Tieteentekijöiden puheenjohtaja: Yliopistoissa pelon ilmapiiri
27.11.2010 17:00
"Pelon ilmapiirillä tarkoitan lähinnä sitä, että kaikenlainen epävarmuus on lisääntynyt. Yhä enemmän ihmiset joutuvat miettimään, että jatkuuko mun duuni ja kuinka kauan. Se johtuu siitä, että on johtamista ilman henkilöstöpoliittista näkemystä", Kaakkuriniemi täsmensi Helsingin Sanomille lauantaina.
Uuden puheenjohtajan mukaan kalenterivuosi- ja jopa kvartaaliajattelu on pesiytymässä yliopistoihin, vaikka tieteellinen työ edellyttää pitkäjännitteisyyttä.
Esimerkiksi henkilöstöpolitiikka on paljolti passiivista reagoimista ulkoapäin tuleviin voimavarapäätöksiin, jolloin liian suuri osa henkilöstöstä joutuu pelinappuloiksi.
Kaakkuriniemi muistuttaa, että myös valtiontalouden tarkastuskertomuksessa ollaan huolissaan yliopistojen henkilöstön jaksamisesta.
Yhteiskuntatieteiden maisteri Tapani Kaakkuriniemi työskentelee nyt Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa koulutuspäällikkönä. Hän johtaa 12 yliopiston ylläpitämää verkostomaista ja monitieteistä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisterikoulua. Aiemmin hän oli opettajana ja amanuenssina Jyväskylän yliopistossa.
Akavalaiseen Tieteentekijöiden liittoon kuuluu yli 6 700 jäsentä, joista valtaosa työskentelee yliopistoissa tutkijoina, opettajina ja muina akateemisina asiantuntijoina.
Sanottua keskusteluosiossa
"entinen yliopistolainen":
"...kilpailutilannerealismissa joillakin katoaa eettisyys ja hyvät tavat. Tulee tilalle viidakon lait:
Ole nuori ja tehokkaan oloinen, lumoa sillä esimiehesi, varasta idea vanhemmalta tieteenharjoittajalta (vaikka vain 10v vanhemmalta), tee niistä nuoruuden tehokkuudella lopputulokset nopemmin kuin vanhempi.
Väitä, että ideat olivat omiasi. Lyttää opettajasi laiskimukseksi ja pyri "kalifiksi kalifin paikalle".
Sivustaseuraaja: Huomaa tilanne, ryhdy mielistelemään esimiestäsi ja suosi tulokasta. Näin arvostuksesi nousee porukassa ja pääset kostamaan aiemmin kadehtimallesi kolleegallesi. Saat viran, mutta kolleegasi ei. Kolleega joutuu lähtemään muualle.... loppujen lopuksi, onneksi! "
"Päivitys paikallaan":
"Pätkä- ja silpputyöt ovat yliopistojen arkea. Kolmen vuoden pesti on luksusta. Tutkijoita voidaan kyykyttää parin kuukauden mittaisessa löysässä hirressä. Nykyään "tulos tai ulos" -mentaliteettia on nimenomaan yliopistoissa - ei yrityksissä. Yritysmaailmassa väki on toistaiseksi voimassa olevissa palvelussuhteissa, vaikka rahoitus tulisi projekteista. Lisäksi viime kevätkausi näytti, että yt:t ovat tulleet yliopistoihin - ilmeisesti jäädäkseen. "
"Koxinga":
"En ole missaan kokenut niin huonoa, kyrailevaa ja kaunaista ilmapiiria kuin tyoskennellessani vuosia sitten suomalaisessa yliopistossa tutkijana. Artikkelin perusteella tuntuu etta eipa ole miksikaan muuttunut.
Mika lienee muuttunut on kuitenkin se ettei "ikiprofessoreja" enaa nimiteta. Tuolloin pari vuosikymmenta sitten nimittain noita notkui nurkissa; ei ollut enaa julkaisupaineita kun presidentti oli nimittanyt virkaan ja opetusvelvollisuus oli proffilla muistaakseni 2 h per viikko."
"Jäljet":
"Apurahatutkijat elävät stressin piirissä koko ajan, koska koko ajan on huolehdittava siitä, että saa vuoden välein apurahaa. Ja vaikka olisi kuinka mallikas suunnitelma tahansa, niin koskaan ei tiedä putoaako kelkasta vai ei ja jos putoaa, niin kuinka pitkäksi aikaa.
Työilmapiiriin voi jokainen yliopistolainen vaikuttaa omalla käyttäytymisellään eli juorujen lopettamisella. Onko niin vaikea keskustella itsestään ja omista töistään, että mieluummin puhutaan selän takana toisista ja se mitä puhutaan ei ole totuutta aina edes nähnytkään. Itse yritän mahdollisuuksien mukaan välttää toisista puhumista eli juoruamisesta. Kyllähän sillä juorukulttuurilla voi pelastaa oman työpaikkansa ja kyynärpäätaktikoida jonkun toisen ulos."
"SoleTM-anarkisti":
"Kaakkuriniemeltä hyvin totuudenmukainen lausuma käskyttämisen ja turhanpäiväisen raportoinnin ja kontrollin lisääntymisestä. Allekirjoitan tämän ainakin Oulun yliopiston puolesta. Itse olin pari kuukautta sitten sairaslomalla ja itse asiassa sairaalassa. Sain sinnekin soiton ja käskyn täyttää välittömästi hallinnon työajanhallinnon kohdistamiseen tarkoitettua SoleTM-järjestelmää. Mikäli en olisi täyttänyt, niin laitos olisi kuulemma joutunut vuodenvaihteessa konkurssiin. Haistatin pitkät soittelijalle ja kieltäydyin tekemästä mitään hallinnollisia työtehtäviä sairaslomalla ja pitäväni puheluita hallinnollisissa asioissa törkeinä maatessani sairaalassa.
Tämä on tieten vain yksi esimerkki, mutta kun näitä on vino pino per työntekijä, niin ei ihmekään, että homma on lähtenyt käsistä.
Tuohon Kaakkuriniemen lausuntoon haluaisin kylläkin lisätä sen, että meillä päin ei puhuta pelkästään yksittäisten tutkijoiden määräaikaisuuksien päättymisestä. Puhutaan kokonaisten laitoksien lakkautumisista, mikäli ei saada kunnolla tulosta aikaan. Tuloksen täytyy myös koko ajan enenevässä määrin kasvaa. Täten toi Kaakkuriniemen lausunto perustuu ehkä vielä vanhaan hyvään aikaan, jolloin huono tutkija sai mennä. Nyt saa mennä sitten koko laitos saman tien. Kohta varmaan tiedekunta, yliopisto...."
"Toimintaa seurannut":
"Yritys voi aina vaihtaa keinoja (eli käytännön toimenkuvaansa) voittojen lisäämiseksi, mutta yliopisto ei. Toinen tärkeä ero on, että yrityksien menestyminen johtuu pitkälti organisaation kyvystä optimoida yhtä suuretta, eli voittoja, ja tässä hallinnolla on merkittävä rooli. Rivityöntekijöiltä ei edes vaadita kokonaisuuksien hahmottamista. Yliopistoissa ratkaiseva rooli on taas omien alojensa eksperteillä, joita valtava osa tutkijoista ja opettajista on. Hallinnolla on aika marginaalinen kyky optimoida yliopistojen monialaisten osaajien suoriutumista yliopiston perustehtävien toteuttamisessa, ja siksi se olisi syytä pitää mahdollisimman kevyenä.
Yliopistouudistus oli varmasti hyvä mahdollisuus korjata vanhoja epäkohtia, mutta se meni mönkään ollessaan liian byrokraattivetoinen. Tämä näkyy turhanpäiväisten raporttien kirjoittamisen määrässä sekä aivan älyttömästä palkitsemisperusteessa, joka mukaan yliopistoille jaetaan määrärahoja tutkintojen määrän mukaan. Opettajia painostetaan siksi laskemaan vaatimustasoa, ja opiskelijoiden kannalta lopputulema on, että suomalaisilla papereilla voi kymmenen vuoden päästä pyyhkiä perseensä. Jokainen voi päätellä miten tässä järjestelmässä toteutuu yliopistojen perustehtävät, eli ymmärryksen tuottaminen, säilyttäminen ja jakaminen."
Sanottua keskusteluosiossa
"entinen yliopistolainen":
"...kilpailutilannerealismissa joillakin katoaa eettisyys ja hyvät tavat. Tulee tilalle viidakon lait:
Ole nuori ja tehokkaan oloinen, lumoa sillä esimiehesi, varasta idea vanhemmalta tieteenharjoittajalta (vaikka vain 10v vanhemmalta), tee niistä nuoruuden tehokkuudella lopputulokset nopemmin kuin vanhempi.
Väitä, että ideat olivat omiasi. Lyttää opettajasi laiskimukseksi ja pyri "kalifiksi kalifin paikalle".
Sivustaseuraaja: Huomaa tilanne, ryhdy mielistelemään esimiestäsi ja suosi tulokasta. Näin arvostuksesi nousee porukassa ja pääset kostamaan aiemmin kadehtimallesi kolleegallesi. Saat viran, mutta kolleegasi ei. Kolleega joutuu lähtemään muualle.... loppujen lopuksi, onneksi! "
"Päivitys paikallaan":
"Pätkä- ja silpputyöt ovat yliopistojen arkea. Kolmen vuoden pesti on luksusta. Tutkijoita voidaan kyykyttää parin kuukauden mittaisessa löysässä hirressä. Nykyään "tulos tai ulos" -mentaliteettia on nimenomaan yliopistoissa - ei yrityksissä. Yritysmaailmassa väki on toistaiseksi voimassa olevissa palvelussuhteissa, vaikka rahoitus tulisi projekteista. Lisäksi viime kevätkausi näytti, että yt:t ovat tulleet yliopistoihin - ilmeisesti jäädäkseen. "
"Koxinga":
"En ole missaan kokenut niin huonoa, kyrailevaa ja kaunaista ilmapiiria kuin tyoskennellessani vuosia sitten suomalaisessa yliopistossa tutkijana. Artikkelin perusteella tuntuu etta eipa ole miksikaan muuttunut.
Mika lienee muuttunut on kuitenkin se ettei "ikiprofessoreja" enaa nimiteta. Tuolloin pari vuosikymmenta sitten nimittain noita notkui nurkissa; ei ollut enaa julkaisupaineita kun presidentti oli nimittanyt virkaan ja opetusvelvollisuus oli proffilla muistaakseni 2 h per viikko."
"Jäljet":
"Apurahatutkijat elävät stressin piirissä koko ajan, koska koko ajan on huolehdittava siitä, että saa vuoden välein apurahaa. Ja vaikka olisi kuinka mallikas suunnitelma tahansa, niin koskaan ei tiedä putoaako kelkasta vai ei ja jos putoaa, niin kuinka pitkäksi aikaa.
Työilmapiiriin voi jokainen yliopistolainen vaikuttaa omalla käyttäytymisellään eli juorujen lopettamisella. Onko niin vaikea keskustella itsestään ja omista töistään, että mieluummin puhutaan selän takana toisista ja se mitä puhutaan ei ole totuutta aina edes nähnytkään. Itse yritän mahdollisuuksien mukaan välttää toisista puhumista eli juoruamisesta. Kyllähän sillä juorukulttuurilla voi pelastaa oman työpaikkansa ja kyynärpäätaktikoida jonkun toisen ulos."
"SoleTM-anarkisti":
"Kaakkuriniemeltä hyvin totuudenmukainen lausuma käskyttämisen ja turhanpäiväisen raportoinnin ja kontrollin lisääntymisestä. Allekirjoitan tämän ainakin Oulun yliopiston puolesta. Itse olin pari kuukautta sitten sairaslomalla ja itse asiassa sairaalassa. Sain sinnekin soiton ja käskyn täyttää välittömästi hallinnon työajanhallinnon kohdistamiseen tarkoitettua SoleTM-järjestelmää. Mikäli en olisi täyttänyt, niin laitos olisi kuulemma joutunut vuodenvaihteessa konkurssiin. Haistatin pitkät soittelijalle ja kieltäydyin tekemästä mitään hallinnollisia työtehtäviä sairaslomalla ja pitäväni puheluita hallinnollisissa asioissa törkeinä maatessani sairaalassa.
Tämä on tieten vain yksi esimerkki, mutta kun näitä on vino pino per työntekijä, niin ei ihmekään, että homma on lähtenyt käsistä.
Tuohon Kaakkuriniemen lausuntoon haluaisin kylläkin lisätä sen, että meillä päin ei puhuta pelkästään yksittäisten tutkijoiden määräaikaisuuksien päättymisestä. Puhutaan kokonaisten laitoksien lakkautumisista, mikäli ei saada kunnolla tulosta aikaan. Tuloksen täytyy myös koko ajan enenevässä määrin kasvaa. Täten toi Kaakkuriniemen lausunto perustuu ehkä vielä vanhaan hyvään aikaan, jolloin huono tutkija sai mennä. Nyt saa mennä sitten koko laitos saman tien. Kohta varmaan tiedekunta, yliopisto...."
"Toimintaa seurannut":
"Yritys voi aina vaihtaa keinoja (eli käytännön toimenkuvaansa) voittojen lisäämiseksi, mutta yliopisto ei. Toinen tärkeä ero on, että yrityksien menestyminen johtuu pitkälti organisaation kyvystä optimoida yhtä suuretta, eli voittoja, ja tässä hallinnolla on merkittävä rooli. Rivityöntekijöiltä ei edes vaadita kokonaisuuksien hahmottamista. Yliopistoissa ratkaiseva rooli on taas omien alojensa eksperteillä, joita valtava osa tutkijoista ja opettajista on. Hallinnolla on aika marginaalinen kyky optimoida yliopistojen monialaisten osaajien suoriutumista yliopiston perustehtävien toteuttamisessa, ja siksi se olisi syytä pitää mahdollisimman kevyenä.
Yliopistouudistus oli varmasti hyvä mahdollisuus korjata vanhoja epäkohtia, mutta se meni mönkään ollessaan liian byrokraattivetoinen. Tämä näkyy turhanpäiväisten raporttien kirjoittamisen määrässä sekä aivan älyttömästä palkitsemisperusteessa, joka mukaan yliopistoille jaetaan määrärahoja tutkintojen määrän mukaan. Opettajia painostetaan siksi laskemaan vaatimustasoa, ja opiskelijoiden kannalta lopputulema on, että suomalaisilla papereilla voi kymmenen vuoden päästä pyyhkiä perseensä. Jokainen voi päätellä miten tässä järjestelmässä toteutuu yliopistojen perustehtävät, eli ymmärryksen tuottaminen, säilyttäminen ja jakaminen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti