maanantai 4. kesäkuuta 2012

HS Nykyajan torpparit 5.6.2012 Elina Grundström

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Nykyajan+torpparit/a1338795970284

Hal­li­tus on ha­vain­nut, et­tä työ­elä­män suu­rin mur­ros on so­siaa­li­tur­vaa vail­la ole­vien it­sen­sä työl­lis­tä­jien mää­rän no­pea kas­vu, ja päät­tä­nyt, et­tei asial­le tar­vit­se teh­dä mi­tään.
Tä­mä on ta­val­li­nen ta­ri­na Suo­men­maan jo­kai­ses­sa yrit­tä­jien tai free­lan­ce­rei­den neu­von­ta­pu­he­li­mes­sa jo­ka iki­se­nä päi­vä­nä.
Kam­paa­ja, kai­vin­ko­ney­rit­tä­jä, va­lo­ku­vaa­ja tai kon­sult­ti soit­taa it­ku kur­kus­sa ja ker­too jou­tu­neen­sa vai­keuk­siin.
Yleen­sä ky­sees­sä on ai­van ta­val­li­nen sai­raus­lo­ma. Jal­ka on kat­ken­nut, tai rin­nas­ta on löy­ty­nyt kyh­my. Elä­ke­mak­sua on tul­lut mak­set­tua liian vä­hän, ja sai­raus­päi­vä­ra­ha on sik­si vain pa­ri­sa­taa eu­roa kuus­sa. Las­kut ovat me­nos­sa ulo­sot­toon.
Suo­meen on syn­ty­nyt uu­si työ­tä te­ke­vien köy­hien ryh­mä, jol­la ei ole so­siaa­li­tur­vaa. Vi­ran­omai­set ovat hil­jai­ses­ti hy­väk­sy­neet sen, et­tä suu­ri osa it­sen­sä työl­lis­tä­jis­tä ei mak­sa it­sel­leen riit­tä­vää elä­ke­va­kuu­tus­ta – kos­ka heil­lä ei ole sii­hen va­raa. Yrit­tä­jä­elä­ket­tä pi­täi­si mak­saa noin 24 pro­sent­tia an­sio­tu­lois­ta. Se on kak­si ker­taa niin pal­jon kuin maa­ta­lous­yrit­tä­jien elä­ke­mak­su.
Pa­hin on vas­ta edes­sä. Sa­ma ih­mis­jouk­ko ai­heut­taa tu­le­vai­suu­des­sa var­si­nai­sen elä­ke­pom­min. Kym­me­net­tu­han­net suo­ma­lai­set saa­vat sil­loin niin pien­tä elä­ket­tä, et­tei­vät tu­le sil­lä toi­meen.
Työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­riö jul­kai­si tou­ko­kuus­sa niin sa­no­tun tren­di­työ­ryh­män ra­por­tin. Sen mu­kaan työ­elä­män voi­mak­kain muu­tos­tren­di ei ole pät­kä­töi­den li­sään­ty­mi­nen, ku­ten on ku­vi­tel­tu. Mää­rä­ai­kai­set työ­suh­teet ovat 2000-lu­vul­la päin­vas­toin vä­hen­ty­neet.
Suu­rin muu­tos on eri­lais­ten it­sen­sä työl­lis­tä­jien, ku­ten yk­si­ny­rit­tä­jien, am­ma­tin­har­joit­ta­jien ja free­lan­ce­rei­den mää­rän no­pea kas­vu. Näi­tä ny­ky­ajan torp­pa­rei­ta on jo yli kak­si ker­taa niin pal­jon kuin maa­ta­lou­sy­rit­tä­jiä, noin 150 000.
"­Hy­vä jos edes puo­lel­la heis­tä on eläk­keet kun­nos­sa", huo­kaa ko­ke­nut yri­tys­kon­sult­ti.
Osa it­sen­sä työl­lis­tä­jis­tä on ai­to­ja yrit­tä­jiä, jot­ka ovat hoi­ta­neet asian­sa mal­lik­kaas­ti.
Kas­va­va ryh­mä ovat kui­ten­kin eri­lai­set pak­ko­yrit­tä­jät tai ha­pa­roi­vat un­tu­vi­kot, jot­ka ei­vät it­se­kään tie­dä, mi­tä ovat.
He ovat ajau­tu­neet epä­mää­räi­seen roo­liin­sa, kos­ka työ­elä­mä on muut­tu­nut. Palk­ka­työn ja yrit­tä­jä­nä toi­mi­mi­sen ra­ja on mo­nel­la alal­la hä­mär­ty­nyt. Esi­mer­kik­si ko­din­hoi­ta­jat, kaup­po­jen tuo­te­kon­su­len­tit, toi­mit­ta­jat ja it-osaa­jat hoi­ta­vat yhä useam­min eri­lai­sia ly­hyi­tä palk­kio­poh­jai­sia toi­mek­sian­to­ja.
Val­tio ja kun­nat ovat edis­tä­neet ke­hi­tys­tä ul­kois­ta­mal­la hoi­to­pal­ve­lu­ja ja teet­tä­mäl­lä vir­ka­mies­työ­tä kon­sul­teil­la. Sa­mal­la jär­jes­tel­mä yrit­tää vä­ki­sin mää­ri­tel­lä palk­kio­poh­jais­ten silp­pu­töi­den te­ki­jät yrit­tä­jik­si.
Pak­ko­yrit­tä­jyyt­tä ai­heut­ta­vat esi­mer­kik­si työ- ja elin­kei­no­toi­mis­tot. Ne voi­vat kos­ka ta­han­sa tul­ki­ta it­sen­sä työl­lis­tä­jän yrit­tä­jäk­si. Sii­nä ta­pauk­ses­sa hän pu­toaa työt­tö­myys­tur­van ul­ko­puo­lel­le ei­kä vält­tä­mät­tä saa tar­vi­tes­saan edes toi­meen­tu­lo­tu­kea en­nen mo­nen kuu­kau­den ka­rens­si­ajan päät­ty­mis­tä.
Free­lan­cer voi­daan tul­ki­ta yrit­tä­jäk­si, vaik­ka hä­nen tu­lon­sa oli­si­vat vain 600 eu­roa kuus­sa ei­kä hän oli­si kos­kaan pe­rus­ta­nut fir­maa. Tul­kin­ta riip­puu yk­sit­täi­sen työ­voi­ma­vir­kai­li­jan nä­ke­myk­ses­tä. Yk­si­lön oi­keus­tur­van kan­nal­ta ti­lan­ne on mah­do­ton, mut­ta se on jat­ku­nut vuo­sia.
On­gel­mat ovat ol­leet tie­dos­sa pit­kään. Mi­kään ei kui­ten­kaan ete­ne, kos­ka it­sen­sä työl­lis­tä­jät ovat niin vas­ten­mie­li­nen il­miö pe­rin­tei­sil­le työ­mark­ki­na­jär­jes­töil­le.
Elin­kei­no­elä­män kes­kus­liit­to EK ja Suo­men am­mat­ti­liit­to­jen kes­kus­jär­jes­tö SAK toi­vo­vat, et­tei hei­tä oli­si ole­mas­sa­kaan.
Edel­li­sen hal­li­tuk­sen vih­reät työ­mi­nis­te­rit sai­vat ai­kaan pie­niä pa­ran­nuk­sia ja suu­ren mää­rän sel­vi­tyk­siä. Nyt ne­kin on hei­tet­ty ro­mu­kop­paan. Tren­di­työ­ryh­män ra­port­ti on an­sio­kas ti­lan­ne­kat­saus, mut­ta sii­tä puut­tu­vat konk­reet­ti­set eh­do­tuk­set it­sen­sä työl­lis­tä­jien ase­man pa­ran­ta­mi­sek­si. Val­mii­ta la­ki­eh­do­tuk­sia oli jo ole­mas­sa, mut­ta ne on pu­do­tet­tu pois.
Pa­ran­nus­ten si­jaan lu­va­taan uu­sia työ­ryh­miä, jot­ka sel­vit­tä­vät asiaa ha­maan hal­li­tus­kau­den lop­puun as­ti.
Ku­vaa­vaa on, et­tä työ­mi­nis­te­ri ja en­ti­nen SAK:n pu­heen­joh­ta­ja Lau­ri Iha­lai­nen (sd) ei tren­di­työ­ryh­män tie­dot­tees­sa iloit­se lu­vas­sa ole­vis­ta hie­nois­ta uu­dis­tuk­sis­ta vaan sii­tä, et­tä epä­tyy­pil­li­siä työ­suh­tei­ta kä­si­tel­lään vih­doin­kin "­kol­mi­kan­tai­ses­ti" eli työ­mark­ki­na­jär­jes­tö­jen kes­ken.
Sa­maan ai­kaan kun hal­li­tus jar­rut­taa on­gel­mien rat­kai­se­mis­ta, se pa­hen­taa nii­tä. Työ- ja elin­kei­no­toi­mis­tois­sa on me­nos­sa tuo­li­leik­ki, jon­ka tu­lok­se­na it­sen­sä työl­lis­tä­jien kai­paa­mat yk­si­löl­li­set oh­jaus­pal­ve­lut ovat vaa­ras­sa vä­hen­tyä. En­si vuo­den alus­sa voi­maan tu­le­va työ­voi­ma­pal­ve­lu­jen uu­dis­tus yk­sin­ker­tais­taa neu­von­ta­pal­ve­lu­ja ja leik­kaa työ­voi­ma­toi­mis­to­jen mää­rää.
Hel­sin­gis­sä lak­kau­tus­lis­tal­la on aka­tee­mi­siin työt­tö­miin eri­kois­tu­nut Kluu­vin työ­voi­ma­toi­mis­to. Siel­lä on asioi­nut nel­jän­nes ko­ko maan aka­tee­mi­sis­ta työt­tö­mis­tä, jois­ta mo­net ovat pää­ty­neet yk­si­ny­rit­tä­jik­si.
Ai­na voi tie­ten­kin toi­voa, et­tä hy­vin pal­ka­tut teol­li­suus­työ­pai­kat tu­le­vat ta­kai­sin, kun­han EK ja SAK ovat oi­kein tiuk­koi­na. Pel­kään kui­ten­kin pa­hoin, et­tei­vät pa­pe­ri­teh­taat pa­laa Suo­meen, vaik­ka it­sen­sä työl­lis­tä­jiä kuin­ka kiu­sa­taan.
Has­suin­ta ti­lan­tees­sa on se, et­tä juu­ri hei­tä Suo­mi nyt kai­paa. He ovat nii­tä ris­kin ot­ta­jia, jot­ka to­den­nä­köisim­min syn­nyt­tä­vät kaik­kea si­tä uut­ta ja luo­vaa, mi­tä elin­kei­no­elä­mä nyt tar­vit­see.