Kirjeeni Kuvataideakatemian opettajat-sähköpostilistalle

Seuraavassa kirjeeni Kuvataideakatemian tuntiopettajat-sähköpostilistalle


Hei,

terveiset muun muassa tuntiopettajien asemaa taidekorkeakouluissa ajavasta Kokeellisten taiteiden nomadisesta akatemiasta! Tuntiopettajien status toimii vaa´ankielenä yliopistouudistuksen mullistuksissa ja sivistysyliopiston säilymisen tai hajottamisen kysymyksessä, kuten esimerkiksi Helsingin yliopistosta kantautuneita huolestuneita uutisia seuratessa on havaittavissa.
Lisäksi se liittyy myös suomalaista yhteiskuntaa kahtia repivään insider-outsider -jakoon, josta oheeseen linkittämäni viime vuonna ilmestynyt Kelan raportti tarjoaa sosiaalipolitiikan näkökulmasta tärkeää luettavaa.

Verrattuna Helsingin yliopiston tilanteeseen, tuntiopettajien asema Kuvataideakatemiassa on nykyisellään entistä parempi. Päivi Takala kertoi viime vuonna rehtorin ilmoituksen tuntiopetuksen palkan noususta viime vuoden elokuussa mikä oli positiivinen asia. Lisäksi hallinnosta kerrottiin että syksyllä otettaisiin käyttöön työsopimukset - en tiedä onko se toteutunut. Parantamisen varaa kuitenkin on, erityisesti työterveydenhuollon suhteen ja erittäin pitkäaikaisen, jatkuvan tuntiopetuksen määräaikaistamisen paineiden tiimoilta (jota esimerkiksi OAJ pitää suositeltavana). Tulevan vuoden tehtäviä voisikin Kuvataideakatemian suhteen olla tarkastaa näitä asioita. Monet asiat, jotka aikaisemmin on esitetty mahdottomina, ovatkin itse asiassa hyvin mahdollisia ja usein kysymys on vain tahdosta jota voidaan pitää juuri osana sitä "yhteen kuvaan katsomista", jota Kuvataideakatemian strategiassakin painotetaan - sanalla sanoen toimintatavoiltaan ja arvoiltaan terveestä työyhteisöstä. Siksi olisi hyvä saada esille mahdollisten asioiden todelliset ehdot ja rajat.

Tässä linkki mainitsemaani Kelan raporttiin:

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/17612/Hyvinvoinnin_turvaamisen_rajat.pdf?sequence=1

Seuraavassa lainaus raportista:

”Luulimme, että Suomi on pohjoismainen hyvinvointivaltio”, totesivat ulkomaiset asiantuntijat kommenttiensa aluksi. Suurin hämmästys ja ihmettely liittyi suomalaisen yhteiskunnan voimakkaaseen jakaantumiseen sisä- ja ulkopuolisiin (insider vs. outsider). Tämä työmarkkinoihin perustuva jako on oraakkelien
mukaan nähtävissä niin sosiaalisissa tulonsiirroissa kuin useissa
keskeisimmissä palvelujärjestelmissäkin – selvimpänä esimerkkinä
terveyspalvelut, jotka jakaantuvat perusterveydenhuoltoon ja
työpaikkaterveydenhuoltoon. Näiden yleisteemojen kautta asiantuntijat kiinnittivät huomiota tuloerojen ja köyhyyden kasvuun, suuriin terveyseroihin, nuorten asemaan, sosiaalipoliittisten järjestelmien – ennen muuta perhepolitiikan – sukupuolivaikutuksiin sekä eläkepolitiikan tuleviin haasteisiin. Oman pohdintansa aiheuttivat myös sosiaaliturvajärjestelmän koordinaation ongelmat.

Ne suomalaiset, jotka eivät syystä tai toisesta ole mukana työmarkkinoilla, näyttävät syrjäytyvän niin terveydellisesti kuin taloudellisestikin. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä takaa suhteellisen hyvät edut sisäpuolisille, mutta työmarkkinoiden ulkopuolisten toimeentulon turvaamiseksi tarkoitetut perusturvaetuudet ovat kansainvälisesti, pohjoismaisista vertailuista puhumattakaan, suhteellisen heikot. Lisäksi perusturvan varassa olevien määrä on Suomessa suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Tilanne näkyy kasvavina köyhyyslukuina ja eriarvoisuuden lisääntymisenä. Vaikka myös monissa muissa
länsimaissa yhteiskunnallinen eriarvoisuus on lisääntynyt viimeisen kahden vuosikymmenen aikana, Suomessa lisääntyminen on ollut erityisen nopeaa. Suurelta osin tuloerojen kasvu liittyy Suomen veropoliittisiin ratkaisuihin ja sosiaalipolitiikkaan kohdistuneisiin leikkauksiin ja vasta toissijaisesti ylimmän tuloryhmän bruttoansioitten räjähdysmäiseen kasvuun. Asiantuntijat arvioivat, että mikäli Suomi haluaa vielä kuulua pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden ryhmään, tuloerojen kehitykseen on puututtava. Oma erityisongelmansa on sosiaaliturvaetuuksilla elävien suuri köyhyysriski, joka on Suomessa suurempi kuin esimerkiksi Tanskassa tai Ruotsissa.

Suomessa on kiinnitetty paljon huomiota sosiaalipolitiikan rahoitukselliseen kestävyyteen, ja huomattavasti vähemmälle huomiolle on jäänyt hyvinvointivaltion sosiaalinen kestävyys. Tässä voidaan havaita selkeä ero esimerkiksi suomalaisen Sata-komitean kannanottojen ja muutamaa vuotta aiemmin toimineen Tanskan hyvinvointikomitean välillä. Toki tanskalaisessa
hyvinvointikomiteassakin kiinnitettiin paljon huomiota sosiaalipolitiikan rahoitukseen, mutta samalla tarkasteltiin hyvin yksityiskohtaisesti erilaisilla simulaatiomalleilla ehdotettujen toimenpiteitten tulonjaollisia ja sukupuolivaikutuksia. Tässä suhteessa Suomen Sata-komitea on ollut markkinavetoisempi ja sen toimintaa ovat ohjanneet Tanskan komiteaa voimakkaammin työmarkkinaosapuolten intressit.

Sosiaalipolitiikka näyttäytyy Suomessa yleensä pelkkänä kustannustekijänä, eikä sen ole katsottu olevan merkittävä sosiaalisen ja inhimillisen pääoman varmistaja. Luonnonrikkauksiltaan köyhän maan tärkeimmäksi voimavaraksi voidaan kuitenkin arvioida terve ja hyvin koulutettu väestö, yhteiskunta, jossa jokaisella jäsenellä on oma paikkansa. Tämä ajatus ei kommentaattoreiden mielestä toteudu Suomessa. Sosioekonomiset terveyserot ovat selkeästi suuremmat kuin naapurimaassa Ruotsissa. Lisäksi terveydenhuoltojärjestelmä, joka toimii insider–outsider-jaon pohjalta, lisää terveyseroja entisestään. Terveyserojen kaventamista pidettiin yhtenä tärkeimpänä tulevaisuuden tehtävänä."

Kokeellisten taiteiden nomadisen akatemian tuntiopettajat-blogin osoite on
http://tuntiopettajat.blogspot.com

Entistä parempaa uutta vuotta toivottaen,

Kari Yli-Annala