Tässä edellisten pohdintojen jatkoksi katkelma Mikko Ijäksen mielipidekirjoituksesta helmikuun Helsingin Sanomista (13.2.2010):
"Olen kiinnostuksella seurannut keskustelua taiteen viennin kehittämisestä ja sen suomista mahdollisuuksista yksittäisille taiteilijoille. Tämä kuulostaa pirulliselta juonelta, jonka lopullinen tarkoitus on suunnata yksittäisille taiteilijoille tarkoitetut apurahat kaupallisille vientiorganisaatioille, joiden armolle yksittäiset taiteilijat jätettäisiin. Tarkoitus on kuitenkin ihan myönteisen kuuloinen.
Viennillä pyritään saamaan taiteilijoille parempi toimeentulo ja näkyvyyttä. Kuka taiteilija ei näitä tahtoisi? Mutta jos kääntöpuolena on apurahojen väheneminen, niin huonoa seuraa. Apurahat mahdollistavat sellaisenkin taiteen kehitystyön, jolla ei ole suuria kansainvälisiä markkinoita. Taiteen kentällä pitäisi olla tilaa sellaisillekin teoksille.
Jos vertaamme tätä tieteen apurahoihin, niin kuka voi sanoa, että kaikki tiedemiehet tulisi saada pärjäämään vapailla markkinoilla pelkästään vientiä kehittämällä? Tuskin kukaan. Taiteilijat ovat siis tavallaan kahden suuntauksen välissä. Toisaalta he kannattavat yleisinhimillisiä ajatuksia mutta ovat kuitenkin yhä enemmän riippuvaisia kansainvälisistä markkinoista. Ei ihme että keskustelu käy kuumana."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti