin tappelemaan ja oikeuttamaan olemassaoloani taiteentutkimuksen opiskelijana. Siihen arki yliopistolla on kuitenkin menossa."

lauantai 5. helmikuuta 2011

Helsingin yliopiston Tieteentekijöiden jäsenlehti 3/2008:

Outi Alanko-Kahiluoto:

Miten apurahatutkija sai sosiaaliturvan

Apurahatutkijat ovat olleet pitkään sosiaaliturvan väliinputoajia. Apurahalla työskentelevä on ollut akateemisen prekariaatin alinta kastia, vailla työterveyshuoltoa tai tapaturmavakuutusta. Tilanne muuttuu 1.1. 2009, kun laki apurahansaajien sosiaaliturvasta astuu voimaan ja apurahatutkijat pääsevät eläke-, sairasvakuutus- ja tapaturmaturvan piiriin.

Tieteentekijöiden liitto ehti tehdä työtä apurahansaajien sosiaaliturvan eteen vuosikymmenten ajan. Nykyhallituksen hallitusohjelmaan kirjattu lupaus apurahansaajien sosiaaliturvalaista oli siksi meille työvoitto. Minulla oli tuoreena kansanedustajana ilo olla mukana siinä hallitusneuvottelujen työryhmässä, jossa sopimus apurahansaajien sosiaaliturvasta tehtiin. Samassa yhteydessä hallitusohjelmaan kirjattiin lupaus tieteentekijöiden työttömyysturvan parantamisesta lainsäädäntöä selkeyttämällä.

Apurahoilla tehty tutkimustyö on viime vuosina ollut jatkuvassa kasvussa. Liittomme 6000 jäsenestä noin 300 työskentelee apurahalla ja yli puolet jäsenistöstä on jossakin uransa vaiheessa tehnyt tutkimusta apurahan turvin. Apurahakaudelta ei kuitenkaan kerry työttömyys-, sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Vaikka apuraha voidaan lukea tuloksi esimerkiksi päivähoitomaksua määrättäessä, ei apurahaa huomioida esimerkiksi ansiosidonnaisessa sosiaaliturvassa. Työttömyystilanteessa viranomaiset ovat ottaneet tavakseen rinnastaneet tutkijan yrittäjään, joka "omassa työssään työllistyvänä" ei ole "työmarkkinoiden käytettävissä" eikä tämän logiikan mukaan ole oikeutettu myöskään työttömyysturvaan.

Tieteentekijöiden liitto on pitänyt tutkijan työn ongelmakohtia esillä jo vuosia, ellei vuosikymmeniä, ja vaatinut parannusta apurahansaajan lainsuojattomaan asemaan. Vuonna 2001 liitto esitti, että opetusministeriö asettaisi laaja-alaisen työryhmän laatimaan esityksiä apurahatutkijan tilanteen parantamiseksi. Toive toteutui, kun sosiaali- ja terveysministeriö vuonna 2003 asetti työryhmän pohtimaan parannuksia apurahansaajien kehnoon asemaan. Hanke kaatui kuitenkin erimielisyyteen siitä, miten sosiaaliturva järjestettäisiin ja kuka sen maksaisi. Valtio ei ollut halukas maksamaan uudistusta eivätkä apurahasäätiöt halunneet joutua yksin apurahansaajien sosiaaliturvan maksumiehiksi.

Apurahansaajien sosiaaliturvaton asema nousi otsikoihin ja laajemman yleisön tietoisuuteen keväällä 2007. Ratkaisevassa roolissa oli taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvaa ajava TATUSOTU-työryhmä, jonka perustin muutaman tutkijakollegani kanssa syksyllä 2006. TATUSOTU järjesti maaliskuun 2007 vaalien alla eduskuntatalon rappusilla mielenilmauksen, johon osallistui tuhansia tieteen- ja taiteentekijöitä ja muita luovien alojen pätkätyöläisiä. Yhteisenä vaatimuksena meillä oli pääsy perustuslain takaaman perusturvan piiriin. Mukana mielenosoituksessa olivat kaikki merkittävät tieteen- ja taiteenjärjestöt sekä ammattiliitot, mukaan lukien Tieteentekijöiden liitto, joka sittemmin on tehnyt kiinteää yhteistyötä TATUSOTU-ryhmän kanssa. Yhteistyössä TATUSOTUn kanssa olemme pyrkineet tuomaan tutkijoiden työttömyysturvan kipukohtia päättäjien tietoisuuteen.

Ahkeran lobbaamisen hedelmät korjattiin Säätytalon hallitusneuvotteluissa huhtikuussa 2007: kirjaus apurahalaista tuli hallitusohjelmaan suhteellisen helposti, lupaus tieteen- ja taiteentekijöiden työttömyysturvan parantamisesta lainsäädäntöä täsmentämällä oli hieman kovemman väännön takana.
Tieteentekijöiden liiton oma sosiaaliturvatyöryhmä (ns. Sotu-ryhmä) on ollut mukana apurahalain valmisteluprosessissa sen kaikissa vaiheissa. Ministeriöiden työryhmissä olemme olleet mukana yhtenä virallisena neuvottelijana. Ansiostamme jäsenistömme ääni näkyy myös lain lopputuloksessa. Saimme läpi mm. sen, ettei sosiaaliturvan järjestäminen pienennä apurahansaajan käteen jääviä tuloja.

Asiantuntemuksemme näkyy myös työttömyysturvapykälissä, jotka mm. sallivat uuden apurahan hakemisen työttömyysjakson aikana. Tieteentekijöiden liitto vaikutti yhteistyössä TATUSOTUn kanssa keskeisesti siihen, että työministeriö perusti keväällä 2007 maahan taiteen- ja tieteentekijöiden erityiskysymyksiin perehtyneiden työvoimaneuvojien verkoston. Tieteentekijöiden liiton asiantuntijat ovat olleet kouluttamassa tämän verkoston työvoimaneuvojia Oulussa, Jyväskylässä ja Helsingissä.

Voittoisa tarina apurahansaajien sosiaaliturvasta on vain yksi esimerkki ay-toiminnan mahdollisuuksista. Aivan kuten yhteistyömme “tatusotureiden” kanssa on osoittanut, painoarvomme ja vaikutusvaltamme ovat sitä suuremmat, mitä enemmän meitä on ja mitä aktiivisempia olemme. Edunvalvonta vaatii pitkäjänteistä työtä mutta vetää onnistuessaan suun hymyyn. Toisekseen, on aina mielekkäämpää nostaa meteli yhdessä kuin murehtia elämän epäkohtia kammionsa yksinäisyydessä.

Kirjoittaja on kansanedustaja sekä Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmän puheenjohtaja


http://www.outialanko.fi/politiikka/kirjoitukset/kolumnit/miten-apurahatutkija-sai-sosiaaliturvan

Tutkijoiden työttömyysturva paranee

07.03.2008
Tutkijoiden työttömyysturva paranee
Hallitusohjelmaan sisältyvä lupaus parantaa tieteen- ja taiteen tekijöiden työttömyysturvaa on viimein toteutumassa. Työ- ja elinkeinoministeriössä on valmistunut TE-keskuksille ja työvoimatoimistoille suunnattu ohjeistus, jonka tarkoituksena on tehdä työvoimahallinnon käytännöt kautta maan yhtenäisemmiksi ja ennakoitavimmiksi sen suhteen, miten työttömyysturvalain säännöksiä tutkijoihin ja taiteilijoihin sovelletaan.

Ongelmana on ollut, että työvoimatoimistoissa on sovellettu varsin kirjavia kriteerejä sen suhteen, milloin tutkija tai apurahansaaja on hyväksytty työttömiksi työnhakijaksi apurahakauden päättymisen jälkeen. Hakijan omaa ilmoitusta siitä, ettei hän työllisty tutkijana tai taiteilijana apurahakauden päättymisen jälkeen ei ole välttämättä uskottu, vaan häneltä on evätty oikeus työttömyysturvaan sillä perusteella, että hän edelleen ”työllistyy omassa työssään”. Tutkijantyössä päätoimisesti työllistyneen työnhakijan on ollut vaikea päästä työttömyysturvajärjestelmän piiriin, sillä päätoimisen työllistymisen on katsottu jatkuneen siihen asti, kunnes tutkimus on ollut yhdenjaksoisesti keskeytyneenä neljän kuukauden ajan. Työvoimahallinnon tulkinnat ovat näin rinnastaneet tutkijan tai taiteilijan yrittäjään, joka työllistää itse itsensä ja voi jatkaa työtään omalla riskillään työsuhteen puuttumisesta huolimatta. Myös uuden apurahan hakeminen on saatettu tulkita työllistymiseksi omassa työssä ja siten esteeksi olla ”työmarkkinoiden käytettävissä”. Tällä perusteella puolestaan on voitu evätä työttömyysturva. Uuden ohjeistuksen myötä näistä mielettömyyksistä päästään eroon.

Työttömyysturvalaissa ei ole erityisiä tutkijan, taiteilijan tai muun luovan ammatin tekijöitä koskevia säännöksiä. Kun luovan työn ominaispiirteiden tuntemus on yksittäisestä virkailijasta kiinni, työttömyysturvalain soveltamisessa on eri puolilla maata päädytty varsin kirjaviin käytäntöihin. Uusi TE-keskuksille ja työvoimatoimistoille suunnattu ohjeistus tähtää tulkintojen yhtenäistämiseen ja työttömyysturvan parantamiseen hallitusohjelman lupauksen mukaisesti. Ohjeita ovat työ- ja elinkeinoministeriössä valmistelleet tieteen- ja taiteentekijöiden järjestöjen edustajat yhdessä virkamiesten kanssa. Meiltä mukana on ollut TTL:n toiminnanjohtaja Eeva Rantala. Nyt valmistunut ohjeistus vastaa sitä, mitä olemme neuvotteluissa tavoitelleetkin - tutkijoiden työttömyysturvaan on tulossa selkeä parannus.

Ohjeistukseen sisältyvät mm. seuraavat tutkijoiden työttömyysturvaa parantavat periaatteet:
- Neljän kuukauden todisteellista tutkimuksen keskeytysaikaa ei enää edellytetä vaan oikeus työttömyystukeen alkaa välittömästi.
- Työvoimapoliittista lausuntoa annettaessa siirrytään etukäteisvalvonnasta jälkikäteen tapahtuvaan valvontaan. Samalla lähtökohtaisesti uskotaan tutkijan omaa ilmoitusta siitä, ettei hän rahoituksen päätyttyä työllisty tutkimusta tekemällä.
- Väitöskirjan jättäminen esitarkastukseen tulkitaan osoitukseksi päätoimisen työskentelyn päättymisestä.
- Apurahan hakemista ei pidetä näyttönä siitä, että työtön tutkija työllistyy omassa työssään: apurahan hakeminen tulkitaan hakijan pyrkimykseksi työllistää itsensä uudelleen.
Hallitusohjelman mukaisesti apurahansaajien sosiaaliturvaa parannetaan vuoden 2009 alusta niin, että apurahansaajille turvataan työskentelyyn myönnettyjen apurahojen perusteella eläke-, sairausvakuutus-, työtapaturma- ja työttömyysturva. Tätä koskeva lakiesitys tullaan antamaan eduskunnalle vielä ennen juhannusta.

Outi Alanko-Kahiluoto
TTL:n sosiaaliturvatyöryhmän pj.
***
Kirjoitus on ilmestynyt Helsingin yliopiston Tieteentekijät ry:n jäsenlehdessä 2/2008


sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Best of

http://www.erto.fi/ammattiliitto-erto/perustietoa/kannanotot-ja-linjaukset/hallitusohjelmakarjet


"Kulttuuriin ja kulttuuripalveluihin panostaminen tulee nähdä yhteiskunnallisesti merkittävänä tekijänä niin hyvinvoinnin, virkistäytymisen, motivoinnin, sitouttamisen ja kotouttamisen kannalta kuin kilpailukykytekijänä."
" Uudistuksen tueksi tarvitaan sukupuolivaikutusten arviointia vastaava pätkätyöläisyyden vaikutusten arviointi. Sen avulla voidaan tarkastella, missä asioissa nykyinen lainsäädäntö asettaa niin sanotun uuden työelämän edustajat eriarvoiseenasemaan vakituisissa työsuhteissa olevien kanssa. Joukkoon kuuluvat muun muassa pätkätyöläiset, vuokratyöläiset, itsensä työllistäjät, ammatinharjoittajat ja osa-aikaiset."

lauantai 15. tammikuuta 2011

Yliopistojen vakituisten työntekijöiden palkankorotustenko vuoksi tuntiopetuksen ja opiskelijoille tärkeät kurssit peruuntuvat?

www.hs.fi
Humanistiset tieteet kärsivät pahasta rahapulasta. Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani Anna Mauranen kertoo, että rahaa on käytettävissä selvästi vähemmän kuin ennen.

torstai 13. tammikuuta 2011

Tiedote medialle 10.1.2011

KUVATAITEILIJOIDEN ELÄKETURVA ON SURKEA

Kutsu Taidemaalariliiton eläketutkimuksen esittelytilaisuuteen 13.1.2011 klo 9
alkaen TM-galleriassa. 


Taidemaalariliiton jäsenistön keskuudessa tehty eläketutkimus osoittaa, että kuvataiteilijoille kertynyt lakisääteinen eläketurva on selvästi heikompi kuin työeläkkeensaajien eläketurva keskimäärin Suomessa. Kuvataiteilijoiden eläketurva muodostuu tosiasiassa lähes yksinomaan yksityisellä ja julkisella sektorilla tehdystä työsuhteisesta työstä. Sen sijaan taiteellisesta toiminnasta/tuloista tai apurahoista ei eläketurvaa ole kertynyt kuin minimaalisesti.

Kuvataiteilijoiden lakisääteinen eläketurva tulee Taidemaalariliiton tutkimuksen valossa heikkenemään merkittävästi, kun v. 1960 ja sen jälkeen syntyneet siirtyvät eläkkeelle. Elinaikakerroin heikentää entisestään näiden nuorempien ikäluokkien tilannetta.

Taidemaalariliiton eläketutkimuksessa selvitettiin kuvataiteilijoilta pyydettyjen valtakirjojen perusteella lakisääteisen eläketurvan karttumista Eläketurvakeskuksesta, Kuntien eläkevakuutuksesta, Valtiokonttorista ja
Kansaneläkelaitoksesta. Otos kattoi 5 % jäsenkunnasta ja vastausprosentti oli erinomainen, 78 %.

Erityisen mielenkiinnon kohteina olivat kertyneiden eläkkeiden suuruus ja rakenne. Lisäksi tarkasteltiin eläke-ennustetta koko työuralta ja kaikesta tehdystä työstä kertyneiden eläkkeiden valossa. Ennuste perustui oletukseen, että kuvataiteilija työskentelee aiemman työhistoriansa mukaisesti 63-vuotiaaksi tai vaihtoehtoisesti 65-vuotiaaksi. Tämän eläke-ennusteen mukaan kuvataiteilijoiden keskimääräinen odotettavissa oleva lakisääteinen eläke on ainoastaan 563 euroa kuukaudessa. Nuoremmilla, v. 1960 ja myöhemmin syntyneillä se on vain hieman yli 400 euroa kuukaudessa, vaikka työskentely jatkuisi 65-vuotiaaksi. Vuonna 2008 eläkkeelle siirtyneiden 63-vuotiaiden suomalaisten työeläke oli keskimäärin 1604 e/kk.

Päättäjien esittämät toiveet kuvataiteilijoiden eläketurvan rakentumisesta tulevaisuudessa entistä enemmän yrittäjäeläkkeen varaan, vaikuttavat tehdyn tutkimuksen valossa epärealistisilta. Yrittäjäeläkejärjestelmä tuli voimaan vuonna 1970, joten v. 1960 ja sen jälkeen syntyneet ovat teoriassa voineet kartuttaa eläketurvaansa taiteellisesta toiminnastaan koko taiteellisen uransa ajan. Näin ei kuitenkaan ole monista eri syistä tapahtunut. Näiden ikäryhmien yrittäjäeläkkeen eläke-ennuste oli 13–23 e/kk, eli merkitykseltään täysin marginaalinen.

Apurahansaajien eläketurvaa parannettiin vuonna 2009 voimaan tulleella lailla. Työskentelyapurahoista kertyy nykyään eläketurvaa. Ongelmana on kuitenkin se, että apuraha on mitoitettu minimitoimeentulon turvaamiseksi. Apurahoista kertyvä työeläke ei yllä kenellekään tällä hetkellä yli 36- vuotiaalle edes 1.3.2011 voimaan tulevan takuueläkkeen (687,74 e/kk) tasolle, vaikka taiteilija saisi täysimääräisen työskentelyapurahan kaikkina tulevina vuosina ennen eläkkeelle jäämistään 63-vuotiaana. Todellisuudessa kuvataiteilijat eivät ole jatkuvasti apurahoitettuina, sillä valtaosa heistä on vuosittain ilman työskentelyapurahaa.


Tervetuloa tutkimuksen julkistamistilaisuuteen.

Tutkimuksen tekijä, VTM Ari Aaltonen esittelee tutkimusta Taidemaalariliiton galleriassa, osoitteessa Erottajankatu 9 B, sisäpiha, 00130 Helsinki, torstaina, 13.1.2011 klo 9–11.
Tutkimus on luettavissa Taidemaalariliiton kotisivuilta 13.1.2011 alkaen osoitteessa http://www.painters.fi/elaketutkimus

Lisätietoja: 
Puheenjohtaja, taidemaalari Maaria Märkälä, puh. 040-7257839, maaria.markala@artists.fi
Pääsihteeri Terhi Aaltonen, puh. 09-68110568, terhi.aaltonen@artists.fi

lauantai 8. tammikuuta 2011

http://www.otakantaa.fi/yhteenveto.cfm?page=yhteenveto_419_fi


Taru Oulasvirta
Tampereen yliopisto
29.10.2009
Yhteenveto keskustelusta "Työurat pirstaloituvat - mitä pitäisi tehdä?"
Keskustelu käytiin Otakantaa.fi-foorumilla 2.10.–26.10.2009 ja se liittyy työ- ja elinkeinoministeriön työelämän joustoturvahankkeeseen, jonka tavoitteena on parantaa työmarkkinoiden toimivuutta ja työn tuottavuutta. Julkaistuja viestejä oli keskustelussa 233. Keskustelussa nousi esiin niin pätkätöiden yleistymisen vastustaminen kuin työelämän muutoksen avaamat uudet mahdollisuudet. Pirstaloituvien työurien turvalliseksi ja kannattavaksi tekeminen edellyttää kuitenkin monien mielestä pelisääntöjen selkeyttämistä ja nykyisen sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmän uudistamista.
Keskustelua johdattamaan oli esitetty seuraavat kysymykset:
  1. Onko meidän hyväksyttävä yhä useampien työurien pirstaloituminen?
  2. Mitä valtiovallan tulisi tehdä, jotta epävarmuuden ja ennustamattomuuden lisääntyminen saataisiin estettyä työuralla, työyhteisöissä ja työmarkkinoilla?
  3. Miten turvata työntekijöiden toimeentulo varsinkin niissä tilanteissa, joissa epätyypillistä työtä tehdään vastoin omaa tahtoa?
Vakituisten työsuhteiden tulee säilyä ensisijaisina
Suuri osa keskustelijoista vastustaa epätyypillisten työsuhteiden kuten osa-aikatyön, määräaikaistyön ja vuokratyön lisääntymistä. Tämän hetkisen laman myötä niin vakituisen kuin yleensäkin työn saaminen ja säilyttäminen on kuitenkin entistä hankalampaa. Moni näkee työn koneistumisen ja automatisoitumisen vähentävän työpaikkoja jatkuvasti ja väistämättä. Myös yleinen tehokkuusajattelu aiheuttaa paineita solmia epätyypillisiä työsuhteita, sillä vakituiseen työntekijään sitoutuminen voi olla työnantajalle liian suuri riski. Osa näkee pätkätyötä tarvittavan puskuroimaan työvoiman kysynnän vaihteluita. Jotta vakituinen työ olisi mahdollista joillekin, tulee toisten olla pätkätöissä. Epätyypillisiä työsuhteita syntyy myös itsessään myönteisten työelämän joustojen kääntöpuolena eli perhevapaat, lomat ja vuorotteluvapaat synnyttävät lyhytaikaisen työvoiman tarvetta.
Vaikka epätyypilliset työsuhteet koetaankin joissain olosuhteissa väistämättömiksi, nähdään niiden käytössä myös paljon epäkohtia. Erityisesti julkisella sektorilla määräaikaisten työsuhteiden käyttö on suhteettoman yleistä. Esimerkiksi yliopistoissa määräaikaisia työsuhteita ketjutetaan jopa vuosikymmeniä ilman perusteltuja syitä. Terveydenhuoltoalalla pätkätöiden ketjutus on tavallista, vaikka työvoimantarve on ilmeinen. Myös opetus- ja palvelualalla epätyypillisten työsuhteiden suosiminen koetaan vastuuttomaksi.
Sen lisäksi, että epätyypillisten työsuhteiden tulee olla perusteltuja, tulisi niiden epävarmuutta kompensoida taloudellisesti. Työn pirstaleisuutta voitaisiin korvata tavallista korkeammalla palkalla ja muilla eduilla, kuten eläkkeen nopeammalla kertymisellä. Lainsäädännöllä ja työehtosopimuksilla voitaisiin paitsi turvata pätkätyöntekijöiden asema myös edesauttaa vakituisten työsuhteiden syntyä epätyypillisten sijasta.
Keskustelussa esiintyy myös näkemys, jonka mukaan valtiovallalla on vain rajalliset ellei jopa olemattomat mahdollisuudet vaikuttaa epätoivottuun työurien pirstaloitumiseen. Lähinnä yksilöt itse voivat vaikuttaa tilanteeseen henkilökohtaisilla ratkaisuillaan. Useat mainitsevat, että ratkaisu voisi olla vapaaehtoinen siirtyminen työmarkkinoiden ulkopuolelle esimerkiksi perheen tai opiskelun pariin. Pätkätöiden epävarmuudesta kärsivien jättäytyminen työelämän ulkopuolelle voitaisiin nähdä osoituksena siitä, että työurien pirstaloitumiseen johtava kehitys on kestämätöntä.
Pätkätyöläisen heikko asema
Keskustelussa nousee vahvasti esille ihmisten omat, useimmiten kielteiset kokemukset epätyypillisestä työstä. Pätkätöiden ja työttömyysturvan yhteensovittaminen on monimutkaista ja jatkuva virastoissa asioiminen koetaan raskaaksi ja jopa nöyryyttäväksi. Epätyypillistä työtä tekevien yhteiskunnallinen asema näyttäytyy tavallista heikompana, ja esimerkiksi lainan saaminen ja asunnon hankkiminen voi olla hankalaa. Taloudellinen epävarmuus vaikeuttaa yleisestikin tulevaisuuden suunnittelua.
Usea keskustelija kokee alemmuutta työuran pirstaloitumisen ja työttömyyden seurauksena. Työmotivaation kerrotaan heikentyneen ja aina uudelleen ja uudelleen vaadittava uuteen työhön oppiminen ja sopeutuminen kuvataan uuvuttavana. Pätkätöiden kerrotaan aiheuttavan psyykkisiä ongelmia kuten ahdistusta, turvattomuuden tunnetta ja masentuneisuutta.
Pätkätyöläisyys ja vakituisten töiden saamisen vaikeus nähdään useimmiten erityisesti nuorten, lapsentekoiässä olevien naisten ongelmana. Pahimmillaan lapsentekosuunnitelmat saattavat jopa kariutua pirstaleisissa työsuhteissa. Esille nousee epäilys siitä, onko työnantajien taloudellinen vastuu perhevapaista mielekäs. Kokemuksen mukaan nainen ei ole koskaan oikean ikäinen työhaastattelussa eikä ihmisen normaalille elämänkaarelle näytä olevan tilaa nykyisessä työelämässä. Toisaalta yhtälailla miehet voivat kokea pätkätöiden vaikeuttavan perheen perustamista.
Pätkätyöläiset näkevät pirstaloituneen ansioluettelon hankaloittavan työnhakua, sillä heidän kokemustensa mukaan useimmat työnantajat arvostavat edelleen aukotonta työuraa. Työnantajien kerrotaan ihmettelevän ansioluettelon pirstaleisuutta, vaikka he itsekin tarjoavat vain pätkätyötä. Toisaalta pirstaleinen ansioluettelo voi myös olla valtti työnhaussa ja kertoa työntekijän aktiivisuudesta, sopeutuvaisuudesta ja kyvystä kehittyä.
Vuokratyölle tarvitaan pelisäännöt
Vuokratyöfirmoja pätkätyöläiset kritisoivat kovasanaisestikin työntekijöiden hyväksikäytöstä ja vastuuttomasta toiminnasta, jolle kaivattaisiin selkeät pelisäännöt. Monet puhuvat jopa nykyajan orjatyöstä ja vaativat vuokratyön kieltämistä lailla. Toisaalta keskustelussa esiintyy myös myönteisiä vuokratyöntekijöiden kokemuksia, ja vuokratyön kuten lyhytkestoisen työn yleensäkin nähdään soveltuvan hyvin esimerkiksi opiskelijoille. Useiden mielestä vuokratyöntekijöiden asema tulisi kuitenkin turvata lainsäädännöllä. Vuokratyöfirmat pitäisi velvoittaa maksamaan työntekijöilleen takuupalkkaa silloin, kun niillä ei ole tarjota työtä. Myöskään sellaisia työsopimuksia, joissa viikoittainen työaika voi vaihdella 0-40 tunnin välillä, ei tulisi sallia. Myöskään muissa kuin vuokratyösuhteissa tällaisia niin sanottuja nollasopimuksia ei tulisi käyttää.
Vuokratyönteon ongelmiksi koetaan tavallista vähäisempi palkka, työterveyshuollon ja lomaoikeuden puuttuminen, huonompi asema tilaajayrityksessä, työvuorojen ja työansioiden ennakoimattomuus, turvaton asema vuokratyöyrityksessä ja työmotivaation sekä työhön sitoutumisen heikentyminen. Ongelmia aiheuttaa esimerkiksi niin työvuorojen jääminen kannattamattoman lyhyiksi kuin venyminen pitkiksi ilman ylityökorvauksia.
Yleisesti ottaen epätyypillisen työn tekoa voitaisiin helpottaa edistämällä suoria kontakteja työntekijöiden ja työnantajien välillä esimerkiksi työntekijä- ja yrityspankkeja kehittämällä. Työpaikkailmoittelun läpinäkyvyyttä tulisi parantaa, jotta työnhakijat olisivat tasa-arvoisemmassa asemassa keskenään. Vuokratyöfirmojen nähdään usein olevan turhia ja kalliita välikäsiä niin vuokratyöntekijöiden kuin tilaajayritystenkin näkökulmasta.
Turvaa ja kannustusta pirstaloituneisiin työuriin
Työurien pirstaloituminen ei aina itsessään ole ongelma, vaan sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmän ja verotuksen soveltumattomuus muuttuneisiin työmarkkinoihin. Yhteiskunnan turvaverkot ja palvelut eivät ikään kuin tunnista pätkätyöläisyyttä. Esimerkiksi luovan työn tekijät ovat huolissaan toimeentulostaan eikä heitä useinkaan osata neuvoa virastoissa ja terveyspalveluissa.
Keskustelijat kaipaavat konkreettisia muutoksia nykyiseen sosiaali- ja työttömyysturvaan, joka ei nykyisellään kannusta lainkaan epätyypillisten töiden tekemiseen. Työttömyysturvan karenssia pidetään epäoikeudenmukaisena ja soviteltua päivärahaa toimimattomana. Ratkaisu voisi olla palaaminen vanhaan malliin, jossa työssäolopäiviltä sai palkan ja työttömyyspäiviltä täyden työttömyyskorvauksen. Toisaalta tilannetta voitaisiin helpottaa nostamalla työttömyysturvaa määriteltäessä huomioitavien palkkioiden ylärajaa tai työttömyysturvaa voitaisiin maksaa lyhyiden, esimerkiksi alle puoli vuotta kestävien työsuhteiden ajan.
Useat ehdottavat lomapankkijärjestelmän ja työterveyshuollon kehittämistä epätyypillisissä työsuhteissa oleville. Nämä uudistukset lisäisivät työtilanteen mukaista joustoa ilman ansionmenetystä, vähentäisivät työttömyyttä ja siitä aiheutuvia kustannuksia sekä edistäisivät työhyvinvointia.
Moni keskustelija kaipaa joustavampaa sekä yrittäjyyden että yrittäjyyden ja palkkatyön yhdistämisen tukemista. Usean mukaan ilmapiiri Suomessa ei ole yrittäjäystävällinen, vaan laeilla, säännöillä ja maksuilla on tehty yrittäminen vaikeaksi. Lainsäädännöllä tulisi tehdä kaikenlaisesta, myös pienimuotoisesta, yritteliäisyydestä kannattavaa. Turhia yrittäjäriskejä voitaisiin poistaa ja toimiva työttömyysturvajärjestelmä voisi kompensoida epävarmoja kausia. Yrittäjille voitaisiin maksaa tilapäisesti työttömyyskorvauksen kaltaista rahaa niiltä kausilta, kun heillä ei ole tuloja yrityksestään. Erityisesti pienyrittäjyyttä voitaisiin tukea verohelpotuksilla ja uudistamalla yrittäjän eläkevakuutuksen lainsäädäntöä. Niin yrittäjien ansiosidonnainen työttömyysturva kuin YEL-eläkevakuutus koetaan kalliina ja hankalana esimerkiksi freelancereiden ja itsensä työllistävien tilanteessa. Mikroyrittäjyyden edistäminen olisi yksi vaihtoehto tukea työn monimuotoisuutta. Tällä hetkellä toiminimiyrittäjän asema on kovin turvaton.

Toisaalta nykyisen byrokraattiseksi ja kalliiksi koetun järjestelmän korjaamiseksi ehdotetaan useissa viesteissä perustulon tai kansalaispalkan kehittämistä. Kansalaispalkan myötä työnteko ja opiskelu olisi aina kannattavampaa kuin työttömyys. Erilaiset perustulomallit tulisi ottaa tarkastelun kohteeksi, sillä yksinkertaisemmasta, selkeämmästä ja läpinäkyvämmästä järjestelmästä hyötyisi koko yhteiskunta.
Työttömien aktivoinnin sen sijaan ei juuri koeta lisäävän turvaa ja kannustusta pirstaloituneilla työurilla. Työttömien vaatiminen osallistumaan sanktioiden uhalla työvoimapoliittisiin tukitoimiin ja tämän "ilmaisen" työvoiman tarjoaminen työnantajille on hyödytöntä niin yhteiskunnan kuin yksilönkin kannalta. Keskustelussa painotetaan, että kaikesta työstä on saatava asianmukainen palkka ja eläkkeen on kerryttävä. Kaiken työn tulisi olla kannattavaa ja vapaaehtoista.
Työelämän muutos voi olla mahdollisuus
Keskustelussa nousevat esiin myös työelämän muutoksen myönteiset puolet. Monien keskustelijoiden mukaan ei tulisi yrittää väkisin taistella muutosta vastaan, vaan pikemminkin pyrkiä sopeutumaan ja näkemään epätyypillisten työsuhteiden tarjoamat mahdollisuudet. Muutoksen taustalla voidaan nähdä olevan suomalaisen yhteiskunnan vähittäinen siirtyminen kohti informaatioyhteiskuntaa, jossa teollisuusyhteiskunnalle tyypilliset työsuhteet eivät kenties olekaan enää normi. On luotava uusi ajattelumalli, jonka mukaan epätyypillinen työ voi edesauttaa ihmisten työkokemuksen ja osaamisen monipuolistumista ja ammattitaidon ylläpitämistä. Koulutusjärjestelmän tulisi olla nykyistä dynaamisempi ja koulutusten sekä lyhyempiä että paremmin työelämän tarpeisiin räätälöityjä.
Keskustelijat muistuttavat, että osalle ihmisistä epätyypillinen työ on luonnollista ja ennen kaikkea voimavara. Tietotekniikan kehittymisen myötä työnteko ei kuitenkaan ole enää niin vahvasti sidoksissa paikkaan ja aikaan. Esimerkiksi luovilla aloilla ja freelancereilla työuran pätkätyöläisyys ja työskentely työsuhteessa ja yrittäjänä samanaikaisesti tai limittäin on yleistä. Tulevaisuudessa pätkätyöläisyys voisikin muistuttaa entistä enemmän yrittäjätoimintaa, jolloin omaa osaamistaan voisi myydä yritysluonteisesti pakettina eri tahoille. Esimerkiksi osuuskuntatyyppiset ratkaisut voisivat toimia yhtenä työnteon mallina.
Moni keskustelija perää yleensäkin työn ja hyvinvoinnin tasaisempaa jakamista yhteiskunnassa. Työtä ja työttömyyttä tulisi kierrättää nykyistä enemmän, jolloin myös raha ja vapaa-aika jakaantuisivat laajemmin. Esille nouseekin ajatus siitä, että niin työntekijöiden kuin työnantajien tulisi omaksua vahvemmin työn jakamisen periaate, jolloin pirstaleista työuraa ei nähtäisi enää millään tavalla poikkeavana. Keskustelussa kaivataan laajempaa ja monimuotoisempaa työn ja tekemisen yhteiskunnallista arvostusta. Esimerkiksi luovalla työllä, kulttuurilla ja taiteilla voisi olla paljon annettavaa niin työmarkkinoiden joustavuuden kehittämiselle kuin koko yhteiskunnalle.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

HS: Tuloerot rakentavat luokkayhteiskuntaa

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Tuloerot+rakentavat+luokkayhteiskuntaa/1135262827283/?ref=fb-share


"Tuloerot rakentavat luokkayhteiskuntaa

Viimeisiä kuukausiaan istuvan hallituksen ohjelmaan on kirjoitettu lupaus, ettei ketään jätetä yksin. Pienimpien eläkkeiden korottamista lukuun ottamatta se jää korulauseeksi. Köyhyysrajan alapuolelle jääneiden lapsiperheiden määrä on tämän hallituskauden aikana kasvanut, samoin kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä.Suomalainen sosiaalipoliittinen omatunto herää perin hitaasti. Tuloerot ovat Suomessa kasvaneet jo viimeiset viisitoista vuotta, mutta vasta nyt asia on alettu mainita juhlapuheissa. Konkreettisiin tekoihin ilmiön pysäyttämiseksi tai edes hillitsemiseksi ei vielä ole ryhdytty eikä edes suunniteltu ryhdyttävän.
Kaikkein vaikeimpaan asemaan joutuneiden ihmisten turvaksi säädetyn toimeentulotuen tasoa ei ole korotettu. Koulutukseen tai työhön osallistumattomilta nuorilta tukea on päinvastoin leikattu.
Kiusallista tahraa yritetään pestä käsistä sälyttämällä kuntien jo valmiiksi ylityöllistetylle sosiaaliväelle velvollisuus taluttaa kouluista pudonneet ja monista ongelmista kärsivät nuoret takaisin keskivertonuorelle mitoitettuun opinto- ja työputkeen.
Viime vuoden lopussa julkistettiin verotyöryhmän raportti, joka ei näytä kaventavan tuloeroja – pikemminkin päinvastoin. Työryhmä pienentäisi palkkaveroa mutta kiristäisi arvonlisäveroa, kiinteistöveroa ja valmisteveroja. Kun vain ansiotuloverotus kevenisi, eläkkeiden ja sosiaalitukien varassa elävät jäisivät jälkeen ja tuloerot kasvaisivat.
Koska köyhimpien ihmisten on pakko käyttää rahoistaan suhteellisesti suurempi osa välttämättömyystarvikkeisiin, kuten ruokaan, asumiseen ja vaatteisiin, työryhmän esityksen sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus korostuu entisestään.
Tuloerojen kasvun ikävät seuraukset köyhimmissä väestöryhmissä eivät näytä häiritsevän sitä väestönosaa, joka istuu työryhmissä luomassa kansantalouden suuntaviivoja. Vielä muutama vuosi sitten Suomessa oltiin avoimesti sitä mieltä, että tuloerot saavatkin kasvaa, kunhan köyhimpien käytettävissä olevat varat eivät sentään vähene.
Tuloerojen kasvu ei tarkoita vain sitä, että rikkaimpien ihmisryhmien tulot kasvavat entisestään ja köyhimpien tulot pysyvät ennallaan tai niiden ostovoima pienenee.
Tuloerojen kasvu rakentaa yhteiskuntaan kerroksia, joissa kaikenlaisten mahdollisuuksien erot kasvavat lopulta niin suuriksi, ettei eri ryhmillä ole yhtenäistä kulttuuria, kieltä eikä taitoja työskennellä yhdessä. Silloin on mahdotonta kuvitella, että kansan kaikki kerrokset löytäisivät yhteiset tavoitteet, puhumattakaan yhteisistä menetelmistä, joilla koko kansan hyvinvointia yritettäisiin kohentaa.
Joulun alla ilmestyneessä Talous & Yhteiskunta -lehdessä kolme asiantuntijaa arvioi, miten voitaisiin parhaiten edistää työllisyyttä. Työllisyyttä kasvattamalla tuloeroja olisi mahdollista kaventaa tehokkaammin kuin käyttämällä vastaava raha tulonsiirtoihin.
Asiantuntijat vetoavat monien tunnettujen tutkijoiden, muiden muassa modernin kapitalismin kriitikon Hyman P. Minskyn, ajatuksiin. Hänen mukaansa politiikan päätavoitteeksi tulisi kasvuhakuisuuden sijasta ottaa työllisyys, sillä hyvä työllisyys johtaa vääjäämättä myös talouskasvuun.
Työllisyysaste voidaan pitää hyvänä julkisilla ohjelmilla, sillä vain julkisella sektorilla on kyky ylläpitää tarjontaan mukautuvaa työn kysyntää.
Työelämän muuttuminen koulutusta, nopeutta ja tehokkuutta korostavaksi on pudottanut joukon aiemmin töitä tehneitä ihmisiä työelämän ulkopuolelle. Kun kunnat samaan aikaan kilpailuttavat ja ulkoistavat toimintojaan yhä enemmän, niiden mahdollisuus työllistää omia asukkaitaan heikkenee.
Mitä vähemmän julkinen sektori työllistää niitä ihmisiä, jotka eivät kilpailutalouden töihin kelpaa, sitä suurempiin tulonsiirtoihin pitää varautua.
Tulonsiirtojen ongelmana ovat kannustinloukut, jotka joskus suorastaan ohjaavat ihmisiä pysymään työelämän ulkopuolella siksi, ettei työstä jää käteen mitään lisätuloa tai tulot jopa pienenevät.
Kun puhutaan tuloerojen kasvattamisen seurauksista, puhutaan niistä ihmisistä, jotka tehokkuuteen, tuottavuuteen ja kilpailuun vedoten on syrjäytetty siitä maailmasta, jossa päätökset heidän kohtalostaan tehdään.
Presidentti Tarja Halonen varoitti uudenvuoden puheessaan arvojen kovenemisesta ja kaiken mittaamisesta rahalla. Hän muistutti, että jokaisella on myös ihmisarvonsa.
Viimeiset 15 vuotta rahan arvo on korostunut myös hyvinvointipalveluiden järjestämisessä. Päiväkotien käyttöasteen pitää lähennellä sataa, vanhusten hoito tulee sitä edullisemmaksi, mitä vähemmän hoitajia on vuorossa, ja opetuskin halpenee, jos luokkiin ahdetaan yli 30 lasta.
Kun hyvinvointierot ovat räjähtäneet silmille ja niiden tiedetään kaiken aikaa kasvavan, korrektiin käytökseen on alkanut kuulua, että ne mainitaan juhlapuheissa. Puhuja, joka mainitsee tulo- ja hyvinvointierojen kasvun ainakin kaksi kertaa yhden juhlapuheen aikana, katsoo tehneensä asian eteen jo sen, mitä kykenee.
On eri asia ryhtyä kaventamaan tulo- ja hyvinvointieroja kuin puhua niistä. Erojen kaventaminen vaatisi, että niiden syyt tunnustettaisiin ja tutustuttaisiin siihen maailmaan, joka sijoittuu tuloeroyhteiskunnan alapäähän. Siellä valinnan mahdollisuudet ovat pienet eikä arvostusta tunneta.
Kiihtyvän eriarvoistumisen soisi nousevan kevään vaaliteemaksi. Puolueiden pitäisi esittää selvästi, hyväksyvätkö ne erojen kasvattamisen vai eivät. Jos eroja halutaan kaventaa, pitää tuoda selvästi esille keinot, joilla tavoitteeseen päästään. Pelkkä maininta juhlapuheessa ei enää riitä."

tiistai 4. tammikuuta 2011

Kirjeeni Kuvataideakatemian opettajat-sähköpostilistalle

Seuraavassa kirjeeni Kuvataideakatemian tuntiopettajat-sähköpostilistalle


Hei,

terveiset muun muassa tuntiopettajien asemaa taidekorkeakouluissa ajavasta Kokeellisten taiteiden nomadisesta akatemiasta! Tuntiopettajien status toimii vaa´ankielenä yliopistouudistuksen mullistuksissa ja sivistysyliopiston säilymisen tai hajottamisen kysymyksessä, kuten esimerkiksi Helsingin yliopistosta kantautuneita huolestuneita uutisia seuratessa on havaittavissa.
Lisäksi se liittyy myös suomalaista yhteiskuntaa kahtia repivään insider-outsider -jakoon, josta oheeseen linkittämäni viime vuonna ilmestynyt Kelan raportti tarjoaa sosiaalipolitiikan näkökulmasta tärkeää luettavaa.

Verrattuna Helsingin yliopiston tilanteeseen, tuntiopettajien asema Kuvataideakatemiassa on nykyisellään entistä parempi. Päivi Takala kertoi viime vuonna rehtorin ilmoituksen tuntiopetuksen palkan noususta viime vuoden elokuussa mikä oli positiivinen asia. Lisäksi hallinnosta kerrottiin että syksyllä otettaisiin käyttöön työsopimukset - en tiedä onko se toteutunut. Parantamisen varaa kuitenkin on, erityisesti työterveydenhuollon suhteen ja erittäin pitkäaikaisen, jatkuvan tuntiopetuksen määräaikaistamisen paineiden tiimoilta (jota esimerkiksi OAJ pitää suositeltavana). Tulevan vuoden tehtäviä voisikin Kuvataideakatemian suhteen olla tarkastaa näitä asioita. Monet asiat, jotka aikaisemmin on esitetty mahdottomina, ovatkin itse asiassa hyvin mahdollisia ja usein kysymys on vain tahdosta jota voidaan pitää juuri osana sitä "yhteen kuvaan katsomista", jota Kuvataideakatemian strategiassakin painotetaan - sanalla sanoen toimintatavoiltaan ja arvoiltaan terveestä työyhteisöstä. Siksi olisi hyvä saada esille mahdollisten asioiden todelliset ehdot ja rajat.

Tässä linkki mainitsemaani Kelan raporttiin:

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/17612/Hyvinvoinnin_turvaamisen_rajat.pdf?sequence=1

Seuraavassa lainaus raportista:

”Luulimme, että Suomi on pohjoismainen hyvinvointivaltio”, totesivat ulkomaiset asiantuntijat kommenttiensa aluksi. Suurin hämmästys ja ihmettely liittyi suomalaisen yhteiskunnan voimakkaaseen jakaantumiseen sisä- ja ulkopuolisiin (insider vs. outsider). Tämä työmarkkinoihin perustuva jako on oraakkelien
mukaan nähtävissä niin sosiaalisissa tulonsiirroissa kuin useissa
keskeisimmissä palvelujärjestelmissäkin – selvimpänä esimerkkinä
terveyspalvelut, jotka jakaantuvat perusterveydenhuoltoon ja
työpaikkaterveydenhuoltoon. Näiden yleisteemojen kautta asiantuntijat kiinnittivät huomiota tuloerojen ja köyhyyden kasvuun, suuriin terveyseroihin, nuorten asemaan, sosiaalipoliittisten järjestelmien – ennen muuta perhepolitiikan – sukupuolivaikutuksiin sekä eläkepolitiikan tuleviin haasteisiin. Oman pohdintansa aiheuttivat myös sosiaaliturvajärjestelmän koordinaation ongelmat.

Ne suomalaiset, jotka eivät syystä tai toisesta ole mukana työmarkkinoilla, näyttävät syrjäytyvän niin terveydellisesti kuin taloudellisestikin. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä takaa suhteellisen hyvät edut sisäpuolisille, mutta työmarkkinoiden ulkopuolisten toimeentulon turvaamiseksi tarkoitetut perusturvaetuudet ovat kansainvälisesti, pohjoismaisista vertailuista puhumattakaan, suhteellisen heikot. Lisäksi perusturvan varassa olevien määrä on Suomessa suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Tilanne näkyy kasvavina köyhyyslukuina ja eriarvoisuuden lisääntymisenä. Vaikka myös monissa muissa
länsimaissa yhteiskunnallinen eriarvoisuus on lisääntynyt viimeisen kahden vuosikymmenen aikana, Suomessa lisääntyminen on ollut erityisen nopeaa. Suurelta osin tuloerojen kasvu liittyy Suomen veropoliittisiin ratkaisuihin ja sosiaalipolitiikkaan kohdistuneisiin leikkauksiin ja vasta toissijaisesti ylimmän tuloryhmän bruttoansioitten räjähdysmäiseen kasvuun. Asiantuntijat arvioivat, että mikäli Suomi haluaa vielä kuulua pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden ryhmään, tuloerojen kehitykseen on puututtava. Oma erityisongelmansa on sosiaaliturvaetuuksilla elävien suuri köyhyysriski, joka on Suomessa suurempi kuin esimerkiksi Tanskassa tai Ruotsissa.

Suomessa on kiinnitetty paljon huomiota sosiaalipolitiikan rahoitukselliseen kestävyyteen, ja huomattavasti vähemmälle huomiolle on jäänyt hyvinvointivaltion sosiaalinen kestävyys. Tässä voidaan havaita selkeä ero esimerkiksi suomalaisen Sata-komitean kannanottojen ja muutamaa vuotta aiemmin toimineen Tanskan hyvinvointikomitean välillä. Toki tanskalaisessa
hyvinvointikomiteassakin kiinnitettiin paljon huomiota sosiaalipolitiikan rahoitukseen, mutta samalla tarkasteltiin hyvin yksityiskohtaisesti erilaisilla simulaatiomalleilla ehdotettujen toimenpiteitten tulonjaollisia ja sukupuolivaikutuksia. Tässä suhteessa Suomen Sata-komitea on ollut markkinavetoisempi ja sen toimintaa ovat ohjanneet Tanskan komiteaa voimakkaammin työmarkkinaosapuolten intressit.

Sosiaalipolitiikka näyttäytyy Suomessa yleensä pelkkänä kustannustekijänä, eikä sen ole katsottu olevan merkittävä sosiaalisen ja inhimillisen pääoman varmistaja. Luonnonrikkauksiltaan köyhän maan tärkeimmäksi voimavaraksi voidaan kuitenkin arvioida terve ja hyvin koulutettu väestö, yhteiskunta, jossa jokaisella jäsenellä on oma paikkansa. Tämä ajatus ei kommentaattoreiden mielestä toteudu Suomessa. Sosioekonomiset terveyserot ovat selkeästi suuremmat kuin naapurimaassa Ruotsissa. Lisäksi terveydenhuoltojärjestelmä, joka toimii insider–outsider-jaon pohjalta, lisää terveyseroja entisestään. Terveyserojen kaventamista pidettiin yhtenä tärkeimpänä tulevaisuuden tehtävänä."

Kokeellisten taiteiden nomadisen akatemian tuntiopettajat-blogin osoite on
http://tuntiopettajat.blogspot.com

Entistä parempaa uutta vuotta toivottaen,

Kari Yli-Annala