Vihreiden kansanedustaja, eduskunnan varapuheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto on tehnyt kyselyn sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyyssälälle itsensä työllistävien sosiaaliturvasta.
Kysymys ja ministerin vastaus on luettavissa täältä ja tässä myös:
KIRJALLINEN KYSYMYS
Itsensä työllistävien sosiaali- ja työttömyysturva
Eduskunnan puhemiehelle
Suomalaisilla työmarkkinoilla on käynnissä suuri murros, jossa ennen tyypilliset työnteon muodot ovat käymässä harvinaisiksi ja epätyypillisinä pidetyt työsuhteet yleistyvät. Jatkuvat ja kokoaikaisen työn sijaan työtä tehdään yhä useammin määrä- ja osa-aikaisesti, vuokratyönä tai projektityönä.
Perinteinen työvoiman kahtiajako yrittäjiin ja palkansaajiin on myös murtumassa. Kasvava joukko ihmisiä tekee työtä palkansaajuuden ja yrittäjyyden välimaastossa, itsensä työllistäen. Itsensä työllistäviä on työmarkkinoilla jo arviolta 130 000.
Sosiaaliturvalainsäädäntöä ei kuitenkaan ole riittävästi päivitetty vastaamaan muuttunutta tilannetta. Lainsäädäntö perustuu edelleen palkansaaja-yrittäjä-dualismiin, johon itsensä työllistävät eivät sovi. Koska välimuotoja ei ole, itsensä työllistävät tulkitaan joko palkansaajiksi tai yrittäjiksi riippumatta siitä, mikä tulkinta vastaa todellisuutta tai olisi henkilön edun mukaista.
Esimerkiksi työttömyysturvan osalta itsensä työllistävät tulkitaan kategorisesti yrittäjiksi. Yrittäjien työttömyysturva palvelee itsensä työllistäviä kuitenkin huonosti. Se on palkansaajan turvaa kalliimpi ja sen ehdot muutenkin tiukemmat, koska yrittäjän katsotaan mahdollisella voitollaan voivan kompensoida mahdolliset riskit. Itsensä työllistävien ansiot ovat kuitenkin järjestelmällisesti yrittäjää ja jopa palkansaajaa pienemmät. Työsuhteen muoto saattaa myös vaihdella yrittäjyyden ja palkansaajuuden välillä lyhyenkin ajan kuluessa, mihin työttömyysturva ei ehdi reagoida.
Nykyisellään itsensä työllistävien ei usein kannatakaan vakuuttaa itseään yrittäjäkassassa, koska turva on liian kallista eikä sitä tarvitessa edes saa. Näin ollen itsensä työllistävillä ei usein käytännössä ole sosiaaliturvaa lainkaan.
Oikeuden sosiaaliturvaan pitäisi kuitenkin toteutua työnteon muodosta riippumatta. Sosiaaliturvalainsäädäntöä on päivitettävä niin, että se tunnistaa erilaiset työn teettämisen ja tekemisen muodot..
Itsensä työllistäviä työskentelee erityisen paljon ns. luovilla aloilla, joiden merkitys kansantalouden käyttövoimana on kasvamassa. Onkin yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, että työn tekemisen edellytyksiä itsensä työllistävien ammattilaisten osalta tuetaan. Tähän kuuluu asianmukaisen sosiaaliturvan järjestäminen.
Itsensä työllistäviä freelance-journalisteja edustava Journalistiliitto on ehdottanut esimerkiksi, että työttömyysturvalainsäädäntöön olisi luotava uusi, palkansaajiin rinnastettava kategoria itsensä työllistäville. Toinen vaihtoehto voisi olla lähentää palkansaajien ja yrittäjien työttömyysturvan ehtoja toisiinsa.
Vanhasen II hallituksen aikana säädetty laki apurahansaajien työttömyys- ja sosiaaliturvasta on esimerkki siitä, että lainsäädäntö voidaan päivittää tunnistamaan uudet työn muodot. Lain perusteluissa todetaan, että apurahansaaja on esimerkki itsensä työllistävästä, joka on kuitenkin mielekästä rinnastaa pikemminkin palkansaajaan kuin yrittäjään. Laki apurahansaajien sosiaaliturvasta takaa apurahansaajalle vastaavan ansioihin sidotun sairauden aikaisen turvan ja eläketurvan kuin työsuhteessa oleville. Laki valmisteltiin työministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön välisenä yhteistyönä näiden molempien ministeriöiden asiantuntemusta käyttäen. Laki esiteltiin sosiaali- ja terveysministeriössä.
Sosiaaliturvalainsäädännön kokonaisvaltainen päivittäminen edellyttää, että ensin selvitetään, millaisia puutteita työ- ja sosiaalilainsäädännössä on pätkätyöntekijöiden, itsensä työllistävien ja muiden ”epätyypillistä” tai ”uutta” työtä tekevien kannalta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
mitä sosiaali- ja terveysministeriössä on tehty itsensä työllistävien oman sosiaali- ja työttömyysturvan järjestämiseksi muiden kuin apurahansaajien osalta ja
onko ministeriössä valmiutta käynnistää selvitys lainsäädännön kokonaisvaltaiseksi päivittämiseksi niin, että se ottaa huomioon epätyypillistä työtä tekevät?
Helsingissä 10 päivänä maaliskuuta 2010
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr
Ja ministerin vastaus:
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon/vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 177/2010 vp:
Mitä sosiaali- ja terveysministeriössä on tehty itsensä työllistävien oman sosiaali- ja työttömyysturvan järjestämiseksi muiden kuin apurahansaajien osalta ja
onko ministeriössä valmiutta käynnistää selvitys lainsäädännön kokonaisvaltaiseksi päivittämiseksi niin, että se ottaa huomioon epätyypillistä työtä tekevät?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Voimassa oleva sosiaaliturva- ja työlainsäädäntö perustuu siihen, että työtä tekevä on joko palkansaaja tai yrittäjä. Se, pidetäänkö henkilöä palkansaajana vai yrittäjänä, ratkaistaan lähtökohtaisesti työoikeudellisten periaatteiden perusteella. Työsuhteen olemassaolo määräytyy aina työsuhteen tunnusmerkkien mukaan osapuolten tahdosta riippumatta. Työn teettäjä ja sen tekijä eivät voi sitovasti sopia, tehdäänkö työ työsuhteessa tai ilman työsuhdetta. Jos henkilö tekee työtä ansiotarkoituksessa olematta työ- ja virkasuhteessa, hänet katsotaan työeläkelakien mukaiseksi yrittäjäksi.
Työttömyysturvassa on pyritty ottamaan huomioon ne yrittäjät, joiden toiminta on lähellä palkansaajan asemaa. Työttömyysturvalaissa on määritelty palkansaajaan rinnastettavat yrittäjät. Lain mukaan palkansaajaan rinnastettavalla yrittäjällä tarkoitetaan yrittäjää, joka itse osallistuu työsuoritukseen ja joka on pysyvässä toimeksiantosuhteessa pääsääntöisesti yhteen toimeksiantajaan, jonka välittömän johdon ja valvonnan alainen hän on. Lisäksi edellytetään, ettei hänellä ole viimeksi kuluneen vuoden aikana työnhakijaksi ilmoittautumisesta lukien ollut yhteensä enempää kuin yksi ulkopuolinen työntekijä kerrallaan palveluksessaan. Tällaiselta palkansaajaan rinnastettavalta yrittäjältä ei edellytetä yritystoiminnan lopettamista tai neljän kuukauden keskeyttämistä ennen kuin työttömyyspäivärahaa voidaan maksaa.
Työttömyysturvassa itsensä työllistäneiden taiteilijoiden tai ammattiharjoittajien ongelmat liittyvät ennen kaikkea siihen, milloin toiminta alkaa ja milloin se päättyy ja onko se pää- vai sivutoimista. Nämä ovat työttömyysturvan saamisen työvoimapoliittisia edellytyksiä, joissa päätöksen tekee työ- ja elinkeinotoimisto. Vuoden 2009 alusta työttömyysturvan saamisen työvoimapoliittisia edellytyksiä täsmennettiin erottamalla yritystoiminnan ja oman työn päättymisen edellytykset toisistaan. Lainsäädäntöä tarkennettiin muun muassa siten, että yritystoiminta ja ammatinharjoittaminen erotettiin omasta työstä ja tällaisen työn tekijän työttömyyspäivärahan saamisehtoja lievennettiin.
Vuoden 2010 alusta työttömyysturvalakiin tehtiin muutoksia, jotka parantavat työttömyysturvaa ja myös itsensä työllistävien asemaa. Sekä palkansaajan että yrittäjien työssäoloehdon pituutta, joka on ansioon suhteutetun työttömyyspäivärahan saamisen edellytyksenä, lyhennettiin. Yrittäjien osalta työssäoloehtoa lyhennettiin kahdesta vuodesta 18 kuukauteen. Samalla selkiytettiin niitä työssäoloehtoa koskevia säännöksiä, joilla säädellään palkkatyön ja yrittäjyyden välisiä siirtymiä keskeytymättömän työttömyysturvan turvaamiseksi näissä tilanteissa.
Kysymyksessä on todettu, että nykyisellään itsensä työllistävien ei usein kannata vakuuttaa itseään yrittäjäkassassa, koska turva on kallista eikä sitä tarvittaessa edes saa. Yrittäjien työttömyys-turva poikkeaa palkansaajan työttömyysturvasta, mutta tähän on perustellut syyt. Yrittäjien pidempää työssäoloehtoa on perusteltu sillä, että yrittäjä voi vaikuttaa itse omaan työttömyyteensä. Työttömyysturvasta valtio rahoittaa peruspäivärahaa vastaavan osuuden. Palkansaajan peruspäivärahan määrän ylittävän osuuden ansioon suhteutetusta päivärahasta rahoittavat työnantajat ja työntekijät. Yrittäjän työttömyysturvan peruspäivärahan ylittävältä osalta rahoittaa yrittäjä itse. Tämä on perusteltua, koska palkansaajan kohdalla on sopimuskysymys, minkä osuuden työnantaja maksaa palkkana ja minkä sosiaaliturvana. Jos työntekijä rahoittaisi kokonaan itse ansioturvansa, olisi hänen palkkansa vastaavasti työttömyysvakuutusmaksun verran suurempi, koska työnantajan kannalta ei ole merkitystä, mistä osista hänen maksamansa työvoimakustannukset koostuvat. Yrittäjän on hinnoiteltava työnsä siten, että sen hinta on vähintään sama kuin samaa työtä työsuhteessa tekemän työn hinta. Silloin hän pystyy maksamaan työttömyysvakuutuksestaan sen määrän, jonka palkansaajan kohdalla maksavat työnantaja ja työntekijä yhdessä. Yrittäjän työttömyysturva ei ole palkansaajan työttömyysturvaa kalliimpi, vaikka se rahoitustavan erilaisuudesta johtuen saattaa näyttää siltä. Jos itsensä työllistäviä varten luotaisiin kokonaan uusi työttömyysturvajärjestelmä, heidän tulisi luonnollisesti osallistua järjestelmänsä rahoitukseen maksamalla muiden vakuutettujen tapaan vakuusmaksuja.
Yrittäjien sosiaaliturvan kehittämistarpeita on selvitetty kahdessa sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa työryhmässä. Joulukuussa 2003 asetetun Yrittäjien sosiaaliturva 2004 -työryhmän tehtävänä oli selvittää, poikkeaako yrittäjien sosiaaliturva perusteettomasti palkansaajien sosiaali-turvasta siten, että heikentää yrittäjäksi ryhtymisen halukkuutta. Työryhmän tuli ottaa huomioon palkansaajan ja yrittäjän asemaan liittyvät erot ja erityispiirteet sekä sosiaaliturvan rahoitukseen liittyvä tasapuolisuus ja läpinäkyvyys. Työryhmän 17.6.2005 antamassa raportissa esitetyt yrittäjien työttömyysturvaa koskevat parannusehdotukset on toteutettu. Työryhmä ei esittänyt muutosta yksinyrittäjien työttömyysturvan määräytymiseen tai rahoitusperiaatteisiin. Syyskuussa 2008 asetetun Yrittäjät 2009 -työryhmän tehtävänä oli arvioida yrittäjien sosiaaliturvajärjestelmän puutteet ja tehdä ehdotuksia niiden korjaamiseksi. Työryhmän selvitettävänä oli myös itsensä työllistävien työttömyysturva. Työryhmä ei pitänyt perusteltuna kokonaan uuden järjestelmän luomista itsensä työllistävien yrittäjien työttömyysturvaa varten, vaan katsoi, että itsensä työllistävien yrittäjien työttömyysturvaa on kehitettävä osana yrittäjien työttömyysturvaa.
Kaikenlainen ansiotyö riippumatta siitä, onko työskentely tapahtunut työ- tai virkasuhteessa taikka yrittäjänä, kuuluu voimassa olevan työeläkelainsäädännön soveltamisalan piiriin ja lähes kaikesta ansiotyöstä karttuu myös työeläketurvaa. Jos henkilön työeläketurva työeläkelakien soveltamisen kattavuudesta huolimatta jää jostakin syystä pieneksi tai työeläketurvaa ei ole karttunut lainkaan, henkilöllä on oikeus kansaneläkelain mukaiseen vähimmäistoimeentulon turvaavaan eläkkeeseen. Pientä eläkettä saavien eläketurvaan on lisäksi tulossa huomattava parannus, kun hallituksen päätöksen mukainen takuueläke tulee voimaan maaliskuun alusta 2011. Takuueläkkeellä tarkoitetaan sitä, että eläkkeeseen maksetaan lisä, jos kokonaiseläke jää alle laissa asetettavan tulorajan. Tämä eläkelisä on valtion varoilla kustannettava itsenäinen etuus, jolla turvataan pientä eläkettä saavien toimeentuloa.
Oman työttömyysturvan järjestäminen itsensä työllistäville on ollut arvioitavana sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa Yrittäjät 2009 työryhmässä. Vuoden 2010 alusta voimaan tulleilla työttömyysturvalain muutoksilla on kehitetty työttömyysturvan jatkuvuutta siirtymissä palkkatyön ja yritystoiminnan välillä. Työttömyysturvalakiin ei voida arvioida olevan tarpeen luoda uutta palkansaajiin rinnastettavaa säännöstöä itsensä työllistäville, mikä monimutkaistaisi entisestään työttömyysturvalainsääntöä ja sen toimeenpanoa.
Helsingissä 30 päivänä maaliskuuta 2010
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Itsensä työllistävien sosiaali- ja työttömyysturva
Eduskunnan puhemiehelle
Suomalaisilla työmarkkinoilla on käynnissä suuri murros, jossa ennen tyypilliset työnteon muodot ovat käymässä harvinaisiksi ja epätyypillisinä pidetyt työsuhteet yleistyvät. Jatkuvat ja kokoaikaisen työn sijaan työtä tehdään yhä useammin määrä- ja osa-aikaisesti, vuokratyönä tai projektityönä.
Perinteinen työvoiman kahtiajako yrittäjiin ja palkansaajiin on myös murtumassa. Kasvava joukko ihmisiä tekee työtä palkansaajuuden ja yrittäjyyden välimaastossa, itsensä työllistäen. Itsensä työllistäviä on työmarkkinoilla jo arviolta 130 000.
Sosiaaliturvalainsäädäntöä ei kuitenkaan ole riittävästi päivitetty vastaamaan muuttunutta tilannetta. Lainsäädäntö perustuu edelleen palkansaaja-yrittäjä-dualismiin, johon itsensä työllistävät eivät sovi. Koska välimuotoja ei ole, itsensä työllistävät tulkitaan joko palkansaajiksi tai yrittäjiksi riippumatta siitä, mikä tulkinta vastaa todellisuutta tai olisi henkilön edun mukaista.
Esimerkiksi työttömyysturvan osalta itsensä työllistävät tulkitaan kategorisesti yrittäjiksi. Yrittäjien työttömyysturva palvelee itsensä työllistäviä kuitenkin huonosti. Se on palkansaajan turvaa kalliimpi ja sen ehdot muutenkin tiukemmat, koska yrittäjän katsotaan mahdollisella voitollaan voivan kompensoida mahdolliset riskit. Itsensä työllistävien ansiot ovat kuitenkin järjestelmällisesti yrittäjää ja jopa palkansaajaa pienemmät. Työsuhteen muoto saattaa myös vaihdella yrittäjyyden ja palkansaajuuden välillä lyhyenkin ajan kuluessa, mihin työttömyysturva ei ehdi reagoida.
Nykyisellään itsensä työllistävien ei usein kannatakaan vakuuttaa itseään yrittäjäkassassa, koska turva on liian kallista eikä sitä tarvitessa edes saa. Näin ollen itsensä työllistävillä ei usein käytännössä ole sosiaaliturvaa lainkaan.
Oikeuden sosiaaliturvaan pitäisi kuitenkin toteutua työnteon muodosta riippumatta. Sosiaaliturvalainsäädäntöä on päivitettävä niin, että se tunnistaa erilaiset työn teettämisen ja tekemisen muodot..
Itsensä työllistäviä työskentelee erityisen paljon ns. luovilla aloilla, joiden merkitys kansantalouden käyttövoimana on kasvamassa. Onkin yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, että työn tekemisen edellytyksiä itsensä työllistävien ammattilaisten osalta tuetaan. Tähän kuuluu asianmukaisen sosiaaliturvan järjestäminen.
Itsensä työllistäviä freelance-journalisteja edustava Journalistiliitto on ehdottanut esimerkiksi, että työttömyysturvalainsäädäntöön olisi luotava uusi, palkansaajiin rinnastettava kategoria itsensä työllistäville. Toinen vaihtoehto voisi olla lähentää palkansaajien ja yrittäjien työttömyysturvan ehtoja toisiinsa.
Vanhasen II hallituksen aikana säädetty laki apurahansaajien työttömyys- ja sosiaaliturvasta on esimerkki siitä, että lainsäädäntö voidaan päivittää tunnistamaan uudet työn muodot. Lain perusteluissa todetaan, että apurahansaaja on esimerkki itsensä työllistävästä, joka on kuitenkin mielekästä rinnastaa pikemminkin palkansaajaan kuin yrittäjään. Laki apurahansaajien sosiaaliturvasta takaa apurahansaajalle vastaavan ansioihin sidotun sairauden aikaisen turvan ja eläketurvan kuin työsuhteessa oleville. Laki valmisteltiin työministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön välisenä yhteistyönä näiden molempien ministeriöiden asiantuntemusta käyttäen. Laki esiteltiin sosiaali- ja terveysministeriössä.
Sosiaaliturvalainsäädännön kokonaisvaltainen päivittäminen edellyttää, että ensin selvitetään, millaisia puutteita työ- ja sosiaalilainsäädännössä on pätkätyöntekijöiden, itsensä työllistävien ja muiden ”epätyypillistä” tai ”uutta” työtä tekevien kannalta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
mitä sosiaali- ja terveysministeriössä on tehty itsensä työllistävien oman sosiaali- ja työttömyysturvan järjestämiseksi muiden kuin apurahansaajien osalta ja
onko ministeriössä valmiutta käynnistää selvitys lainsäädännön kokonaisvaltaiseksi päivittämiseksi niin, että se ottaa huomioon epätyypillistä työtä tekevät?
Helsingissä 10 päivänä maaliskuuta 2010
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr
Ja ministerin vastaus:
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon/vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 177/2010 vp:
Mitä sosiaali- ja terveysministeriössä on tehty itsensä työllistävien oman sosiaali- ja työttömyysturvan järjestämiseksi muiden kuin apurahansaajien osalta ja
onko ministeriössä valmiutta käynnistää selvitys lainsäädännön kokonaisvaltaiseksi päivittämiseksi niin, että se ottaa huomioon epätyypillistä työtä tekevät?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Voimassa oleva sosiaaliturva- ja työlainsäädäntö perustuu siihen, että työtä tekevä on joko palkansaaja tai yrittäjä. Se, pidetäänkö henkilöä palkansaajana vai yrittäjänä, ratkaistaan lähtökohtaisesti työoikeudellisten periaatteiden perusteella. Työsuhteen olemassaolo määräytyy aina työsuhteen tunnusmerkkien mukaan osapuolten tahdosta riippumatta. Työn teettäjä ja sen tekijä eivät voi sitovasti sopia, tehdäänkö työ työsuhteessa tai ilman työsuhdetta. Jos henkilö tekee työtä ansiotarkoituksessa olematta työ- ja virkasuhteessa, hänet katsotaan työeläkelakien mukaiseksi yrittäjäksi.
Työttömyysturvassa on pyritty ottamaan huomioon ne yrittäjät, joiden toiminta on lähellä palkansaajan asemaa. Työttömyysturvalaissa on määritelty palkansaajaan rinnastettavat yrittäjät. Lain mukaan palkansaajaan rinnastettavalla yrittäjällä tarkoitetaan yrittäjää, joka itse osallistuu työsuoritukseen ja joka on pysyvässä toimeksiantosuhteessa pääsääntöisesti yhteen toimeksiantajaan, jonka välittömän johdon ja valvonnan alainen hän on. Lisäksi edellytetään, ettei hänellä ole viimeksi kuluneen vuoden aikana työnhakijaksi ilmoittautumisesta lukien ollut yhteensä enempää kuin yksi ulkopuolinen työntekijä kerrallaan palveluksessaan. Tällaiselta palkansaajaan rinnastettavalta yrittäjältä ei edellytetä yritystoiminnan lopettamista tai neljän kuukauden keskeyttämistä ennen kuin työttömyyspäivärahaa voidaan maksaa.
Työttömyysturvassa itsensä työllistäneiden taiteilijoiden tai ammattiharjoittajien ongelmat liittyvät ennen kaikkea siihen, milloin toiminta alkaa ja milloin se päättyy ja onko se pää- vai sivutoimista. Nämä ovat työttömyysturvan saamisen työvoimapoliittisia edellytyksiä, joissa päätöksen tekee työ- ja elinkeinotoimisto. Vuoden 2009 alusta työttömyysturvan saamisen työvoimapoliittisia edellytyksiä täsmennettiin erottamalla yritystoiminnan ja oman työn päättymisen edellytykset toisistaan. Lainsäädäntöä tarkennettiin muun muassa siten, että yritystoiminta ja ammatinharjoittaminen erotettiin omasta työstä ja tällaisen työn tekijän työttömyyspäivärahan saamisehtoja lievennettiin.
Vuoden 2010 alusta työttömyysturvalakiin tehtiin muutoksia, jotka parantavat työttömyysturvaa ja myös itsensä työllistävien asemaa. Sekä palkansaajan että yrittäjien työssäoloehdon pituutta, joka on ansioon suhteutetun työttömyyspäivärahan saamisen edellytyksenä, lyhennettiin. Yrittäjien osalta työssäoloehtoa lyhennettiin kahdesta vuodesta 18 kuukauteen. Samalla selkiytettiin niitä työssäoloehtoa koskevia säännöksiä, joilla säädellään palkkatyön ja yrittäjyyden välisiä siirtymiä keskeytymättömän työttömyysturvan turvaamiseksi näissä tilanteissa.
Kysymyksessä on todettu, että nykyisellään itsensä työllistävien ei usein kannata vakuuttaa itseään yrittäjäkassassa, koska turva on kallista eikä sitä tarvittaessa edes saa. Yrittäjien työttömyys-turva poikkeaa palkansaajan työttömyysturvasta, mutta tähän on perustellut syyt. Yrittäjien pidempää työssäoloehtoa on perusteltu sillä, että yrittäjä voi vaikuttaa itse omaan työttömyyteensä. Työttömyysturvasta valtio rahoittaa peruspäivärahaa vastaavan osuuden. Palkansaajan peruspäivärahan määrän ylittävän osuuden ansioon suhteutetusta päivärahasta rahoittavat työnantajat ja työntekijät. Yrittäjän työttömyysturvan peruspäivärahan ylittävältä osalta rahoittaa yrittäjä itse. Tämä on perusteltua, koska palkansaajan kohdalla on sopimuskysymys, minkä osuuden työnantaja maksaa palkkana ja minkä sosiaaliturvana. Jos työntekijä rahoittaisi kokonaan itse ansioturvansa, olisi hänen palkkansa vastaavasti työttömyysvakuutusmaksun verran suurempi, koska työnantajan kannalta ei ole merkitystä, mistä osista hänen maksamansa työvoimakustannukset koostuvat. Yrittäjän on hinnoiteltava työnsä siten, että sen hinta on vähintään sama kuin samaa työtä työsuhteessa tekemän työn hinta. Silloin hän pystyy maksamaan työttömyysvakuutuksestaan sen määrän, jonka palkansaajan kohdalla maksavat työnantaja ja työntekijä yhdessä. Yrittäjän työttömyysturva ei ole palkansaajan työttömyysturvaa kalliimpi, vaikka se rahoitustavan erilaisuudesta johtuen saattaa näyttää siltä. Jos itsensä työllistäviä varten luotaisiin kokonaan uusi työttömyysturvajärjestelmä, heidän tulisi luonnollisesti osallistua järjestelmänsä rahoitukseen maksamalla muiden vakuutettujen tapaan vakuusmaksuja.
Yrittäjien sosiaaliturvan kehittämistarpeita on selvitetty kahdessa sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa työryhmässä. Joulukuussa 2003 asetetun Yrittäjien sosiaaliturva 2004 -työryhmän tehtävänä oli selvittää, poikkeaako yrittäjien sosiaaliturva perusteettomasti palkansaajien sosiaali-turvasta siten, että heikentää yrittäjäksi ryhtymisen halukkuutta. Työryhmän tuli ottaa huomioon palkansaajan ja yrittäjän asemaan liittyvät erot ja erityispiirteet sekä sosiaaliturvan rahoitukseen liittyvä tasapuolisuus ja läpinäkyvyys. Työryhmän 17.6.2005 antamassa raportissa esitetyt yrittäjien työttömyysturvaa koskevat parannusehdotukset on toteutettu. Työryhmä ei esittänyt muutosta yksinyrittäjien työttömyysturvan määräytymiseen tai rahoitusperiaatteisiin. Syyskuussa 2008 asetetun Yrittäjät 2009 -työryhmän tehtävänä oli arvioida yrittäjien sosiaaliturvajärjestelmän puutteet ja tehdä ehdotuksia niiden korjaamiseksi. Työryhmän selvitettävänä oli myös itsensä työllistävien työttömyysturva. Työryhmä ei pitänyt perusteltuna kokonaan uuden järjestelmän luomista itsensä työllistävien yrittäjien työttömyysturvaa varten, vaan katsoi, että itsensä työllistävien yrittäjien työttömyysturvaa on kehitettävä osana yrittäjien työttömyysturvaa.
Kaikenlainen ansiotyö riippumatta siitä, onko työskentely tapahtunut työ- tai virkasuhteessa taikka yrittäjänä, kuuluu voimassa olevan työeläkelainsäädännön soveltamisalan piiriin ja lähes kaikesta ansiotyöstä karttuu myös työeläketurvaa. Jos henkilön työeläketurva työeläkelakien soveltamisen kattavuudesta huolimatta jää jostakin syystä pieneksi tai työeläketurvaa ei ole karttunut lainkaan, henkilöllä on oikeus kansaneläkelain mukaiseen vähimmäistoimeentulon turvaavaan eläkkeeseen. Pientä eläkettä saavien eläketurvaan on lisäksi tulossa huomattava parannus, kun hallituksen päätöksen mukainen takuueläke tulee voimaan maaliskuun alusta 2011. Takuueläkkeellä tarkoitetaan sitä, että eläkkeeseen maksetaan lisä, jos kokonaiseläke jää alle laissa asetettavan tulorajan. Tämä eläkelisä on valtion varoilla kustannettava itsenäinen etuus, jolla turvataan pientä eläkettä saavien toimeentuloa.
Oman työttömyysturvan järjestäminen itsensä työllistäville on ollut arvioitavana sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa Yrittäjät 2009 työryhmässä. Vuoden 2010 alusta voimaan tulleilla työttömyysturvalain muutoksilla on kehitetty työttömyysturvan jatkuvuutta siirtymissä palkkatyön ja yritystoiminnan välillä. Työttömyysturvalakiin ei voida arvioida olevan tarpeen luoda uutta palkansaajiin rinnastettavaa säännöstöä itsensä työllistäville, mikä monimutkaistaisi entisestään työttömyysturvalainsääntöä ja sen toimeenpanoa.
Helsingissä 30 päivänä maaliskuuta 2010
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
