FULL-TIME PART-TIME ARTIST-TEACHER

2012-02-06T22:28:00.000-08:00

Tuntiopettajan ei tarvitse miettiä hallinnollisia velvollisuuksia mutta monen samanaikaisen opiskelijaryhmän muistaminen eri kouluissa - ja joskus kaupungeissa - sekä kaikkien menossa olevien prosessien koordinointi on kyllä haasteellista. Taidekorkeakoulukontekstissa vaikuttaa että tiedosta halinnollisista asioista ja niihin osallistumisesta on tullut uusi hierarkkisen vallan väline ja siksi sillä miten näihin viitataan esimerkiksi lehtorien ja tuntiopettajien välisissä suhteissa, on paljon merkitystä. Tietoa hallinnollisista asioista ja niiden viemää aikaa ei saisi kuitenkaan mystifioida liikaa. Tärkeintä on, että tuntiopettajia ei "kyykytetä" - meitä vituttaa, jos tekemäämme työtä verrataan hallinnollisiin tehtäviin yhdessä oppilaitoksessa ikään kuin se olisi enemmän aikaa vievää kuin tuntiopetuksen monenlaisen viikkokiertueen valmistelu. Ja siinä on kyllä muistillekin haastetta.

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2012/02/07/anteeksi-unohdin-kaiken--patkiiko-sinullakin-toissa/201222546/139

2011-12-30T23:20:00.001-08:00

http://www.theatlantic.com/national/archive/2011/12/what-americans-keep-ignoring-about-finlands-school-success/250564/

2011-11-02T20:52:00.001-07:00

http://www.adressit.com/kuvataiteen_ammattikorkeakoulutus_sailytettava_lahdessa

2011-11-02T20:50:00.001-07:00

http://www.adressit.com/kankaanpaan_taidekoulun_puolesta

2011-11-02T20:49:00.000-07:00

TIEDOTE 2.11.2011

HETI JULKAISTAVISSA

Professorit ja Tieteentekijät:

Ovatko Itä-Suomen yliopiston yt-neuvottelut vasta alkusoittoa?

Itä-Suomen yliopiston yhteistoimintaneuvottelujen piiriin kuuluvalle henkilöstölle on tänään pidetty infotilaisuudet. Irtisanomiset, osa-aikaistamiset tai lomautukset kohdistuvat noin 60 henkilöön. Irtisanomiset uhkaavat myös opetus- ja tutkimushenkilöstöä sekä muita akateemisia asiantuntijoita. Vaaravyöhykkeessä on professoreita ja tieteentekijöitä.

Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto eivät ymmärrä Itä-Suomen yliopiston toimenpiteitä. Yliopiston taloudellinen tilanne ei voi pakottaa näin järeisiin toimiin. Acatiimi-lehdessä olleen yliopistojen tilinpäätösvertailun mukaan Itä-Suomen yliopisto keräsi viime vuonna 4,4 miljoonaa euroa ylijäämää.

Liittojen mielestä tilanne antaa heikon kuvan yhdistyneen yliopiston henkilöstöpolitiikasta. Edellisten yt-neuvottelujen päättymisestä on aikaa vain vajaa puolitoista vuotta.

- Tuolloin henkilöstön annettiin ymmärtää, että uusia yt-neuvotteluja ei olisi edessä. Tällainen jatkuva epävarmuus ei voi olla vaikuttamatta haitallisesti yliopistoväen työmotivaatioon ja koko yliopiston ilmapiiriin, Professorit ja Tieteentekijät muistuttavat.

Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton vuosi sitten teettämässä yliopistouudistuskyselyssä kaikkein kriittisimmät vastaajat löytyivät juuri Itä-Suomen yliopistosta. Silloin vastanneista henkilöistä puolet oli melko tai erittäin tyytymättömiä yliopistoonsa työpaikkana.

Liitot pelkäävät lisäksi sitä, että yt-neuvottelut eivät jää vain Itä-Suomen yliopistoon. Hallituksen ajama yliopistoindeksin leikkaus voi viedä yliopistoja väenvähentämisiin. Indeksin puolittaminen leikkaa yliopistoilta jo ensi vuonna 28 miljoonaa euroa. Tämä summa vastaa yhteensä 550 henkilötyövuoden palkkasummaa. Yliopistoindeksin kohtalo on vielä eduskunnan käsissä.

LISÄTIETOJA:

puheenjohtaja Maarit Valo (Professoriliitto), 045 657 5757;

puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemi (Tieteentekijöiden liitto), 0400 309 005;

toiminnanjohtaja Eeva Rantala (Tieteentekijöiden liitto), 040 7508 284;

toiminnanjohtaja Jorma Virkkala (Professoriliitto), 040 595 3773

********************************************
Kirsti Sintonen
päätoimittaja, Acatiimi-lehti
viestintäpäällikkö
Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto
puh. 0207 589 618 tai 040 5622 965
faksi 0207 589 611
osoite:
Ratapihantie 11 (6 krs.), 00520 Helsinki
s-posti: kirsti.sintonen@acatiimi.fi

2011-11-01T07:02:00.001-07:00

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Hallintoa+ei+j%C3%A4tet%C3%A4/a1305548405328

2011-09-25T21:47:00.000-07:00

http://www.hs.fi/kulttuuri/TS+Taideyliopistot+yhdistym%C3%A4ss%C3%A4+vuoden+2013+alussa/a1305545924074

2011-09-21T22:30:00.001-07:00

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Pakkoyritt%C3%A4jyys%20yleistyy%20Suomessa%20rajusti/1135269507318?ref=fb-share

2011-09-06T17:59:00.001-07:00

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Apurahatutkijoiden+työtiloista+kaivataan+ohjeita/1135269143331

2011-08-17T22:50:00.001-07:00

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/OAJ+toivoo+laittomuustuomion+estävän+lomautukset/1135268627310/?cmp=tm_etu_uusimmat_uutiset

2011-08-14T10:51:00.000-07:00

http://www.adressit.com/dos_leena-maija_rossin_nimitys_sp-tutkimuksen_yo-lehtoriksi

2011-08-12T23:23:00.003-07:00

https://www.facebook.com/notes/marja-terttu-kivirinta/näin-yliopistolla-tänään-sukupuolentutkimus-ei-tunne-tasa-arvoa-hs-13811-sivu-c4/10150281253028917

"Iso-Britannia: Opiskelijat kärkkäitä valittamaan yliopistojen toiminnasta"

2011-08-09T00:12:00.000-07:00

http://www.tieteentekijoidenliitto.fi/blogit

"Iso-Britannia: Opiskelijat kärkkäitä valittamaan yliopistojen toiminnasta
8.8.2011 kello 10:23 2010 TTL

Iso-Britannia: Opiskelijat kärkkäitä valittamaan yliopistojen toimista

Britannian 123 yliopistosta peräti 80 on päättänyt nostaa lukukausimaksunsa David Cameronin hallituksen asettamalle ylärajalle eli £ 9000 vuodessa. Opiskelijoiden keskuudessa päätös on herättänyt yleistä tyrmistystä ja protesteja, mutta nyt on jo näkyvissä, että heidän odotuksensa opetuksen laatua, käytännön järjestelyjä ja tasapuolisuutta kohtaan ovat nousseet.

Vuonna 2004 perustettiin Englannin ja Walesin tarpeisiin riippumattoman sovittelijan toimisto (Office of the Independent Adjudicator, www.oiahe.org)seuraamaan opiskelijoiden sellaisia valituksia yliopistoja kohtaan, joita ei saada ratkaistua yliopistojen sisällä. Viime vuonna 85 % valituksista ratkaistiin yliopistoissa. Riippumattoman sovittelijan toimistolla ei ole mitään säätely- eikä rangaistusvaltaa yliopistoihin nähden, vaan sen päätökset ovat ohjeellisia. Silti yliopistot eivät halua joutua syyllisen asemaan.

Kesäkuussa julkaistu sovittelijan toimiston toimintakertomuksessa vuodelta 2010 mainittiin nimeltä kaksi yliopistoa, University of Westminster ja University of Southampton, jotka olivat räikeimmin rikkoneet tasapuolisuusvaatimusta ja muita sääntöjä. Nimeltä mainitseminen, ”naming and shaming”, on päätetty ottaa jatkossa käyttöön yhtenä sanktiona.

Vuonna 2010 sovittelijan toimisto käsitteli 1341 valitusta. 53 % valituksista todettiin aiheettomiksi. Valitusten määrässä on nousua 33 % vuoteen 2009 verrattuna. Sovittelija Robert Behrens uskoo, että valitusten määrä jatkaa nousuaan, kun korkeammat lukuvuosimaksut alkavat purra opiskelijoiden kukkaroa. Valmistuneiden, siis meikäläisittäin vähintään kandidaatin tutkinnon suorittaneiden työttömyys on 20 %, ja opiskelijat pyrkivät jo siksikin saamaaan irti kaiken mahdollisen hyödyn yliopistoajastaan.

Sovittelija kaavailee, että yliopistojen pitäisi maksaa jokaisesta käsitellystä tapauksesta käsittelymaksu, jolloin siinä olisi yksi tekijä, joka voisi piiskata yliopistoja parempaan toimintaan. Yliopistot eivät useinkaan informoi opiskelijoita valituksen käsittelyprosessin vaiheista, ja käsittely kestää liian kauan, keskimäärin kuusi kuukautta.

Nytkin yliopistoille aiheutuu kustannuksia valituksista. Viime vuonna valittajille maksettiin korvauksena £ 173.959 eli noin 200.000 euroa. Suurin yksittäinen korvaus oli £ 15.000.

Suomessa ei vielä ole annettu yliopistoille täyttä vapautta lukukausimaksujen perimiseen, mutta ovi on raollaan. Yksittäiset maisteriohjelmat voivat periä maksuja EU:n ulkopuolisista maista tulevilta opiskelijoilta. Pohjois-Amerikkaa lukuun ottamatta tämä tarkoittaa köyhimpien kansojen nuorisoa. Tämän hallituksen kaudella, mikäli se pysyy vallassa aikomansa noin neljä vuotta, lukukausimaksut eivät näytä nousevan puheenaikeeksi.

Jossakin vaiheessa luulen, että OECD:n painostuksesta jokin seuraavista Suomen hallituksista sallii lukukausimaksut, jolloin yliopistot suupieliään lipoen ottavat ne käyttöön maksimaalisesti, kuten nyt on käymässä Britanniassa. Tähän viittaa taloustieteen professori Matti Viren Turun Sanomien julkaisemassa kirjoituksessa 5.8.2011. Silloin viimeistään kannattaa perustaa opiskelija-asiain valtuutetun toimisto, valtion varoilla.

Tapani Kaakkuriniemi"

2011-07-25T02:33:00.001-07:00

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Työnantajan+pitäisi+perustella+osa-aikaisuus/HS20110725SI1MA01ect

OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN VIRASTOKENTÄN MUUTOKSET (YHTEENVETO -LEHTI)

2011-07-14T22:29:00.000-07:00

"Säätiömallissa uhkana on mm. henkilöston aseman heikentyminen ja se, ettei museon taloudellista asemaa saada vakaaksi."

- Valtion taidemuseon pääluottamusnainen Susanna Sääksilahti

"...vaikuttaa kikkailulta, että tuottavuusvaade toteutettaisiin siirtämällä väkeä pois valtiolta. Toisiko oikeasti säästöjä?"

- Ylitarkastaja, pääluottamusmies (Arkistolaitos) Tomi Rasimus

"Henkilöstö alkaa väsyä jatkuvaan selvitystilaan... Kun työ ei ole tiukasti sidoksissa määräaikaiseen rahoitukseen, pystymme tarttumaan ajankohtaisiin tehtäviin sekä vastaamaan ulkopuolelta tuleviin tarpeisiin ja tilauksiin. Tämän laadukkaan palvelun edellytyksenä on, että Kotus pysyy jatkossakin erillisenä valtion laitoksena."

- Tutkija, pääluottamusmies Anna-Liisa Kristiansson (Kotus)

lähde: http://www.digipaper.fi/Yhteenveto-lehti/67373/index.php?pgnumb=11

Tieteentekijöiden liiton tuore jäsenkysely

2011-06-20T01:22:00.001-07:00

TIEDOTE

JULKAISTAVISSA MA 20.6.2011 KLO 10

Tieteentekijöiden liiton tuore jäsenkysely:

Yli 60 prosenttia on harkinnut yliopistotyön jättämistä

- etenkin naistieteentekijöiden asema heikentynyt

Tieteentekijöiden liiton yliopistoissa työskentelevistä jäsenistä peräti 62 prosenttia on harkinnut siirtymistä pois yliopistosektorilta. Alle 50-vuotiaista jäsenistä yli 70 prosenttia oli viimeisen kahden vuoden aikana miettinyt hyvästien heittämistä koko yliopistosektorille, ei siis pelkästään omalle yliopistolle. Tieteentekijöiden liitto julkisti maanantaina uusimman jäsenkyselynsä tulokset raporttina Huojuva lato - isäntiä ja isäntien varjoja?

Yliopistojen naisopettajat olivat lähtöaikeissa selvästi miehiä useammin. Kyselyn paljastama tilanne, jossa tohtorin tutkinnon suorittaneista määräaikaisina työskentelevistä opettajanaisista lähes kolme neljästä ja miehistä hieman alle puolet oli harkinnut poishakeutumista, on hälyttävä ja huolestuttava.

- Naiset tekevät miehiä useammin pätkätöitä, heille kertyy enemmän hallinnollisia tehtäviä, miesten ja naisten palkkaerot ovat kasvaneet, Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemi luettelee keskeisiä syitä poishakeutumiseen.

Sukupuolen välinen ero palkkauksessa on erittäin merkittävä. Miesten keskipalkka oli viime vuoden lopussa 3536 euroa kuukaudessa, kun naistieteentekijä tienasi 3161 euroa. Liiton aiempiin jäsenkyselyihin verrattuna miesten ja naisten palkkaero on lähtenyt jyrkkään kasvuun.

Naiset tuntevat työsuhteensa uhatummaksi kuin miehet. Sukupuolittain tarkasteltuna miehet (41 %) ovat naisia (36 %) useammin pysyvässä palvelussuhteessa. Tässäkin suhteessa tilanne on naisten kannalta huonontunut liiton edellisiin kyselyihin verrattuna.

Määräaikaisuudet kääntyneet laskuun

Jotain positiivistakin jäsenkyselyn tuloksista ilmenee: määräaikaisuuksien määrä on kääntynyt laskuun sekä yliopistoissa että tutkimuslaitoksissa. Viime vuonna liiton yliopistoissa toimivista jäsenistä oli pätkätöissä 66 prosenttia, kun vuonna 2007 osuus oli 72 prosenttia. Pysyvien palvelussuhteiden osuus on kasvanut erityisesti opetustehtävissä. Yliopistoja enemmän pätkätöiden teettäminen on vähentynyt tutkimuslaitoksissa. Tutkimuslaitoksissa työskentelevistä tutkijoista lähes kaksi kolmesta oli pysyvissä työsuhteissa. Yliopistosektorilla ainoastaan yksi tutkija kymmenestä oli onnistunut pääsemään vakituiseen työsuhteeseen.

- Yliopistot eivät siis edelleenkään katso tarpeelliseksi vakinaistaa ja sitouttaa tutkimustehtävissä toimivia henkilöitä. Tutkimuslaitosten puolella tämä on onnistunut paremmin, Kaakkuriniemi ihmettelee.

Tieteentekijöiden liiton jäsenistä oli kahden viimeisen vuoden aikana joko työttömänä tai lomautettuna joka kuudes (17 %). Naisten ja miesten välillä ei ollut eroja työttömyyden kokemuksissa. Korkea koulutus ei näytä turvaavan työttömyydeltä: joka kymmenes (10 %) dosentti, joka seitsemäs (14 %) tohtori ja lähes joka viides (19 %) ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista oli ollut työttömänä kahden edellisen vuoden aikana.

Edellisiin kyselyihin verrattuna apurahoilla työskentely on jälleen lisääntynyt. Nyt vastaajista oli 67 prosenttia saanut työuransa jossain vaiheessa apurahaa, kun heitä oli kolme vuotta sitten pari prosenttiyksikköä vähemmän.

Yliopistouudistuksen edut eivät vielä näy

Kyselyn loppupuolella tiedusteltiin jäsenten mielipiteitä yliopistouudistuksen vaikutuksista. Kolme neljästä vastaajasta katsoi, että työilmapiiri ei ollut uudistuksen myötä parantunut. Vain joka neljäskymmenes (2,3 %) katsoi ilmapiirin kohentuneen. Tulos on hyvin samankaltainen Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton viime syksynä toteuttaman yliopistouudistuskyselyn kanssa.

- Kaiken kaikkiaan kyselymme tuloksista paljastuu se, että yliopistouudistus ei ole vielä näyttänyt tieteentekijöille uudistuksen markkinoinnissa luvattuja hyviä puoliaan. Uusi uljas yliopisto näyttää pikemminkin huojuvalta, hataralta ladolta, jonka tukipilareista isännät eivät näytä haluavan pitää huolta. Yliopistojen olisi korkea aika tehdä henkilöstöpolitiikasta kilpailuvaltti. Mikähän yliopisto markkinoisi itseään hyvän henkilöstöpolitiikan huippuyliopistona, Kaakkuriniemi perää.

----------

Tieteentekijöiden liitto teki historiansa viidennen koko jäsenistön kattavan jäsenkyselyn loppuvuodesta 2010. Aiemmat kyselyt ovat vuosilta 1998, 2001, 2004 ja 2007. Lomakkeita postitettiin viime joulukuun alussa kaikkiaan 6571. Vastauksia saatiin 1837 kappaletta eli vastausprosentti oli 28 prosenttia. Luku on alempi kuin aiempina vuosina.

Tutkimuksen tekijöinä toimivat YTT Antero Puhakka Itä-Suomen yliopistosta ja KT Juhani Rautopuro Jyväskylän yliopistosta. Huojuva lato - isäntiä ja isäntien varjoja? -raportti löytyy julkistuksen jälkeen pdf-liitteenä Tieteentekijöiden liiton verkkosivustolta (www.tieteentekijoidenliitto.fi).

----------

LISÄTIETOJA:

puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemi, 0400 309 005;

toiminnanjohtaja Eeva Rantala, 040 7508 284;

yliopistonlehtori Antero Puhakka, 050 4011 123;

tiedottaja Kirsti Sintonen, 040 5622 965

********************************************
Kirsti Sintonen
päätoimittaja, Acatiimi-lehti
tiedottaja
Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto
puh. 0207 589 618 tai 040 5622 965
faksi 0207 589 611
osoite:
Ratapihantie 11 (6 krs.), 00520 Helsinki
s-posti: kirsti.sintonen@acatiimi.fi

Tulevan hallituksen säästöt

2011-06-18T08:07:00.000-07:00

Kuntien valtionosuudet: - 631 milj.

Kehitysyhteistyö: - 115 milj.

Puolustusvoimat: - 200 milj.

Sairausvakuutuksen lääkekorvausmenot: - 113 milj.

Maatalouden säästöt yhteensä: - 110 milj.

Elinkeinotuet: - 110 milj.

Budjettiriihessä sovitaan vielä lisäleikkauksia: - 100 milj.

Säästöt valtion- ja keskushallinnossa: - 60 milj. Lisäksi eri ministeriöiden hallinnoissa miljoonasäästöjä, esimerkisi TEM:n aluehallinto - 10 milj. ja opetusministeriö - 15 milj.

Ammattikorkeakoulujärjestelmä: - 51 milj.

Aalto-yliopiston ja muiden yliopistojen lisäraha: - 58 milj.

Lukioverkon karsiminen: - 30 milj.

Ammatillinen koulutus: - 28 milj.

Yliopistot: - 27 milj.

Suomen Akatemia: - 28,6 milj.

Uusiutuvan energian tuet: - 25 milj.

Oppisopimuskoulutus: - 21 milj.

Merenkulun tuet: - 20 milj.

Tie- ja ratahankkeet: - 20 milj.

EU-rakennerahastojen kansalliset osuudet: - 20 milj.

Valtion taidemuseo: - 19,5 milj.

Maahanmuuttopolitiikan tehostaminen, nopeutetaan viranomaiskäsittelyä: - 20 milj. euroa

TV-lupien tarkastamisesta luopuminen: - 11 milj. euroa

Poliisitoimi: - 10 milj.

Vanhojen hissien korjausavustukset: - 15 milj.

Avustukset korjaustoimintaan: - 10 milj.

Ammatillinen lisäkoulutus - 8 milj.

Lähialueyhteistyö, mm. Venäjä - 8 milj.

Vuorotteluvapaakorvausten pienentäminen: - 7,5 milj.

Ulkoasiainhallinto - 6 milj. euroa

Nuorisotyön rahoitus: - 6 milj.

Puoluetuki - 2 milj. euroa.

Rajatarkistusten automatisointi - 2 milj. euroa

Terveyden edistäminen: - 2 milj.

Ministereille 5 prosentin palkanalennus.

Vapaan ja kriittisen yliopiston puolesta -työryhmän raportin julkistaminen

2011-04-11T04:05:00.000-07:00

Ajankohta
12. huhtikuuta 2011 · 12:00 - 13:00
Paikka
Uuden ylioppilastalon Mannerheim-sali, Mannerheimintie 5, Helsinki

Lisätietoja
Yliopisto on paikka, jossa ristiriitaisia totuusväitteitä voidaan kaikkein vapaimmin punnita hyvien perustelujen ja riippumattoman todistusaineiston pohjalta. Tulevaisuuden tekeminen vaatii syvällistä ja omaehtoista tutkimuksellista tietoa. Tiedeinstituution täytyy olla itsehallinnollinen – tai se lakkaa olemasta tieteellinen. Raportissa visioidaan vapaan ja kriittisen yliopiston paikkaa 2000-luvun globaalissa riskiyhteiskunnassa.

Ohjelma:
12.00 Yliopiston ”tehostamisesta” Prof. Pertti Ahonen
12.05 Järjestöpuheenvuoro Pj. Tapani Kaakkuriniemi
12.10 Kohti hallitusneuvotteluita Dos. Thomas Wallgren
12.15 Opiskelijapuheenvuoro Kasv. yo Antti Jauhiainen
12.20 Kohti hallitusneuvotteluita Prof. Laura Kolbe
12.25 Päätössanat Prof. Heikki Patomäki
12.30 – Keskustelua & haastatteluja

http://vapaayliopisto.wordpress.com/tyoryhman-raportti/

(HS) Poliitikot paneelissa: Yliopistohallinto paisuu opetuksen kustannuksella

2011-03-22T07:27:00.000-07:00

"´Jos hallinnon kasvu jatkuu tätä vauhtia, vuonna 2050 yliopistoissa ei enää ole muita kuin hallinnon edustajia", kärjisti professori ja vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas Heikki Patomäki paneelissa, jossa tähyiltiin Suomen korkeakoulutusta 2020.

Helsingissä tiistaina pidetyn seminaarin olivat järjestäneet Suomen yliopistot Unifi ja Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene.

Yleisökysymyksistä yksi kuului, mistä panelistit leikkaisivat, mikäli koulutuksen määrärahoja on vastedes karsittava.

Patomäen lisäksi kansanedustajat Ilkka Kantola (sd) ja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr) olivat sitä mieltä, että yliopistojen hallinto on paisunut liikaa viimeisten 20 vuoden aikana, ja sitä sietäisi karsia.

Sen sijaan toinen paneelin puheenjohtajista, Oulun yliopiston rehtoriLauri Lajunen muistutti, että jonkun pitää byrokratiakin hoitaa, kun taloudellinen ja hallinnollinen autonomia on siirtänyt sitä yliopistoihin.

Lajunen kehaisi myös, että tilinpäätöslukujen mukaan Oulun yliopistossa hallintohenkilöstön määrä vähentyi ja opettajia tuli lisää.

Virikkeitä hallinnon karsintaan panelistit olivat saaneet kahdesta kirjoituksesta. Tieteessä tapahtuu -lehdessä (1/2011) dosentti Kalle Ruokolainen kertoo selvityksestä, jonka mukaan vuodesta 2005 vuoteen 2009 yliopistojen hallintohenkilöitten työvuosien määrä kasvoi noin 12 prosenttia, kun taas opetustyövuodet vähentyivät prosentin verran.

Henkilötyövuosina se tarkoittaa 241:n lisäystä hallinnossa ja 229:n vähennystä opetuksessa. Ruokolaisen mukaan saman tahdin jatkuminen merkitsisi sitä, että vuonna 2040 yliopistojen keskushallinnossa olisi töissä yhtä paljon väkeä kuin opetuksessa.

Professori Matti Wiberg taas on koonnut tilastoja (Turun Sanomat 12.3.), joiden mukaan "byrokraatteja" oli yliopistoissa vuonna 1995 liki 6 900, mutta vuonna 2009 heitä oli jo yli kaksinkertainen määrä."

2011-03-04T04:52:00.001-08:00

http://www.outialanko.fi/politiikka/kirjoitukset/mielipidekirjoitukset/veiko-hallinnonuudistus-opetuksen-rahat

Yliopistojen hallinto paisuu, opetus- ja tutkimushenkilökunta supistuu

2011-03-02T22:06:00.000-08:00

http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/3950/3705

"Epäilemättä tärkeä syy hallinnon kasvuun ja opetuksen supistumiseen on ero työsuhteiden laadussa. Hallinnossa on paljon enemmän pysyviä työsuhteita kuin opetuksessa. Viimeisen 20 vuoden aikana yliopistot ovat joutuneet koko ajan säästämään mm. kohoavien tilakustannusten takia. Säästöt on ollut helpointa kohdistaa määräaikaisiin työsuhteisiin ja siksi opetushenkilöstö on jatkuvasti supistunut. Toisaalta tämä ei selitä hallinnon kasvua. Jotain yliopistojen byrokratisoitumiselle täytyy tehdä ja vaihtoehtoja on kaksi. Joko lähdetään kriittisesti arvioimaan ja uusimaan yliopistojen hallintotapoja tai sitten hyväksytään tilanne ja nimetään byrokratia yliopistojen neljänneksi tehtäväksi.

Kirjallisuus
Kuoppala, Kari (2004). Neljän suomalaisen monialaisen yliopiston hallinnon itsearvioinnin yhteenvetoraportti. Tampereen yliopisto tänään ja huomenna 65."

(Kalle Ruokolainen: Tieteessä tapahtuu)

2011-02-23T06:19:00.001-08:00

Sibelius-Akatemian tuntiopettajilta on poistettu liikuntapalvelut. Onko tämä osa lähtölaskentaa Taideyliopistoon ja onko tuntiopetuksella siellä lainkaan sijaa?

2011-02-21T23:38:00.000-08:00

http://www.mustekala.info/node/2059

"On hämmentävää joutua tilanteeseen, jossa humanistista tulee toiselle humanistille susi."

HAALARIPUKUISET VASTAAN HUMANISTIT, NÄINKÖ TÄSSÄ KÄVI? 21.2.2011

Kirjoittanut Harri Mäcklin Su, 2011-02-20 22:53.

21.2.2011 Harri Mäcklin

Kursori vilkkuu väsymättömästi tietokoneen ruudulla muistuttamassa, että minun pitäisi saada jotain aikaiseksi. Työn alla on taiteen loppua käsittelevä artikkeli mustekalan ”Tulevaisuuden taide”- teemalliseen opiskelijanumeroon, ja deadline painaa päälle. Tilanteessa on jotain syvästi ironista: on jotenkin kieroa pohtia taiteentutkimuksen opiskelijana taiteen tulevaisuutta, kun itse taiteentutkimuksen tulevaisuus näyttää tällä hetkellä vielä suuremmalta kysymysmerkiltä.

Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan talousahdinko on ollut viime aikoina otsikoissa ja kiivas puheenaihe yliopiston käytävillä. Lisäksi tulevaisuudessa häämöttävä opintokokonaisuusuudistus aiheuttaa opiskelijoille kauhunväristyksiä. Eikä Helsingin yliopisto ole toki ainoa korkeakoulu, jossa humanistit ovat ahtaalla: Tampereen yliopistossa taidehistorian oppiaineen olemassaolo on vaakalaudalla ja Joensuussa filosofian opetus loppui kokonaan. Eivätkä huonot tulevaisuudennäkymät rajoitu vain yliopistojen kampuksille: ylipäätään humanististen tieteiden arvostus näyttäisi olevan pohjamudissa, mikäli se on paljoa sen korkeammalla koskaan ollutkaan. Suoraan sanottuna: tämä on ankeaa aikaa olla humanistiopiskelija.

Joulun alla valtaosa Helsingin yliopiston taiteentutkimuksen oppiaineiden opiskelijoista sai tiedekunnalta joululahjaksi uutisen, että oppiaineet joutuvat kiristyneen määrärahatilanteen vuoksi leikkaamaan suuren osan opetuksestaan. Oma oppiaineeni estetiikka oli pahiten kärsivien joukossa: tämän kevään opetuksesta karsittiin iso osa pois ja ensi syksynä voidaan nippa nappa järjestää edes peruskurssit. Näyttää siltä, että meitä odottaa ensi syksystä lähtien riemukas kirjatenttirumba: tulevaisuuden taiteentutkijat joudutaan kouluttamaan tenttikuorien välityksellä.

Tuntuu varsin kierolta, että meillä on yliopistossa Suomen johtavat asiantuntijat sekä kasapäin lahjakkaita opiskelijoita, jotka eivät kuitenkaan yliopiston seinien sisällä kohtaa. Tällaiseen tilanteeseen yliopisto on mitä ilmeisimminkin ajautumassa. Kysyttäessä, miten tiedekunta voi hyväksyä tällaisen tilanteen, dekaani kohauttelee olkapäitään ja toteaa, ettei tilanne ole edes niin paha. Syytetään ongelmia tiedonkulussa, aivan kuin oppiaineiden määrärahoista olisi osa kadonnut roskapostiin.

Mutta ongelmia tiedonkulussa tosiaan on: tiedotuksia tiedekunnan puolelta, niin taloustilanteeseen kuin opintouudistukseen liittyen, tulee tipoittain – jos edes sitäkään – ja niiden koukeroisen konsulttikielen onnistunut purkaminen pitäisi palkita opintosuorituksella. Ei siis liene ihme, että opiskelijat ja oppiaineiden henkilökunnat ovat tilanteesta varsin hämmentyneitä. Jonkinlaista kehitystä lähitulevaisuudessa on tosin nähtävissä. Yliopiston käytävillä kulkee jopa huhu, että humanistiopiskelijat suunnittelevat ulosmarssia yliopistosta. En osaa sanoa mitä tuleman pitää, mutta tällaisenaan tilanne on kerta kaikkiaan kestämätön.

On hämmentävää joutua tilanteeseen, jossa humanistista tulee toiselle humanistille susi. Opintokokonaisuusuudistuksen yhteydessä tiedekunnan johto jaksaa muistuttaa, että yliopisto ei ole ammattikorkeakoulu, mutta käytännössä siihen suuntaan yliopistoa näytettäisiin olevan viemässä. Se taas merkitsee käytännössä työelämän tarpeisiin nähden hankalien oppiaineiden, kuten taiteentutkimuksen, elintilan hidasta kutistumista. Sitä on jotenkin kuvitellut, että edes yliopistolla voisi harjoittaa omaa tieteenalaansa joutumatta perustelemaan sen merkitystä. Ja jos tähän tilanteeseen todella joudutaan, taiteentutkimuksella ja monella muulla humanistisella aineella on edessään tiukat paikat. Niihin näet epäilemättä pätee sama ongelma kuin Louis Armstrongin mukaan jazziin: ”If you have to ask, you’ll never know.”

Valitettavasti humanististen tieteiden tila on uskoakseni kuitenkin vain pieni osa isompaa ongelmaa. On ehkä hieman pateettistakin nostaa tämä taas kerran esille, mutta tähän maailman aikaan humanismilla näyttäisi olevan aika ahtaat oltavat. Kuninkaamme markkinatalouden valtakunnassa tuottamattomilla haihatuksille ei riitä elintilaa. Humanistin näkökulmasta tässä on luonnollisesti hyvin pelottavaa. Olen itse vielä varsin tuore tulokas alalla, mutta minullekin omien opintojeni puolustelusta ja epävarmasta tulevaisuudesta on tullut arkipäivää. Pakkohan tässä on olla jotain mätää.

Erityisesti minua on koko opiskeluaikani samalla kiehtonut että kauhistuttanut opiskelijakulttuuriin pesiytynyt humanistifobia. Ei liene kenellekään yllätys, että humanisti on yliopistollakin oikeastaan pelkkä vitsi kaikkialla paitsi humanistin kuvitelmissa. Esimerkkejä olisi loputtomasti. Muutama päivä sitten eräs kaverini kehui Facebookin statuspäivityksessään juuri loppuneen Humanistispeksin hauskuutta, ja joku oli kommentoinut heti perään: "Humanistille onkin helppo nauraa." Hyvä kysymys tietysti on: miksi se on niin helppoa? Tarkkasilmäinen voi huomata haalaripukuisten opiskelijoiden haalareissa merkin, jossa on klovnin naaman päällä kieltomerkki ja teksti: "Onneksi en ole humanisti". Itse olen huomannut muutaman luonnon- ja kauppatieteitä opiskelevan kaverini puhetyylissä mielenkiintoisen muutoksen heidän aloitettuaan opintonsa: aikoinaan muodikkaat "vitun homo" -hokemat ovat vaihtuneet "vitun humanistiksi".

On toki ymmärrettävää, että tällainen huumori on olennainen osa opiskelijakulttuuria. Mutta minusta olennainen kysymys kuitenkin on, mitä se kertoo kulttuuristamme, jos ihmiset ehdollisestaan jo opiskelujensa alussa ajattelemaan, että humanisteille kettuilu on hyväksyttävää ja jopa suotavaa? Tuo yllä mainitsemani ”vitun humanisti”-hokema on mielestäni paljonpuhuva. Kysyessäni mitä kaverini tällä tarkalleen ottaen tarkoittavat, he vastasivat sen vain olevan täytesanonta, joka ei tarkoita mitään. Tästä olen kuitenkin eri mieltä. Tarkoittivat he sillä jotain tai eivät, jo sen pelkkä käyttö kertoo tietyn asenteen joko tiedostetusta tai tiedostamattomasta omaksumisesta. Tietyt ennakkoluulot alkavat elää sanoissa omaa elämäänsä.

Ja kymmenen pisteen kysymys tietysti on, mistä tämä asenneilmapiiri tulee? Ja ennen kaikkea, miksi ihmeessä me nielemme sen? Myönnettäköön, että usein se on itse humanisti, joka mollaa humanismia kaikkein kiivaimmin. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää: vanha kunnon strategiahan on ryhtyä tällaisissa tilanteissa itsensä kovimmaksi kriitikoksi. Tämä ei tietenkään muuta tilannetta yhtään hyväksyttävämmäksi. Päinvastoin, toisen pilkan internalisointi kielii jo jostain varsin vakavasta.

On vaikea olla ajattelematta, etteikö humanistisen tiedekunnan taloustilanne ja yhä arkipäiväisemmäksi tuleva humanistien mollaus kielisi jostain laajemmasta kulttuurisesta muutoksesta. Mikä tämä muutos tarkalleen on, sitä en tiedä. Hyvältä se ei ainakaan näytä. Valitettavasti en tiedä sitäkään, mitä moiselle muutokselle pitäisi tehdä. Mutta sen tiedän, että en tullut opiskelemaan joutuakseni vastaamaan näihin kysymyksiin. Ja ennen kaikkea en tullut opiskelemaan siksi, että joutuisin tappelemaan ja oikeuttamaan olemassaoloani taiteentutkimuksen opiskelijana. Siihen arki yliopistolla on kuitenkin menossa."

2011-02-05T04:55:00.000-08:00

Helsingin yliopiston Tieteentekijöiden jäsenlehti 3/2008:

Outi Alanko-Kahiluoto:

Miten apurahatutkija sai sosiaaliturvan

Apurahatutkijat ovat olleet pitkään sosiaaliturvan väliinputoajia. Apurahalla työskentelevä on ollut akateemisen prekariaatin alinta kastia, vailla työterveyshuoltoa tai tapaturmavakuutusta. Tilanne muuttuu 1.1. 2009, kun laki apurahansaajien sosiaaliturvasta astuu voimaan ja apurahatutkijat pääsevät eläke-, sairasvakuutus- ja tapaturmaturvan piiriin.

Tieteentekijöiden liitto ehti tehdä työtä apurahansaajien sosiaaliturvan eteen vuosikymmenten ajan. Nykyhallituksen hallitusohjelmaan kirjattu lupaus apurahansaajien sosiaaliturvalaista oli siksi meille työvoitto. Minulla oli tuoreena kansanedustajana ilo olla mukana siinä hallitusneuvottelujen työryhmässä, jossa sopimus apurahansaajien sosiaaliturvasta tehtiin. Samassa yhteydessä hallitusohjelmaan kirjattiin lupaus tieteentekijöiden työttömyysturvan parantamisesta lainsäädäntöä selkeyttämällä.

Apurahoilla tehty tutkimustyö on viime vuosina ollut jatkuvassa kasvussa. Liittomme 6000 jäsenestä noin 300 työskentelee apurahalla ja yli puolet jäsenistöstä on jossakin uransa vaiheessa tehnyt tutkimusta apurahan turvin. Apurahakaudelta ei kuitenkaan kerry työttömyys-, sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Vaikka apuraha voidaan lukea tuloksi esimerkiksi päivähoitomaksua määrättäessä, ei apurahaa huomioida esimerkiksi ansiosidonnaisessa sosiaaliturvassa. Työttömyystilanteessa viranomaiset ovat ottaneet tavakseen rinnastaneet tutkijan yrittäjään, joka "omassa työssään työllistyvänä" ei ole "työmarkkinoiden käytettävissä" eikä tämän logiikan mukaan ole oikeutettu myöskään työttömyysturvaan.

Tieteentekijöiden liitto on pitänyt tutkijan työn ongelmakohtia esillä jo vuosia, ellei vuosikymmeniä, ja vaatinut parannusta apurahansaajan lainsuojattomaan asemaan. Vuonna 2001 liitto esitti, että opetusministeriö asettaisi laaja-alaisen työryhmän laatimaan esityksiä apurahatutkijan tilanteen parantamiseksi. Toive toteutui, kun sosiaali- ja terveysministeriö vuonna 2003 asetti työryhmän pohtimaan parannuksia apurahansaajien kehnoon asemaan. Hanke kaatui kuitenkin erimielisyyteen siitä, miten sosiaaliturva järjestettäisiin ja kuka sen maksaisi. Valtio ei ollut halukas maksamaan uudistusta eivätkä apurahasäätiöt halunneet joutua yksin apurahansaajien sosiaaliturvan maksumiehiksi.

Apurahansaajien sosiaaliturvaton asema nousi otsikoihin ja laajemman yleisön tietoisuuteen keväällä 2007. Ratkaisevassa roolissa oli taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvaa ajava TATUSOTU-työryhmä, jonka perustin muutaman tutkijakollegani kanssa syksyllä 2006. TATUSOTU järjesti maaliskuun 2007 vaalien alla eduskuntatalon rappusilla mielenilmauksen, johon osallistui tuhansia tieteen- ja taiteentekijöitä ja muita luovien alojen pätkätyöläisiä. Yhteisenä vaatimuksena meillä oli pääsy perustuslain takaaman perusturvan piiriin. Mukana mielenosoituksessa olivat kaikki merkittävät tieteen- ja taiteenjärjestöt sekä ammattiliitot, mukaan lukien Tieteentekijöiden liitto, joka sittemmin on tehnyt kiinteää yhteistyötä TATUSOTU-ryhmän kanssa. Yhteistyössä TATUSOTUn kanssa olemme pyrkineet tuomaan tutkijoiden työttömyysturvan kipukohtia päättäjien tietoisuuteen.

Ahkeran lobbaamisen hedelmät korjattiin Säätytalon hallitusneuvotteluissa huhtikuussa 2007: kirjaus apurahalaista tuli hallitusohjelmaan suhteellisen helposti, lupaus tieteen- ja taiteentekijöiden työttömyysturvan parantamisesta lainsäädäntöä täsmentämällä oli hieman kovemman väännön takana.
Tieteentekijöiden liiton oma sosiaaliturvatyöryhmä (ns. Sotu-ryhmä) on ollut mukana apurahalain valmisteluprosessissa sen kaikissa vaiheissa. Ministeriöiden työryhmissä olemme olleet mukana yhtenä virallisena neuvottelijana. Ansiostamme jäsenistömme ääni näkyy myös lain lopputuloksessa. Saimme läpi mm. sen, ettei sosiaaliturvan järjestäminen pienennä apurahansaajan käteen jääviä tuloja.

Asiantuntemuksemme näkyy myös työttömyysturvapykälissä, jotka mm. sallivat uuden apurahan hakemisen työttömyysjakson aikana. Tieteentekijöiden liitto vaikutti yhteistyössä TATUSOTUn kanssa keskeisesti siihen, että työministeriö perusti keväällä 2007 maahan taiteen- ja tieteentekijöiden erityiskysymyksiin perehtyneiden työvoimaneuvojien verkoston. Tieteentekijöiden liiton asiantuntijat ovat olleet kouluttamassa tämän verkoston työvoimaneuvojia Oulussa, Jyväskylässä ja Helsingissä.

Voittoisa tarina apurahansaajien sosiaaliturvasta on vain yksi esimerkki ay-toiminnan mahdollisuuksista. Aivan kuten yhteistyömme “tatusotureiden” kanssa on osoittanut, painoarvomme ja vaikutusvaltamme ovat sitä suuremmat, mitä enemmän meitä on ja mitä aktiivisempia olemme. Edunvalvonta vaatii pitkäjänteistä työtä mutta vetää onnistuessaan suun hymyyn. Toisekseen, on aina mielekkäämpää nostaa meteli yhdessä kuin murehtia elämän epäkohtia kammionsa yksinäisyydessä.

Kirjoittaja on kansanedustaja sekä Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmän puheenjohtaja

http://www.outialanko.fi/politiikka/kirjoitukset/kolumnit/miten-apurahatutkija-sai-sosiaaliturvan

Tutkijoiden työttömyysturva paranee

07.03.2008

Tutkijoiden työttömyysturva paranee
Hallitusohjelmaan sisältyvä lupaus parantaa tieteen- ja taiteen tekijöiden työttömyysturvaa on viimein toteutumassa. Työ- ja elinkeinoministeriössä on valmistunut TE-keskuksille ja työvoimatoimistoille suunnattu ohjeistus, jonka tarkoituksena on tehdä työvoimahallinnon käytännöt kautta maan yhtenäisemmiksi ja ennakoitavimmiksi sen suhteen, miten työttömyysturvalain säännöksiä tutkijoihin ja taiteilijoihin sovelletaan.

Ongelmana on ollut, että työvoimatoimistoissa on sovellettu varsin kirjavia kriteerejä sen suhteen, milloin tutkija tai apurahansaaja on hyväksytty työttömiksi työnhakijaksi apurahakauden päättymisen jälkeen. Hakijan omaa ilmoitusta siitä, ettei hän työllisty tutkijana tai taiteilijana apurahakauden päättymisen jälkeen ei ole välttämättä uskottu, vaan häneltä on evätty oikeus työttömyysturvaan sillä perusteella, että hän edelleen ”työllistyy omassa työssään”. Tutkijantyössä päätoimisesti työllistyneen työnhakijan on ollut vaikea päästä työttömyysturvajärjestelmän piiriin, sillä päätoimisen työllistymisen on katsottu jatkuneen siihen asti, kunnes tutkimus on ollut yhdenjaksoisesti keskeytyneenä neljän kuukauden ajan. Työvoimahallinnon tulkinnat ovat näin rinnastaneet tutkijan tai taiteilijan yrittäjään, joka työllistää itse itsensä ja voi jatkaa työtään omalla riskillään työsuhteen puuttumisesta huolimatta. Myös uuden apurahan hakeminen on saatettu tulkita työllistymiseksi omassa työssä ja siten esteeksi olla ”työmarkkinoiden käytettävissä”. Tällä perusteella puolestaan on voitu evätä työttömyysturva. Uuden ohjeistuksen myötä näistä mielettömyyksistä päästään eroon.

Työttömyysturvalaissa ei ole erityisiä tutkijan, taiteilijan tai muun luovan ammatin tekijöitä koskevia säännöksiä. Kun luovan työn ominaispiirteiden tuntemus on yksittäisestä virkailijasta kiinni, työttömyysturvalain soveltamisessa on eri puolilla maata päädytty varsin kirjaviin käytäntöihin. Uusi TE-keskuksille ja työvoimatoimistoille suunnattu ohjeistus tähtää tulkintojen yhtenäistämiseen ja työttömyysturvan parantamiseen hallitusohjelman lupauksen mukaisesti. Ohjeita ovat työ- ja elinkeinoministeriössä valmistelleet tieteen- ja taiteentekijöiden järjestöjen edustajat yhdessä virkamiesten kanssa. Meiltä mukana on ollut TTL:n toiminnanjohtaja Eeva Rantala. Nyt valmistunut ohjeistus vastaa sitä, mitä olemme neuvotteluissa tavoitelleetkin - tutkijoiden työttömyysturvaan on tulossa selkeä parannus.

Ohjeistukseen sisältyvät mm. seuraavat tutkijoiden työttömyysturvaa parantavat periaatteet:
- Neljän kuukauden todisteellista tutkimuksen keskeytysaikaa ei enää edellytetä vaan oikeus työttömyystukeen alkaa välittömästi.
- Työvoimapoliittista lausuntoa annettaessa siirrytään etukäteisvalvonnasta jälkikäteen tapahtuvaan valvontaan. Samalla lähtökohtaisesti uskotaan tutkijan omaa ilmoitusta siitä, ettei hän rahoituksen päätyttyä työllisty tutkimusta tekemällä.
- Väitöskirjan jättäminen esitarkastukseen tulkitaan osoitukseksi päätoimisen työskentelyn päättymisestä.
- Apurahan hakemista ei pidetä näyttönä siitä, että työtön tutkija työllistyy omassa työssään: apurahan hakeminen tulkitaan hakijan pyrkimykseksi työllistää itsensä uudelleen.
Hallitusohjelman mukaisesti apurahansaajien sosiaaliturvaa parannetaan vuoden 2009 alusta niin, että apurahansaajille turvataan työskentelyyn myönnettyjen apurahojen perusteella eläke-, sairausvakuutus-, työtapaturma- ja työttömyysturva. Tätä koskeva lakiesitys tullaan antamaan eduskunnalle vielä ennen juhannusta.

Outi Alanko-Kahiluoto
TTL:n sosiaaliturvatyöryhmän pj.
***
Kirjoitus on ilmestynyt Helsingin yliopiston Tieteentekijät ry:n jäsenlehdessä 2/2008

2011-01-25T22:04:00.001-08:00

http://www.outialanko.fi/blogi/yrittajista-koyhimmat-tyollistavat-vain-itsensa-eika-sekaan-aina-onnistu

Best of

2011-01-23T02:34:00.000-08:00

http://www.erto.fi/ammattiliitto-erto/perustietoa/kannanotot-ja-linjaukset/hallitusohjelmakarjet

"Kulttuuriin ja kulttuuripalveluihin panostaminen tulee nähdä yhteiskunnallisesti merkittävänä tekijänä niin hyvinvoinnin, virkistäytymisen, motivoinnin, sitouttamisen ja kotouttamisen kannalta kuin kilpailukykytekijänä."

" Uudistuksen tueksi tarvitaan sukupuolivaikutusten arviointia vastaava pätkätyöläisyyden vaikutusten arviointi. Sen avulla voidaan tarkastella, missä asioissa nykyinen lainsäädäntö asettaa niin sanotun uuden työelämän edustajat eriarvoiseenasemaan vakituisissa työsuhteissa olevien kanssa. Joukkoon kuuluvat muun muassa pätkätyöläiset, vuokratyöläiset, itsensä työllistäjät, ammatinharjoittajat ja osa-aikaiset."

2011-01-15T05:17:00.001-08:00

Yliopistojen vakituisten työntekijöiden palkankorotustenko vuoksi tuntiopetuksen ja opiskelijoille tärkeät kurssit peruuntuvat?

Humanistiset tieteet kärsivät pahasta rahapulasta

www.hs.fi

Humanistiset tieteet kärsivät pahasta rahapulasta. Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani Anna Mauranen kertoo, että rahaa on käytettävissä selvästi vähemmän kuin ennen.

2011-01-13T06:18:00.000-08:00

Tiedote medialle 10.1.2011

KUVATAITEILIJOIDEN ELÄKETURVA ON SURKEA

Kutsu Taidemaalariliiton eläketutkimuksen esittelytilaisuuteen 13.1.2011 klo 9
alkaen TM-galleriassa.

Taidemaalariliiton jäsenistön keskuudessa tehty eläketutkimus osoittaa, että kuvataiteilijoille kertynyt lakisääteinen eläketurva on selvästi heikompi kuin työeläkkeensaajien eläketurva keskimäärin Suomessa. Kuvataiteilijoiden eläketurva muodostuu tosiasiassa lähes yksinomaan yksityisellä ja julkisella sektorilla tehdystä työsuhteisesta työstä. Sen sijaan taiteellisesta toiminnasta/tuloista tai apurahoista ei eläketurvaa ole kertynyt kuin minimaalisesti.

Kuvataiteilijoiden lakisääteinen eläketurva tulee Taidemaalariliiton tutkimuksen valossa heikkenemään merkittävästi, kun v. 1960 ja sen jälkeen syntyneet siirtyvät eläkkeelle. Elinaikakerroin heikentää entisestään näiden nuorempien ikäluokkien tilannetta.

Taidemaalariliiton eläketutkimuksessa selvitettiin kuvataiteilijoilta pyydettyjen valtakirjojen perusteella lakisääteisen eläketurvan karttumista Eläketurvakeskuksesta, Kuntien eläkevakuutuksesta, Valtiokonttorista ja
Kansaneläkelaitoksesta. Otos kattoi 5 % jäsenkunnasta ja vastausprosentti oli erinomainen, 78 %.

Erityisen mielenkiinnon kohteina olivat kertyneiden eläkkeiden suuruus ja rakenne. Lisäksi tarkasteltiin eläke-ennustetta koko työuralta ja kaikesta tehdystä työstä kertyneiden eläkkeiden valossa. Ennuste perustui oletukseen, että kuvataiteilija työskentelee aiemman työhistoriansa mukaisesti 63-vuotiaaksi tai vaihtoehtoisesti 65-vuotiaaksi. Tämän eläke-ennusteen mukaan kuvataiteilijoiden keskimääräinen odotettavissa oleva lakisääteinen eläke on ainoastaan 563 euroa kuukaudessa. Nuoremmilla, v. 1960 ja myöhemmin syntyneillä se on vain hieman yli 400 euroa kuukaudessa, vaikka työskentely jatkuisi 65-vuotiaaksi. Vuonna 2008 eläkkeelle siirtyneiden 63-vuotiaiden suomalaisten työeläke oli keskimäärin 1604 e/kk.

Päättäjien esittämät toiveet kuvataiteilijoiden eläketurvan rakentumisesta tulevaisuudessa entistä enemmän yrittäjäeläkkeen varaan, vaikuttavat tehdyn tutkimuksen valossa epärealistisilta. Yrittäjäeläkejärjestelmä tuli voimaan vuonna 1970, joten v. 1960 ja sen jälkeen syntyneet ovat teoriassa voineet kartuttaa eläketurvaansa taiteellisesta toiminnastaan koko taiteellisen uransa ajan. Näin ei kuitenkaan ole monista eri syistä tapahtunut. Näiden ikäryhmien yrittäjäeläkkeen eläke-ennuste oli 13–23 e/kk, eli merkitykseltään täysin marginaalinen.

Apurahansaajien eläketurvaa parannettiin vuonna 2009 voimaan tulleella lailla. Työskentelyapurahoista kertyy nykyään eläketurvaa. Ongelmana on kuitenkin se, että apuraha on mitoitettu minimitoimeentulon turvaamiseksi. Apurahoista kertyvä työeläke ei yllä kenellekään tällä hetkellä yli 36- vuotiaalle edes 1.3.2011 voimaan tulevan takuueläkkeen (687,74 e/kk) tasolle, vaikka taiteilija saisi täysimääräisen työskentelyapurahan kaikkina tulevina vuosina ennen eläkkeelle jäämistään 63-vuotiaana. Todellisuudessa kuvataiteilijat eivät ole jatkuvasti apurahoitettuina, sillä valtaosa heistä on vuosittain ilman työskentelyapurahaa.

Tervetuloa tutkimuksen julkistamistilaisuuteen.

Tutkimuksen tekijä, VTM Ari Aaltonen esittelee tutkimusta Taidemaalariliiton galleriassa, osoitteessa Erottajankatu 9 B, sisäpiha, 00130 Helsinki, torstaina, 13.1.2011 klo 9–11.
Tutkimus on luettavissa Taidemaalariliiton kotisivuilta 13.1.2011 alkaen osoitteessa http://www.painters.fi/elaketutkimus

Lisätietoja:
Puheenjohtaja, taidemaalari Maaria Märkälä, puh. 040-7257839, maaria.markala@artists.fi
Pääsihteeri Terhi Aaltonen, puh. 09-68110568, terhi.aaltonen@artists.fi

2011-01-08T05:59:00.001-08:00

http://www.otakantaa.fi/yhteenveto.cfm?page=yhteenveto_419_fi

Taru Oulasvirta
Tampereen yliopisto
29.10.2009

Yhteenveto keskustelusta "Työurat pirstaloituvat - mitä pitäisi tehdä?"

Keskustelu käytiin Otakantaa.fi-foorumilla 2.10.–26.10.2009 ja se liittyy työ- ja elinkeinoministeriön työelämän joustoturvahankkeeseen, jonka tavoitteena on parantaa työmarkkinoiden toimivuutta ja työn tuottavuutta. Julkaistuja viestejä oli keskustelussa 233. Keskustelussa nousi esiin niin pätkätöiden yleistymisen vastustaminen kuin työelämän muutoksen avaamat uudet mahdollisuudet. Pirstaloituvien työurien turvalliseksi ja kannattavaksi tekeminen edellyttää kuitenkin monien mielestä pelisääntöjen selkeyttämistä ja nykyisen sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmän uudistamista.
Keskustelua johdattamaan oli esitetty seuraavat kysymykset:

Onko meidän hyväksyttävä yhä useampien työurien pirstaloituminen?
Mitä valtiovallan tulisi tehdä, jotta epävarmuuden ja ennustamattomuuden lisääntyminen saataisiin estettyä työuralla, työyhteisöissä ja työmarkkinoilla?
Miten turvata työntekijöiden toimeentulo varsinkin niissä tilanteissa, joissa epätyypillistä työtä tehdään vastoin omaa tahtoa?

Vakituisten työsuhteiden tulee säilyä ensisijaisina
Suuri osa keskustelijoista vastustaa epätyypillisten työsuhteiden kuten osa-aikatyön, määräaikaistyön ja vuokratyön lisääntymistä. Tämän hetkisen laman myötä niin vakituisen kuin yleensäkin työn saaminen ja säilyttäminen on kuitenkin entistä hankalampaa. Moni näkee työn koneistumisen ja automatisoitumisen vähentävän työpaikkoja jatkuvasti ja väistämättä. Myös yleinen tehokkuusajattelu aiheuttaa paineita solmia epätyypillisiä työsuhteita, sillä vakituiseen työntekijään sitoutuminen voi olla työnantajalle liian suuri riski. Osa näkee pätkätyötä tarvittavan puskuroimaan työvoiman kysynnän vaihteluita. Jotta vakituinen työ olisi mahdollista joillekin, tulee toisten olla pätkätöissä. Epätyypillisiä työsuhteita syntyy myös itsessään myönteisten työelämän joustojen kääntöpuolena eli perhevapaat, lomat ja vuorotteluvapaat synnyttävät lyhytaikaisen työvoiman tarvetta.
Vaikka epätyypilliset työsuhteet koetaankin joissain olosuhteissa väistämättömiksi, nähdään niiden käytössä myös paljon epäkohtia. Erityisesti julkisella sektorilla määräaikaisten työsuhteiden käyttö on suhteettoman yleistä. Esimerkiksi yliopistoissa määräaikaisia työsuhteita ketjutetaan jopa vuosikymmeniä ilman perusteltuja syitä. Terveydenhuoltoalalla pätkätöiden ketjutus on tavallista, vaikka työvoimantarve on ilmeinen. Myös opetus- ja palvelualalla epätyypillisten työsuhteiden suosiminen koetaan vastuuttomaksi.
Sen lisäksi, että epätyypillisten työsuhteiden tulee olla perusteltuja, tulisi niiden epävarmuutta kompensoida taloudellisesti. Työn pirstaleisuutta voitaisiin korvata tavallista korkeammalla palkalla ja muilla eduilla, kuten eläkkeen nopeammalla kertymisellä. Lainsäädännöllä ja työehtosopimuksilla voitaisiin paitsi turvata pätkätyöntekijöiden asema myös edesauttaa vakituisten työsuhteiden syntyä epätyypillisten sijasta.
Keskustelussa esiintyy myös näkemys, jonka mukaan valtiovallalla on vain rajalliset ellei jopa olemattomat mahdollisuudet vaikuttaa epätoivottuun työurien pirstaloitumiseen. Lähinnä yksilöt itse voivat vaikuttaa tilanteeseen henkilökohtaisilla ratkaisuillaan. Useat mainitsevat, että ratkaisu voisi olla vapaaehtoinen siirtyminen työmarkkinoiden ulkopuolelle esimerkiksi perheen tai opiskelun pariin. Pätkätöiden epävarmuudesta kärsivien jättäytyminen työelämän ulkopuolelle voitaisiin nähdä osoituksena siitä, että työurien pirstaloitumiseen johtava kehitys on kestämätöntä.
Pätkätyöläisen heikko asema
Keskustelussa nousee vahvasti esille ihmisten omat, useimmiten kielteiset kokemukset epätyypillisestä työstä. Pätkätöiden ja työttömyysturvan yhteensovittaminen on monimutkaista ja jatkuva virastoissa asioiminen koetaan raskaaksi ja jopa nöyryyttäväksi. Epätyypillistä työtä tekevien yhteiskunnallinen asema näyttäytyy tavallista heikompana, ja esimerkiksi lainan saaminen ja asunnon hankkiminen voi olla hankalaa. Taloudellinen epävarmuus vaikeuttaa yleisestikin tulevaisuuden suunnittelua.
Usea keskustelija kokee alemmuutta työuran pirstaloitumisen ja työttömyyden seurauksena. Työmotivaation kerrotaan heikentyneen ja aina uudelleen ja uudelleen vaadittava uuteen työhön oppiminen ja sopeutuminen kuvataan uuvuttavana. Pätkätöiden kerrotaan aiheuttavan psyykkisiä ongelmia kuten ahdistusta, turvattomuuden tunnetta ja masentuneisuutta.
Pätkätyöläisyys ja vakituisten töiden saamisen vaikeus nähdään useimmiten erityisesti nuorten, lapsentekoiässä olevien naisten ongelmana. Pahimmillaan lapsentekosuunnitelmat saattavat jopa kariutua pirstaleisissa työsuhteissa. Esille nousee epäilys siitä, onko työnantajien taloudellinen vastuu perhevapaista mielekäs. Kokemuksen mukaan nainen ei ole koskaan oikean ikäinen työhaastattelussa eikä ihmisen normaalille elämänkaarelle näytä olevan tilaa nykyisessä työelämässä. Toisaalta yhtälailla miehet voivat kokea pätkätöiden vaikeuttavan perheen perustamista.
Pätkätyöläiset näkevät pirstaloituneen ansioluettelon hankaloittavan työnhakua, sillä heidän kokemustensa mukaan useimmat työnantajat arvostavat edelleen aukotonta työuraa. Työnantajien kerrotaan ihmettelevän ansioluettelon pirstaleisuutta, vaikka he itsekin tarjoavat vain pätkätyötä. Toisaalta pirstaleinen ansioluettelo voi myös olla valtti työnhaussa ja kertoa työntekijän aktiivisuudesta, sopeutuvaisuudesta ja kyvystä kehittyä.
Vuokratyölle tarvitaan pelisäännöt
Vuokratyöfirmoja pätkätyöläiset kritisoivat kovasanaisestikin työntekijöiden hyväksikäytöstä ja vastuuttomasta toiminnasta, jolle kaivattaisiin selkeät pelisäännöt. Monet puhuvat jopa nykyajan orjatyöstä ja vaativat vuokratyön kieltämistä lailla. Toisaalta keskustelussa esiintyy myös myönteisiä vuokratyöntekijöiden kokemuksia, ja vuokratyön kuten lyhytkestoisen työn yleensäkin nähdään soveltuvan hyvin esimerkiksi opiskelijoille. Useiden mielestä vuokratyöntekijöiden asema tulisi kuitenkin turvata lainsäädännöllä. Vuokratyöfirmat pitäisi velvoittaa maksamaan työntekijöilleen takuupalkkaa silloin, kun niillä ei ole tarjota työtä. Myöskään sellaisia työsopimuksia, joissa viikoittainen työaika voi vaihdella 0-40 tunnin välillä, ei tulisi sallia. Myöskään muissa kuin vuokratyösuhteissa tällaisia niin sanottuja nollasopimuksia ei tulisi käyttää.
Vuokratyönteon ongelmiksi koetaan tavallista vähäisempi palkka, työterveyshuollon ja lomaoikeuden puuttuminen, huonompi asema tilaajayrityksessä, työvuorojen ja työansioiden ennakoimattomuus, turvaton asema vuokratyöyrityksessä ja työmotivaation sekä työhön sitoutumisen heikentyminen. Ongelmia aiheuttaa esimerkiksi niin työvuorojen jääminen kannattamattoman lyhyiksi kuin venyminen pitkiksi ilman ylityökorvauksia.
Yleisesti ottaen epätyypillisen työn tekoa voitaisiin helpottaa edistämällä suoria kontakteja työntekijöiden ja työnantajien välillä esimerkiksi työntekijä- ja yrityspankkeja kehittämällä. Työpaikkailmoittelun läpinäkyvyyttä tulisi parantaa, jotta työnhakijat olisivat tasa-arvoisemmassa asemassa keskenään. Vuokratyöfirmojen nähdään usein olevan turhia ja kalliita välikäsiä niin vuokratyöntekijöiden kuin tilaajayritystenkin näkökulmasta.
Turvaa ja kannustusta pirstaloituneisiin työuriin
Työurien pirstaloituminen ei aina itsessään ole ongelma, vaan sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmän ja verotuksen soveltumattomuus muuttuneisiin työmarkkinoihin. Yhteiskunnan turvaverkot ja palvelut eivät ikään kuin tunnista pätkätyöläisyyttä. Esimerkiksi luovan työn tekijät ovat huolissaan toimeentulostaan eikä heitä useinkaan osata neuvoa virastoissa ja terveyspalveluissa.
Keskustelijat kaipaavat konkreettisia muutoksia nykyiseen sosiaali- ja työttömyysturvaan, joka ei nykyisellään kannusta lainkaan epätyypillisten töiden tekemiseen. Työttömyysturvan karenssia pidetään epäoikeudenmukaisena ja soviteltua päivärahaa toimimattomana. Ratkaisu voisi olla palaaminen vanhaan malliin, jossa työssäolopäiviltä sai palkan ja työttömyyspäiviltä täyden työttömyyskorvauksen. Toisaalta tilannetta voitaisiin helpottaa nostamalla työttömyysturvaa määriteltäessä huomioitavien palkkioiden ylärajaa tai työttömyysturvaa voitaisiin maksaa lyhyiden, esimerkiksi alle puoli vuotta kestävien työsuhteiden ajan.
Useat ehdottavat lomapankkijärjestelmän ja työterveyshuollon kehittämistä epätyypillisissä työsuhteissa oleville. Nämä uudistukset lisäisivät työtilanteen mukaista joustoa ilman ansionmenetystä, vähentäisivät työttömyyttä ja siitä aiheutuvia kustannuksia sekä edistäisivät työhyvinvointia.
Moni keskustelija kaipaa joustavampaa sekä yrittäjyyden että yrittäjyyden ja palkkatyön yhdistämisen tukemista. Usean mukaan ilmapiiri Suomessa ei ole yrittäjäystävällinen, vaan laeilla, säännöillä ja maksuilla on tehty yrittäminen vaikeaksi. Lainsäädännöllä tulisi tehdä kaikenlaisesta, myös pienimuotoisesta, yritteliäisyydestä kannattavaa. Turhia yrittäjäriskejä voitaisiin poistaa ja toimiva työttömyysturvajärjestelmä voisi kompensoida epävarmoja kausia. Yrittäjille voitaisiin maksaa tilapäisesti työttömyyskorvauksen kaltaista rahaa niiltä kausilta, kun heillä ei ole tuloja yrityksestään. Erityisesti pienyrittäjyyttä voitaisiin tukea verohelpotuksilla ja uudistamalla yrittäjän eläkevakuutuksen lainsäädäntöä. Niin yrittäjien ansiosidonnainen työttömyysturva kuin YEL-eläkevakuutus koetaan kalliina ja hankalana esimerkiksi freelancereiden ja itsensä työllistävien tilanteessa. Mikroyrittäjyyden edistäminen olisi yksi vaihtoehto tukea työn monimuotoisuutta. Tällä hetkellä toiminimiyrittäjän asema on kovin turvaton.

Toisaalta nykyisen byrokraattiseksi ja kalliiksi koetun järjestelmän korjaamiseksi ehdotetaan useissa viesteissä perustulon tai kansalaispalkan kehittämistä. Kansalaispalkan myötä työnteko ja opiskelu olisi aina kannattavampaa kuin työttömyys. Erilaiset perustulomallit tulisi ottaa tarkastelun kohteeksi, sillä yksinkertaisemmasta, selkeämmästä ja läpinäkyvämmästä järjestelmästä hyötyisi koko yhteiskunta.
Työttömien aktivoinnin sen sijaan ei juuri koeta lisäävän turvaa ja kannustusta pirstaloituneilla työurilla. Työttömien vaatiminen osallistumaan sanktioiden uhalla työvoimapoliittisiin tukitoimiin ja tämän "ilmaisen" työvoiman tarjoaminen työnantajille on hyödytöntä niin yhteiskunnan kuin yksilönkin kannalta. Keskustelussa painotetaan, että kaikesta työstä on saatava asianmukainen palkka ja eläkkeen on kerryttävä. Kaiken työn tulisi olla kannattavaa ja vapaaehtoista.
Työelämän muutos voi olla mahdollisuus
Keskustelussa nousevat esiin myös työelämän muutoksen myönteiset puolet. Monien keskustelijoiden mukaan ei tulisi yrittää väkisin taistella muutosta vastaan, vaan pikemminkin pyrkiä sopeutumaan ja näkemään epätyypillisten työsuhteiden tarjoamat mahdollisuudet. Muutoksen taustalla voidaan nähdä olevan suomalaisen yhteiskunnan vähittäinen siirtyminen kohti informaatioyhteiskuntaa, jossa teollisuusyhteiskunnalle tyypilliset työsuhteet eivät kenties olekaan enää normi. On luotava uusi ajattelumalli, jonka mukaan epätyypillinen työ voi edesauttaa ihmisten työkokemuksen ja osaamisen monipuolistumista ja ammattitaidon ylläpitämistä. Koulutusjärjestelmän tulisi olla nykyistä dynaamisempi ja koulutusten sekä lyhyempiä että paremmin työelämän tarpeisiin räätälöityjä.
Keskustelijat muistuttavat, että osalle ihmisistä epätyypillinen työ on luonnollista ja ennen kaikkea voimavara. Tietotekniikan kehittymisen myötä työnteko ei kuitenkaan ole enää niin vahvasti sidoksissa paikkaan ja aikaan. Esimerkiksi luovilla aloilla ja freelancereilla työuran pätkätyöläisyys ja työskentely työsuhteessa ja yrittäjänä samanaikaisesti tai limittäin on yleistä. Tulevaisuudessa pätkätyöläisyys voisikin muistuttaa entistä enemmän yrittäjätoimintaa, jolloin omaa osaamistaan voisi myydä yritysluonteisesti pakettina eri tahoille. Esimerkiksi osuuskuntatyyppiset ratkaisut voisivat toimia yhtenä työnteon mallina.
Moni keskustelija perää yleensäkin työn ja hyvinvoinnin tasaisempaa jakamista yhteiskunnassa. Työtä ja työttömyyttä tulisi kierrättää nykyistä enemmän, jolloin myös raha ja vapaa-aika jakaantuisivat laajemmin. Esille nouseekin ajatus siitä, että niin työntekijöiden kuin työnantajien tulisi omaksua vahvemmin työn jakamisen periaate, jolloin pirstaleista työuraa ei nähtäisi enää millään tavalla poikkeavana. Keskustelussa kaivataan laajempaa ja monimuotoisempaa työn ja tekemisen yhteiskunnallista arvostusta. Esimerkiksi luovalla työllä, kulttuurilla ja taiteilla voisi olla paljon annettavaa niin työmarkkinoiden joustavuuden kehittämiselle kuin koko yhteiskunnalle.

HS: Tuloerot rakentavat luokkayhteiskuntaa

2011-01-05T14:50:00.001-08:00

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Tuloerot+rakentavat+luokkayhteiskuntaa/1135262827283/?ref=fb-share

"Tuloerot rakentavat luokkayhteiskuntaa

MARJUT LINDBERG MARJUT.LINDBERG@HS.FI KIRJOITTAJA ON HS:N PÄÄKIRJOITUSTOIMITTAJA.

Viimeisiä kuukausiaan istuvan hallituksen ohjelmaan on kirjoitettu lupaus, ettei ketään jätetä yksin. Pienimpien eläkkeiden korottamista lukuun ottamatta se jää korulauseeksi. Köyhyysrajan alapuolelle jääneiden lapsiperheiden määrä on tämän hallituskauden aikana kasvanut, samoin kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä.Suomalainen sosiaalipoliittinen omatunto herää perin hitaasti. Tuloerot ovat Suomessa kasvaneet jo viimeiset viisitoista vuotta, mutta vasta nyt asia on alettu mainita juhlapuheissa. Konkreettisiin tekoihin ilmiön pysäyttämiseksi tai edes hillitsemiseksi ei vielä ole ryhdytty eikä edes suunniteltu ryhdyttävän.

Kaikkein vaikeimpaan asemaan joutuneiden ihmisten turvaksi säädetyn toimeentulotuen tasoa ei ole korotettu. Koulutukseen tai työhön osallistumattomilta nuorilta tukea on päinvastoin leikattu.

Kiusallista tahraa yritetään pestä käsistä sälyttämällä kuntien jo valmiiksi ylityöllistetylle sosiaaliväelle velvollisuus taluttaa kouluista pudonneet ja monista ongelmista kärsivät nuoret takaisin keskivertonuorelle mitoitettuun opinto- ja työputkeen.

Viime vuoden lopussa julkistettiin verotyöryhmän raportti, joka ei näytä kaventavan tuloeroja – pikemminkin päinvastoin. Työryhmä pienentäisi palkkaveroa mutta kiristäisi arvonlisäveroa, kiinteistöveroa ja valmisteveroja. Kun vain ansiotuloverotus kevenisi, eläkkeiden ja sosiaalitukien varassa elävät jäisivät jälkeen ja tuloerot kasvaisivat.

Koska köyhimpien ihmisten on pakko käyttää rahoistaan suhteellisesti suurempi osa välttämättömyystarvikkeisiin, kuten ruokaan, asumiseen ja vaatteisiin, työryhmän esityksen sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus korostuu entisestään.

Tuloerojen kasvun ikävät seuraukset köyhimmissä väestöryhmissä eivät näytä häiritsevän sitä väestönosaa, joka istuu työryhmissä luomassa kansantalouden suuntaviivoja. Vielä muutama vuosi sitten Suomessa oltiin avoimesti sitä mieltä, että tuloerot saavatkin kasvaa, kunhan köyhimpien käytettävissä olevat varat eivät sentään vähene.

Tuloerojen kasvu ei tarkoita vain sitä, että rikkaimpien ihmisryhmien tulot kasvavat entisestään ja köyhimpien tulot pysyvät ennallaan tai niiden ostovoima pienenee.

Tuloerojen kasvu rakentaa yhteiskuntaan kerroksia, joissa kaikenlaisten mahdollisuuksien erot kasvavat lopulta niin suuriksi, ettei eri ryhmillä ole yhtenäistä kulttuuria, kieltä eikä taitoja työskennellä yhdessä. Silloin on mahdotonta kuvitella, että kansan kaikki kerrokset löytäisivät yhteiset tavoitteet, puhumattakaan yhteisistä menetelmistä, joilla koko kansan hyvinvointia yritettäisiin kohentaa.

Joulun alla ilmestyneessä Talous & Yhteiskunta -lehdessä kolme asiantuntijaa arvioi, miten voitaisiin parhaiten edistää työllisyyttä. Työllisyyttä kasvattamalla tuloeroja olisi mahdollista kaventaa tehokkaammin kuin käyttämällä vastaava raha tulonsiirtoihin.

Asiantuntijat vetoavat monien tunnettujen tutkijoiden, muiden muassa modernin kapitalismin kriitikon Hyman P. Minskyn, ajatuksiin. Hänen mukaansa politiikan päätavoitteeksi tulisi kasvuhakuisuuden sijasta ottaa työllisyys, sillä hyvä työllisyys johtaa vääjäämättä myös talouskasvuun.

Työllisyysaste voidaan pitää hyvänä julkisilla ohjelmilla, sillä vain julkisella sektorilla on kyky ylläpitää tarjontaan mukautuvaa työn kysyntää.

Työelämän muuttuminen koulutusta, nopeutta ja tehokkuutta korostavaksi on pudottanut joukon aiemmin töitä tehneitä ihmisiä työelämän ulkopuolelle. Kun kunnat samaan aikaan kilpailuttavat ja ulkoistavat toimintojaan yhä enemmän, niiden mahdollisuus työllistää omia asukkaitaan heikkenee.

Mitä vähemmän julkinen sektori työllistää niitä ihmisiä, jotka eivät kilpailutalouden töihin kelpaa, sitä suurempiin tulonsiirtoihin pitää varautua.

Tulonsiirtojen ongelmana ovat kannustinloukut, jotka joskus suorastaan ohjaavat ihmisiä pysymään työelämän ulkopuolella siksi, ettei työstä jää käteen mitään lisätuloa tai tulot jopa pienenevät.

Kun puhutaan tuloerojen kasvattamisen seurauksista, puhutaan niistä ihmisistä, jotka tehokkuuteen, tuottavuuteen ja kilpailuun vedoten on syrjäytetty siitä maailmasta, jossa päätökset heidän kohtalostaan tehdään.

Presidentti Tarja Halonen varoitti uudenvuoden puheessaan arvojen kovenemisesta ja kaiken mittaamisesta rahalla. Hän muistutti, että jokaisella on myös ihmisarvonsa.

Viimeiset 15 vuotta rahan arvo on korostunut myös hyvinvointipalveluiden järjestämisessä. Päiväkotien käyttöasteen pitää lähennellä sataa, vanhusten hoito tulee sitä edullisemmaksi, mitä vähemmän hoitajia on vuorossa, ja opetuskin halpenee, jos luokkiin ahdetaan yli 30 lasta.

Kun hyvinvointierot ovat räjähtäneet silmille ja niiden tiedetään kaiken aikaa kasvavan, korrektiin käytökseen on alkanut kuulua, että ne mainitaan juhlapuheissa. Puhuja, joka mainitsee tulo- ja hyvinvointierojen kasvun ainakin kaksi kertaa yhden juhlapuheen aikana, katsoo tehneensä asian eteen jo sen, mitä kykenee.

On eri asia ryhtyä kaventamaan tulo- ja hyvinvointieroja kuin puhua niistä. Erojen kaventaminen vaatisi, että niiden syyt tunnustettaisiin ja tutustuttaisiin siihen maailmaan, joka sijoittuu tuloeroyhteiskunnan alapäähän. Siellä valinnan mahdollisuudet ovat pienet eikä arvostusta tunneta.

Kiihtyvän eriarvoistumisen soisi nousevan kevään vaaliteemaksi. Puolueiden pitäisi esittää selvästi, hyväksyvätkö ne erojen kasvattamisen vai eivät. Jos eroja halutaan kaventaa, pitää tuoda selvästi esille keinot, joilla tavoitteeseen päästään. Pelkkä maininta juhlapuheessa ei enää riitä."

Kirjeeni Kuvataideakatemian opettajat-sähköpostilistalle

2011-01-04T23:17:00.000-08:00

Seuraavassa kirjeeni Kuvataideakatemian tuntiopettajat-sähköpostilistalle

Hei,

terveiset muun muassa tuntiopettajien asemaa taidekorkeakouluissa ajavasta Kokeellisten taiteiden nomadisesta akatemiasta! Tuntiopettajien status toimii vaa´ankielenä yliopistouudistuksen mullistuksissa ja sivistysyliopiston säilymisen tai hajottamisen kysymyksessä, kuten esimerkiksi Helsingin yliopistosta kantautuneita huolestuneita uutisia seuratessa on havaittavissa.
Lisäksi se liittyy myös suomalaista yhteiskuntaa kahtia repivään insider-outsider -jakoon, josta oheeseen linkittämäni viime vuonna ilmestynyt Kelan raportti tarjoaa sosiaalipolitiikan näkökulmasta tärkeää luettavaa.

Verrattuna Helsingin yliopiston tilanteeseen, tuntiopettajien asema Kuvataideakatemiassa on nykyisellään entistä parempi. Päivi Takala kertoi viime vuonna rehtorin ilmoituksen tuntiopetuksen palkan noususta viime vuoden elokuussa mikä oli positiivinen asia. Lisäksi hallinnosta kerrottiin että syksyllä otettaisiin käyttöön työsopimukset - en tiedä onko se toteutunut. Parantamisen varaa kuitenkin on, erityisesti työterveydenhuollon suhteen ja erittäin pitkäaikaisen, jatkuvan tuntiopetuksen määräaikaistamisen paineiden tiimoilta (jota esimerkiksi OAJ pitää suositeltavana). Tulevan vuoden tehtäviä voisikin Kuvataideakatemian suhteen olla tarkastaa näitä asioita. Monet asiat, jotka aikaisemmin on esitetty mahdottomina, ovatkin itse asiassa hyvin mahdollisia ja usein kysymys on vain tahdosta jota voidaan pitää juuri osana sitä "yhteen kuvaan katsomista", jota Kuvataideakatemian strategiassakin painotetaan - sanalla sanoen toimintatavoiltaan ja arvoiltaan terveestä työyhteisöstä. Siksi olisi hyvä saada esille mahdollisten asioiden todelliset ehdot ja rajat.

Tässä linkki mainitsemaani Kelan raporttiin:

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/17612/Hyvinvoinnin_turvaamisen_rajat.pdf?sequence=1

Seuraavassa lainaus raportista:

”Luulimme, että Suomi on pohjoismainen hyvinvointivaltio”, totesivat ulkomaiset asiantuntijat kommenttiensa aluksi. Suurin hämmästys ja ihmettely liittyi suomalaisen yhteiskunnan voimakkaaseen jakaantumiseen sisä- ja ulkopuolisiin (insider vs. outsider). Tämä työmarkkinoihin perustuva jako on oraakkelien
mukaan nähtävissä niin sosiaalisissa tulonsiirroissa kuin useissa
keskeisimmissä palvelujärjestelmissäkin – selvimpänä esimerkkinä
terveyspalvelut, jotka jakaantuvat perusterveydenhuoltoon ja
työpaikkaterveydenhuoltoon. Näiden yleisteemojen kautta asiantuntijat kiinnittivät huomiota tuloerojen ja köyhyyden kasvuun, suuriin terveyseroihin, nuorten asemaan, sosiaalipoliittisten järjestelmien – ennen muuta perhepolitiikan – sukupuolivaikutuksiin sekä eläkepolitiikan tuleviin haasteisiin. Oman pohdintansa aiheuttivat myös sosiaaliturvajärjestelmän koordinaation ongelmat.

Ne suomalaiset, jotka eivät syystä tai toisesta ole mukana työmarkkinoilla, näyttävät syrjäytyvän niin terveydellisesti kuin taloudellisestikin. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä takaa suhteellisen hyvät edut sisäpuolisille, mutta työmarkkinoiden ulkopuolisten toimeentulon turvaamiseksi tarkoitetut perusturvaetuudet ovat kansainvälisesti, pohjoismaisista vertailuista puhumattakaan, suhteellisen heikot. Lisäksi perusturvan varassa olevien määrä on Suomessa suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Tilanne näkyy kasvavina köyhyyslukuina ja eriarvoisuuden lisääntymisenä. Vaikka myös monissa muissa
länsimaissa yhteiskunnallinen eriarvoisuus on lisääntynyt viimeisen kahden vuosikymmenen aikana, Suomessa lisääntyminen on ollut erityisen nopeaa. Suurelta osin tuloerojen kasvu liittyy Suomen veropoliittisiin ratkaisuihin ja sosiaalipolitiikkaan kohdistuneisiin leikkauksiin ja vasta toissijaisesti ylimmän tuloryhmän bruttoansioitten räjähdysmäiseen kasvuun. Asiantuntijat arvioivat, että mikäli Suomi haluaa vielä kuulua pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden ryhmään, tuloerojen kehitykseen on puututtava. Oma erityisongelmansa on sosiaaliturvaetuuksilla elävien suuri köyhyysriski, joka on Suomessa suurempi kuin esimerkiksi Tanskassa tai Ruotsissa.

Suomessa on kiinnitetty paljon huomiota sosiaalipolitiikan rahoitukselliseen kestävyyteen, ja huomattavasti vähemmälle huomiolle on jäänyt hyvinvointivaltion sosiaalinen kestävyys. Tässä voidaan havaita selkeä ero esimerkiksi suomalaisen Sata-komitean kannanottojen ja muutamaa vuotta aiemmin toimineen Tanskan hyvinvointikomitean välillä. Toki tanskalaisessa
hyvinvointikomiteassakin kiinnitettiin paljon huomiota sosiaalipolitiikan rahoitukseen, mutta samalla tarkasteltiin hyvin yksityiskohtaisesti erilaisilla simulaatiomalleilla ehdotettujen toimenpiteitten tulonjaollisia ja sukupuolivaikutuksia. Tässä suhteessa Suomen Sata-komitea on ollut markkinavetoisempi ja sen toimintaa ovat ohjanneet Tanskan komiteaa voimakkaammin työmarkkinaosapuolten intressit.

Sosiaalipolitiikka näyttäytyy Suomessa yleensä pelkkänä kustannustekijänä, eikä sen ole katsottu olevan merkittävä sosiaalisen ja inhimillisen pääoman varmistaja. Luonnonrikkauksiltaan köyhän maan tärkeimmäksi voimavaraksi voidaan kuitenkin arvioida terve ja hyvin koulutettu väestö, yhteiskunta, jossa jokaisella jäsenellä on oma paikkansa. Tämä ajatus ei kommentaattoreiden mielestä toteudu Suomessa. Sosioekonomiset terveyserot ovat selkeästi suuremmat kuin naapurimaassa Ruotsissa. Lisäksi terveydenhuoltojärjestelmä, joka toimii insider–outsider-jaon pohjalta, lisää terveyseroja entisestään. Terveyserojen kaventamista pidettiin yhtenä tärkeimpänä tulevaisuuden tehtävänä."

Kokeellisten taiteiden nomadisen akatemian tuntiopettajat-blogin osoite on
http://tuntiopettajat.blogspot.com

Entistä parempaa uutta vuotta toivottaen,

Kari Yli-Annala

2011-01-04T03:14:00.000-08:00

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Yliopistouudistus+ansaitsee+huonon+arvosanan/1135262804291/?cmp=tm_etu_paakirjoitus

http://www.acatiimi.fi/1_2011/01_11_05.php

2010-12-22T02:53:00.001-08:00

Nyt on tullut aika selkeää infoa siitä, että HY:n humanistien leikkaukset ovat luultavasti tällä aikataululla olleet selkeitä suullisen työsopimuksen rikkomuksia, kun kyse on ollut jo ilmoitetusta tuntiopetuksesta. Haluaisin jonkun HY:n tilannetta tarkemmin tuntevan kirjoittamaan vierasblogin aiheesta tuntiopettajat-blogiin. Tätä tietoa saa vapaasti levittää.

Taustaksi:

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Barbaarit+uhkaavat+humanistien+vapautta/1135262252383

2010-12-17T06:09:00.000-08:00

Maanantaina 20.12. klo 18.05-19.00 YLE Puheen Politiikkaradiossa keskustellaan taiteen koulutuspoliittisista asioista, täydennyskoulutuksesta ja taiteilijoiden työllistymisestä. Alustajina kulttuuriministeri Stefan Wallin ja Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Hanna Ojamo.

YLE Puhe » Politiikkaradio

www.yle.fi

Politiikkaradio avaa ovet eduskunnan suureen saliin ja osallistuu yhteiskunnassa käytävään politiikan debattiiin poikkeuksellisen kiinnostavaksi arvioidun vaalisyksyn ja -kevään ajan. Politiikkaradion viikko alkaa maanantain studiokeskustelulla, jossa puntaroidaan politiikan ajankohtaisia kysymyksiä

Taidegraafikko Pekka Hannula blogissaan:

2010-12-17T06:04:00.001-08:00

Kaksoistutkinto toisi turvaa taidealan ammattilaiselle

Kulttuurisivuilla kirjoitettiin (HS 13.12.) kulttuurialan koulutuksen ylitarjonnasta ja siitä kuinka kuvataiteilijoista 20 % on työttömyyskortistossa. Artikkelissa todettiin kuinka taiteilijoiden työllistämisessä on epäonnistuttu vaikka kulttuurialat ovat valtiovallan virallisen linjauksen mukaan ns. tulevaisuuden kasvualoja.

Opiskelupaikkojen raju karsinta ja sitä kautta taiteiljoiden ja kulttuurialojen opiskelijoiden määrän rajoittaminen varmasti helpottaa tilannetta. Yksi ratkaisu tässä voisi olla koulutuksen kehittäminen kaksoistutkinnon suuntaan. Tällöin toimeentulon kannalta ongelmallisten alojen opiskelijoilla olisi mahdollisuus valmistua myös johonkin toiseen ammattiin, josta saisi itselleen tarvittaessa parempaa toimeentuloa.

http://luovuksissa.blogspot.com/2010/12/kaksoistutkinto-toisi-turvaa-taidealan.html

Mustarinda-seura hakee tuottajaa ja taiteilijaa

2010-12-15T03:09:00.000-08:00

Tiedote 9.12.2010

Haetaan tuottajaa ja taiteilijaa
Taiteen ja ekologian teemoista kursseja,
näyttelyitä, tapahtumia ja hankkeita organisoiva
Mustarinda-seura ry. etsii tuottajaa tai vastaavan
koulutuksen omaavaa alle 30-vuotiasta henkilöä
taiteen, kurssitoiminnan ja luontomatkailun
tuottamistehtäviin sekä alle 30- vuotiasta taiteilijaa
kehittämään Mustarinda-seuran taiteellista toimintaa.
Työsuhteiden kesto on 6kk ja alkamisajankohta
vuoden 2011 alussa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt
Mustarinda-seura ry:lle määrärahan käytettäväksi
nuorten taiteilijoiden ja muiden luovan alan työn
tekijöiden työllistämiseen sekä kulttuurin taiteen
ja luovien alojen kolmannen sektorin kehittämiseen
vuosina 2010-2011. Vaatimuksena kaikkiin tehtäviin
on korkeintaan 30-vuoden ikä ja kulttuuri- tai
taidealan tutkinto. Lisätietoja Mustarinda –seurasta
saa osoitteesta http://www.mustarinda.fi ja
puheenjohtaja Antti Majavalta (puh. 0400 655883)
kysymykset sekä vapaamuotoiset hakemukset
lähetetään 20.12 mennessä osoitteeseen
info(at)mustarinda.fi.

Työtehtävät:

Taiteen, kurssitoiminnan ja luontomatkailun tuottamistehtävät:

Tuottajalta edellytetään kokemusta taiteen tuottamisesta,
tapahtumien järjestämisestä ja taloushallinnosta.
Työkokemus tai koulutus matkailualalta, nykytaiteen tuntemus
ja kiinnostus luontoon/ekologiaan katsotaan eduksi. Sujuva
englanninkielen kirjallinen ja suullinen taito on välttämätön.

Tuottaja suunnittelee ja toteuttaa Mustarinda –seura ry:n
toimintaa yhdessä Mustarinda –seuran muun henkilökunnan
kanssa. Tehtävien hoito edellyttää oma-aloitteisuutta,
ideointikykyä, laaja- alaisuutta ja ennakkoluulottomuutta.
Tärkeää on myös yhteistyökyky erityisesti taitelija työparin
kanssa. Tuottajan tehtäviin kuuluu myös yhdistyksen talouden
suunnittelu ja rahoituksen hakeminen. Tuottaja myös huolehtii
yhdistyksen kirjanpidosta yhdessä tilitoimiston kanssa.
Tehtäviin kuuluu myös erilaisten hankkeiden suunnittelu,
yhdistyksen tunnettavuuden lisääminen ja yhteistyön
tekeminen muiden järjestöjen ja tahojen kanssa.

Taidesisältöjen suunnittelu ja organisointi:

Palkattavalla taiteilijalta edellytetään kiinnostusta
taiteilijalähtöiseen näyttely-, residenssi ja opetustoimintaan
sekä halua toimia osana kansainvälistä taidekenttää.
Edellytämme myös vahvaa oma-aloitteisuutta, hyviä
yhteistyötaitoja ja kykyä kriittiseen ajatteluun. Kiinnostus
ekologisiin kysymyksiin ja metsään sekä englanninkielen
taito katsotaan eduksi.

Valitun henkilön tehtäviin kuluu yhteydenpito
taiteilijoihin ja yhteistyötahoihimme. Taiteilijan vastuualuetta
ovat tapahtumien, kurssien ja näyttelyiden kuratointi ja
sisällöllinen suunnittelu sekä Mustarinda-residenssin
toiminnan järjestelyt yhdessä palkattavan tuottajan ja
muun henkilökunnan kanssa. Taiteilija tuottaja työpari
voivat yhdessä suunnitella ja toteuttaa erilaisia
Mustarinda –seuran toimintaan soveltuvia hankkeita.

Työpaikka:

Sekä tuottajan että taiteilijan ensisijaisena työpisteenä
toimii Mustarinda –talo Hyrynsalmella. Työntekijöille on
tarjolla majoitushuoneet talossa, sekä erikseen sovittaessa
tiloja mm. omaan taiteelliseen työskentelyyn. Työtä on
mahdollista tehdä myös muualta käsin tilanteen vaatiessa.
Työntekijöiltä voidaan edellyttää tarvittaessa myös
Mustarinda –talon välttämättömien ylläpitotoimien,
kuten siivoamista ja lumitöiden tekemistä.

Mitä Mustarinda –seura tarjoaa työntekijöille :

- Mahdollisuuden työskennellä kansainvälisessä
taiteilijalähtöisessä taideprojektissa ja luoda yhteyksiä
kaikkialle maailmaan taiteen, ekologian ja matkailun
alan toimijoihin. Suomessa Mustarinda -seura-toimii
yhteistyössä mm. HIAP:in, Kuvataideakatemian ja
Kainuun kulttuuriyhdistyksen kanssa.

- Työpaikan Kainuun toiseksi korkeimman vaaran laelta,
Paljakan ikimetsien keskeltä.
- Mahdollisuuden tutustua Kainuun luontoon,
elämäntapaan ja paikalliskulttuuriin
- Mahdollisuuden vierailla yhteistoiminnan puitteissa
myös Vienan Karjalan alueella ja Kalevalan runokylissä
- Valituilla työntekijöillä on mahdollisuus jatkaa
työllistämisjakson jälkeen työskentelyä erilaisissa
Mustarinda –seuran toimintaan linkittyvissä hankkeissa.
- Joustavat työajat. Tehtäviä voidaan hoitaa sopimuksen
mukaan eri pituisissa jaksoissa vuoden 2011 aikana
-Tilaisuuden tehdä työtä Kainuun, Suomen ja
maailman ekologisen ja kulttuurisen
monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Mustarinda-seura:

Vuonna 2009 toimintansa aloittanut
Mustarinda -seura vaalii luonnon ja kulttuurin
monimuotoisuutta tuomalla yhteen taiteen,
tieteen ja järjestöelämän toimijoita keskusteluihin,
seminaareihin, Mustarinda-residenssiin, näyttelyihin
ja tapahtumiin. Tavoitteenamme on luoda edellytyksiä
uusien ajattelumallien ja yhteistyötapojen syntymiselle.
Mustarinda -seura on ideologisesti sitoutumaton voittoa
tavoittelematon yhdistys, jonka perustajajäseniä ovat
taiteilijat Alma Heikkilä ja Antti Majava, sekä
ympäristötieteen maisteri Hanna-Kaisa Hellsten.

Seuran perustamisen lähtökohtana on ollut havainto
niin ekologisen kuin kulttuurisenkin diversiteetin
maailmanlaajuisesta kapenemisesta.
Omalaatuiset luonnonympäristöt ja paikalliskulttuurit
muodostuvat tulevaisuudessa yhä tärkeämmiksi.
Kainuun ja Vienan alueen vahva kulttuurillinen
traditio on kiinnostava lähtökohta myös uudelle
taiteelle ja tutkimukselle. Paljakan vanhojen metsien
paikoin täysin luonnontilaiset alueet tarjoavat
harvinaisen mahdollisuuden havainnoida luonnon
omaa muotokieltä, rakennetta ja toimintaa.
Kiinnostavia tutkimuskohteita löytyy niin
taiteelliselle kuin tieteellisellekin toiminnalle.
Pyrimmekin aktiivisesti tukemaan ajatustenvaihtoa
taiteen- ja tieteentekijöiden välillä.

Mustarinda –seuran toiminnan ydin on Mustarinda-talo
Hyrynsalmen Paljakan vaaran laella.
Alueellisen toiminnan lisäksi seura osallistuu
myös kansallisiin ja kansainvälisiin hankkeisiin.
Lisätietoja Mustarinda-seurasta sen toiminnasta,
periaatteista ja tavoitteista saat: http://www.mustarinda.fi/mustarinda-seura

Uutisvirtaa...

2010-12-12T23:10:00.000-08:00

SS: Yliopistot lähtivät miljardipotilla sijoitusbisnekseen | Talous ja politiikka | YLE Uutiset | yle

Valtio haluaisi vähentää taidealan koulutusta
kolmanneksella

www.hs.fi

Valtio haluaa vähentää kulttuurialan koulutusta
kolmanneksella, koska Suomi ei pysty
elättämään kaikki kouluista valmistuvia
käsityöläisiä, taiteilijoita ja toimittajia.

2010-12-11T22:15:00.000-08:00

Taideyliopistokeskustelu - Discussion about the possible unification of the art universities in Finland

TAIDEYLIOPISTOKESKUSTELUTILAISUUS TI 14.12 KLO 18.30

SIBELIUS-AKATEMIAN FEENIKS-KLUBILLA

(Pohjoinen Rautatienkatu 9)

ON TUESDAY 14.12 THE DISCUSSION ABOUT

THE POSSIBLE UNIFICATION OF

THE ART UNIVERSITIES IN FINLAND

(Feenix-klubi, Sibelius-Akatemia, Pohjoinen Rautatienkatu 9).

- PAIKALLA ON KESKUSTELEMASSA JA VASTAAMASSA KYSYMYKSIIN ANITA LEHIKOINEN OPETUSMINISTERIÖSTÄ.
  Tilaisuuden järjestää SibAn ylioppilaskunta.
  
  ***
  HELSINGIN SANOMAT 12.12.2010:
  'Taideyliopisto laskisi yliopistojen määrän 14:ään'
  
  Suomen yliopistojen määrä laskee 14:ään vuonna 2013, mikäli opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän esitysluonnos uudesta Taideyliopistosta toteutuu. Opetusministeri Henna Virkkunen (kok) saanee tammikuussa ehdotuksen, jonka mukaan Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia ja Teatterikorkeakoulu yhdistettäisiin kuvataiteen, musiikin ja näyttämötaiteen monialaiseksi yliopistoksi.
  Yliopistossa olisi kolme sisällöllisesti itsenäistä akatemiaa, joiden nykyiset nimet säilyisivät niiden tunnettuuden takia.
  Tavoitteena on synnyttää Suomeen kansallisesti ja kansainvälisesti vahva vapaiden taiteiden yliopisto.
  Taideteollisesta korkeakoulusta tuli vuoden alussa osa Aalto-yliopistoa.
  Työryhmän mukaan uuden Taideyliopiston tulisi olla yhteistyössä myös Aallon taidealojen kanssa.
  Taideyliopistojen yhdistämistä eri kokoonpanoin on ehdotettu usein aiemminkin, mutta toteutumista pidetään nyt todennäköisempänä, koska korkeakoulupolitiikka
  korostaa suuria, vähintään 3 000 opiskelijan yliopistoja.
  Kolmen koulun yhdistäminen tosin synnyttäisi vain noin 2 000 opiskelijan yliopiston.
  
  ***
  
  ON TUESDAY 14.12 THERE IS A POSSIBILITY TO COME AND JOIN THE DISCUSSION ABOUT THE POSSIBLE UNIFICATION OF THE ART UNIVERSITIES. Taideyliopisto, A UNIVERSITY
  OF ARTS IN FINLAND* would consist of all the three art universities, Finnish Academy of Fine Arts, Sibelius Academy and Theatre Academy. Ministry of education and culture has formed a working team preparing a suggestion which is expected to be given further in January for possible procedure.
  
  Sibelius academy's student union is now arranging a opportunity to meet and discuss with Anita Lehikoinen from Ministry of education about the subject. This is a possibility to find out more, discuss and to ask guestions concerning the
  possible unification.
  
  Place: Feeniks-klubi, Pohjoinen Rautatienkatu 9, Tuesday 14.12 at 6.30 PM
  
  *not official translation

Taideyliopisto laskisi yliopistojen määrän 14:ään

Marjukka Liiten
HELSINGIN SANOMAT

Suomen yliopistojen määrä laskee 14:ään vuonna 2013, mikäli opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän esitysluonnos uudesta Taideyliopistosta toteutuu.

Opetusministeri Henna Virkkunen (kok) saanee tammikuussa ehdotuksen, jonka mukaan Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia ja Teatterikorkeakoulu yhdistettäisiin kuvataiteen, musiikin ja näyttämötaiteen monialaiseksi yliopistoksi.

Yliopistossa olisi kolme sisällöllisesti itsenäistä akatemiaa, joiden nykyiset nimet säilyisivät niiden tunnettuuden takia.

Tavoitteena on synnyttää Suomeen kansallisesti ja kansainvälisesti vahva vapaiden taiteiden yliopisto.

Taideteollisesta korkeakoulusta tuli vuoden alussa osa Aalto-yliopistoa.

Työryhmän mukaan uuden Taideyliopiston tulisi olla yhteistyössä myös Aallon taidealojen kanssa.

Taideyliopistojen yhdistämistä eri kokoonpanoin on ehdotettu usein aiemminkin, mutta toteutumista pidetään nyt todennäköisempänä, koska korkeakoulupolitiikka korostaa suuria, vähintään 3 000 opiskelijan yliopistoja.

Kolmen koulun yhdistäminen tosin synnyttäisi vain noin 2 000 opiskelijan yliopiston.

Miira Sippola taiteen ja sen tukemisen merkityksestä

2010-12-05T09:36:00.001-08:00

http://www.outialanko.fi/blogikutsut Taide ei ole kaikkien tehtävä. Sen on kuitenkin hyvä olla kaikkien ulottuvilla. Se, jonka tehtäväksi taide on tullut, on sitoutunut kehittämään taitojaan kaikkien hyväksi. Taide hyödyttää meitä kaikkia. Siksi taiteen tukeminen on kaikkien, siis yhteiskunnan, tehtävä.

2010-12-03T09:13:00.001-08:00

http://www.facebook.com/notes/outi-alanko-kahiluoto/kirjallinen-kysymys-freelancerin-asumistuesta/168896379816988

Kirjallisuus- ja kulttuurilehti Kirjo rahasta

2010-12-02T05:06:00.001-08:00

http://www.palladiumkirjat.fi/kirjo/Kirjo%204-10.pdf

Uutinen kiusaamisesta korkeakouluissa

2010-12-02T04:41:00.000-08:00

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Joka+neljäs+opiskelija+joutunut+korkeakoulukiusatuksi/1135262081080

Yliopisto-opiskelijoiden kokema kiusaaminen on luultua yleisempää, käy ilmi tuoreista tutkimuksista. Jopa neljännes opiskelijoista on kokenut sanallista loukkaamista, vahingoittamista tai syrjintää osana opiskelujaan.

Neljän suuren yliopiston ylioppilaskunnat vetoavat nyt korkeakoulukiusaamisen vähentämiseksi. Etujärjestöt katsovat, että kiusaamisen laajuus on hätkähdyttävän suurta.

"Toisin kuin koulu- ja työpaikkakiusaamista, korkeakoulukiusaamista ei yleisesti tunnisteta, eikä siihen ole välineitä puuttua", Helsingin, Turun, Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen ylioppilaskunnat toteavat kannanotossaan.

Yliopistoissa tapahtuvaa kiusaamista voi olla vaikea todentaa, eikä tutkimuksista nouse esille yksittäistä syytä sille, miksi joku joutuu kiusatuksi. Ylioppilaskuntien mukaan kiusaaminen onkin akateemisen maailman sokea piste.

Kiusaaminen voi hidastaa opintojen etenemistä merkittävästi. Taakka voi seurata uhria koulutusasteelta toiselle ja aina työelämään asti, kannanotossa muistutetaan.

Ylioppilaskuntien mielestä kiusaamisen ehkäisyyn tarvitaan uusia toimijoita, mutta usein kyse on myös asenneongelmasta. Koko yliopistoyhteisön pitäisi kantaa vastuunsa ongelman kitkemisestä.

......

http://nomadinenakatemia.blogspot.com/p/ankerias-saapasjalkakissa-ja-aksolotli.html
......

Yle: Rehtori ei lämpene ulkomaalaisten lukukausimaksuille

2010-12-01T08:54:00.001-08:00

http://yle.fi/alueet/lappi/2010/12/rehtori_ei_lampene_ulkomaalaisten_lukukausimaksuille_2182733.html

”Lapin yliopiston rehtori Mauri Ylä-Kotola ei kannata lukukausimaksujen perimistä ulkomaalaisilta tutkinto-opiskelijoilta. Ylä-Kotola pitää mahdollisena, että lukukausimaksut johtaisivat käytäntöön, jossa maksuja kerätään tulevaisuudessa myös suomalaisilta opiskelijoilta.

Ylä-Kotola ottaa esimerkiksi Englannin, jossa lukukausimaksujen vaikutus näkyy jo tällä hetkellä.

- Englannin huippuyliopistoissa opiskelee keskimäärin vain varakkaimpien yhteiskuntaluokkien lapsia. Tällaiseen kehitykseen en ainakaan itse toivoisi Suomessa mentävän, Ylä-Kotola sanoo.

Ylä-Kotola mainitsee myös Tanskan, joka perii tällä hetkellä EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tulleilta opiskelijoilta lukukausimaksuja.

- Siellä tilanne on se, että ulkomaisten opiskelijoiden määrä on romahtanut.

Ylä-Kotola perustelee ulkomaalaisten maksutonta koulutusta myös työvoiman tarpeella.

- On järkevämpää kouluttaa yliopiston varoilla ulkomaalaisia perustutkinto-opiskelijoita, jotka sitten toivottavasti jäävät Suomeen työskentelemään, Ylä-Kotola sanoo.

Ei rahallista merkitystä

Ulkomaalaisilta perittävä lukukausimaksu kartuttaisi yliopiston kassaa varsin vähän. Tällä hetkellä Lapin yliopistossa opiskelee yli 40 opiskelijaa EU:n ja ETA-alueen ulkopuolisista maista.

- Esimerkiksi näiltä opiskelijoilta perittävä kahden tuhannen euron lukukausimaksun taloudellinen merkitys yliopistolle olisi alle 100 000 euroa.

Lapin yliopiston budjetti on yli 50 miljoonaa euroa vuodessa. Ylä-Kotolan mukaan 100 000 eurolla ei olisi kovin suurta merkitystä kokonaisbudjettiin verrattuna.

- Se olisi sitäpaitsi väärä signaali yleisen koulutuspolitiikan kannalta, Ylä-Kotola sanoo.”

Adressi humanistisen tiedekunnan puolesta

2010-11-30T12:38:00.001-08:00

https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/24514/lomake.html

"Arvoisat päättäjät!

Nykyinen Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan aliresursoitu taloudellinen tilanne on hankaloittanut merkittävästi tiedekunnan perustoimintoja, tutkimusta ja opetusta. Vuoden 2010 ja 2011 kehysmäärärahat näyttävät vaikeuttavan tilannetta edelleen. Vaikuttaa siltä, että perusrahoitus on hädin tuskin riittävä tiedekunnan perustoimintojen ylläpitämiseksi.

Tämän adressin allekirjoittaneet humanistisen tiedekunnan henkilökunta ja opiskelijat ilmaisevat huolensa edellä mainitun resurssipulan ja mahdollisten oppiaineiden karsimisien takia. Olemme huolestuneita siksi, että edellä mainitut ongelmat vahingoittavat Helsingin yliopiston asemaa kansallisena ja kansainvälisenä sivistysyliopistona sekä tekevät vääryyttä humanistisen tiedekunnan erityisluonteelle.

Alasajettava opetus ja tutkimus?

Helsingin yliopistossa harjoitettavan humanistisen opetuksen ja tutkimuksen aliresursointi ei palvele ketään. Tutkimuksen kannalta rahoitusvaje on outo paradoksi: aiemmin tiedekunta on menestynyt erilaisissa arvioinneissa hyvin, mutta nyt perusedellytykset laadukkaalle tutkimukselle ovat vaarassa. Tiedekunnalta vaaditaan yhä parempaa menestystä tulevissa kansainvälisissä arvioinneissa samalla kun määrärahat tutkimuskonferensseihin matkustamiseen tai tutkimusten tai raporttien kielenkorjaamiseen ovat hävinneet.

Opetuksen resurssipula

Opetuksessa resurssipula on merkinnyt kontaktiopetuksen vähentämistä. Monissa aineissa opetusta pystytään antamaan vain pakollisten opintojen osalta. Samalla kun oppiaineiden ja valinnaisuuden mahdollisuuksia vähennetään, ei tiedekunta voi tarjota kattavaa tutkintoihin kuuluvaa opetusta.

Kroonisen rahapulan aiheuttama kurssitarjonnan kapeus johtaa opiskelijoiden valmistumisen lykkääntymiseen; pienet opetusryhmät ja "harvinaiset aineet" liittyvät olennaisesti humanistiseen opetukseen.

Opiskelumahdollisuuksien karsinta

Ilmaisemme myös vakavan huolemme tiedekunnassa juuri aloitetun, niin sanottujen opiskelukokonaisuuksien luomisen takia. Epäilemme, että se merkitsee tosiasiassa joidenkin opintokokonaisuuksien karsimista. Toteutuessaan se rajoittaisi myös humanistien erikoistumis- ja työllistymismahdollisuuksia. Oppiaineiden summittainen yhdisteleminen johtaa myös pienempien alojen vähittäiseen kuihtumiseen, jolloin moni kansallisesti merkittävä ala katoaisi. Humanistisen tiedekunnan monimuotoisuuden häviäminen vähentäisi pidemmällä aikavälillä myös suomalaisten globaalissa taloudellisessa kilpailussa tarvitsemaa innovatiivisuutta.

Tämän mielenilmauksen myötä haluamme esittää vakavan kysymyksen sivistysyliopiston olemassaolosta ja siitä, halutaanko se säilyttää."

Perusturva

2010-11-29T10:58:00.000-08:00

http://www.outialanko.fi/blogikutsut

"Perustuslaissa turvataan jokaisen ihmisen perustoimeentulo. Käytännössä perustoimeentulo on kuitenkin anomisen ja viranomaisharkinnan takana, eikä lain henki toteudu. Yhdeltä luukulta saatava kuukausittainen perustulo olisi tasa-arvoinen ratkaisu sosiaaliturvan uudelleenrakentamiseen, joka sekä korjaisi että täydentäisi nykyistä sosiaaliturvaamme."

(Touko Aalto)

2010-11-29T10:48:00.001-08:00

http://www.outialanko.fi/politiikka/tiedotteet-ja-kannanotot/2010/turvaa-tyoelaman-valiinputoajille

29.11.2010

TIEDOTE 29.11.2010

TURVAA TYÖELÄMÄN VÄLIINPUTOAJILLE

Työtä tehdään yhä useammin perinteisen palkkatyösuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa. Yhä suurempi osa työllistää itsensä myymällä omaa osaamistaan ja työtään. Tähän joukkoon kuuluu muun muassa toimittajia, koodaajia, kääntäjiä, tulkkeja, taiteilijoita, siivoojia ja hoitoalan ammattilaisia. Jo kolmasosa suomalaisista on joko epätyypillisessä työmarkkina-asemassa tai työttömänä. Lainsäädäntö ei kuitenkaan ole ajan tasalla. Päinvastoin, palkkatyön ja yrittäjyyden välillä työskentelevistä on tulossa oikeudettomien ja alipalkattujen joukko.

Työ- ja sosiaalilainsäädännön päivittämistä vastaamaan nykyisen työelämän moninaisuutta vaadittiin Lasipalatsin keskustelutilaisuudessa, jonka oli koolle kutsunut Tatusotu-verkosto.

- Remontin voisi aloittaa työttömyysturvajärjestelmän korjaamisesta. Nykyisin järjestelmä on liian jäykkä reagoidakseen riittävän nopeasti itseään työllistävien alati muuttuvaan työmarkkina-asemaan – työtä saatetaan tehdä tänään yrittäjämuotoisesti ja huomenna työsuhteessa. On tutkittava, voisiko palkansaajien työttömyyskassa avata myös itsensä työllistäjille, sanoo Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.

- Palkansaajan sosiaaliturvan voi jo nyt säilyttää kuulumalla työosuuskuntaan, tämä mahdollisuus on turvattava kaikille itsensä työllistäville, jatkoi Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso.

- Tarvitaan työlainsäädännön perkaus, jotta rakenteellinen epäoikeudenmukaisuus saadaan kitkettyä. Reilu työelämä ja lainsäädäntö kohtelevat erilaisissa työsuhteissa olevia tasapuolisesti. Jokaisella tulee olla esimerkiksi mahdollisuus työnantajan tarjoamaan henkilöstökoulutukseen työsuhteesta riippumatta. Ammattitaidon ylläpito on parasta muutosturvaa työelämän muutoksia vastaan, sanoo Toimihenkilöliitto ERTOn puheenjohtajaTapio Huttula.

- Itsensä työllistävien asema vaatii pikaista korjaamista. Ihmisiä ei saa jättää yksin taistelemaan toimeentulostaan ja oikeuksistaan. Eri tahojen on yhdessä ryhdyttävä ajamaan itsensä työllistävien asemaa. Tatusotu-liikkeen aikaansaannokset esimerkiksi apurahansaajien aseman parantamiseksi ovat osoittaneet, että porukalla saa aikaan enemmän, Teatteri- ja mediatyöntekijät TeMe:n talouspäällikkö Aulikki Raatikainen sanoo.

Lisätietoja:

Tatusotu-verkosto, http://tatusotu.blogspot.com

Outi Alanko-Kahiluoto 050 5121727, outi.alanko-kahiluoto@eduskunta.fi

Dan Koivulaakso 044 5066613, dan@vasemmistonuoret.fi

Aulikki Raatikainen, 09 2511 2144, aulikki.raatikainen@teme.fi

Tapio Huttula, 040 5637 944, tapio.huttula@erto.fi

Sosiaaliturva

2010-11-29T10:38:00.001-08:00

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kelan+etuudet+jääneet+tuntuvasti+jälkeen+ansiotason+kasvusta/1135261988241/?cmp=tm_etu_uusimmat_uutiset

STT

Kelan etuudet ovat jääneet selvästi jälkeen ansiotason kasvusta, ilmenee Sosiaalivakuutus-lehden selvityksestä.

Kelan mukaan reaalinen ansiotaso on noussut parissakymmenessä vuodessa 38 prosenttia. Samaan aikaan työmarkkinatuki on noussut vain viisi prosenttia ja täysi kansaneläke kahdeksan prosenttia.

Jotkut etuudet ovat jopa pienentyneet. Esimerkiksi korkeakouluopiskelijan opintoraha on nyt reaaliarvoltaan 13 prosenttia pienempi kuin vuonna 1991.

Eniten laskua on ollut lapsilisissä. Ensimmäisen lapsen lapsilisä on pienentynyt reaalisesti 19 prosenttia ja toisen lapsen lapsilisä 29 prosenttia vuosina 1995–2011.

Sosiaalivakuutus-lehti vertaili etuuksien muutoksia vuosina 1991–2011.

Kelan aktuaaripäällikkö Pertti Pykälä katsoo lehdessä, että etuuden sitominen kansaneläkeindeksiin näyttää vakauttavan sitä jonkin verran, muttei estä etuuden jäämistä jälkeen ansiokehityksestä.

Lukukausimaksut

2010-11-27T21:33:00.000-08:00

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/11/lehti_kolme_yliopistoa_aloittaa_lukukausimaksut_2176578.html

Taloussanomat: Aivojen piippuun ajamisesta töissä

2010-11-27T21:23:00.001-08:00

http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2010/11/28/varo-tallainen-tyo-tekee-tyhmaksi/201016464/139/?cmp=tm_etu_uusimmat_uutiset

HS: yliopistoissa pelon ilmapiiri

2010-11-27T07:21:00.000-08:00

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tieteentekijöiden+puheenjohtaja+Yliopistoissa+pelon+ilmapiiri/1135261960517

Tieteentekijöiden puheenjohtaja: Yliopistoissa pelon ilmapiiri

27.11.2010 17:00

mARJUKKA LIITEN/ HELSINGIN SANOMAT

"Yliopistouudistuksen myötä käskyttäminen, turhanpäiväinen raportointi ja kontrolli ovat lisääntyneet. On todella huolestuttavaa, että pelon ilmapiiri on vallannut alaa", Kaakkuriniemi sanoo.Yliopistojen työilmapiiri on kääntynyt jyrkkään laskuun parin viime vuoden aikana, sanoo Tieteentekijöiden liiton uudeksi puheenjohtajaksi lauantaina valittu Tapani Kaakkuriniemi, 57.

"Pelon ilmapiirillä tarkoitan lähinnä sitä, että kaikenlainen epävarmuus on lisääntynyt. Yhä enemmän ihmiset joutuvat miettimään, että jatkuuko mun duuni ja kuinka kauan. Se johtuu siitä, että on johtamista ilman henkilöstöpoliittista näkemystä", Kaakkuriniemi täsmensi Helsingin Sanomille lauantaina.

Uuden puheenjohtajan mukaan kalenterivuosi- ja jopa kvartaaliajattelu on pesiytymässä yliopistoihin, vaikka tieteellinen työ edellyttää pitkäjännitteisyyttä.

Esimerkiksi henkilöstöpolitiikka on paljolti passiivista reagoimista ulkoapäin tuleviin voimavarapäätöksiin, jolloin liian suuri osa henkilöstöstä joutuu pelinappuloiksi.

Kaakkuriniemi muistuttaa, että myös valtiontalouden tarkastuskertomuksessa ollaan huolissaan yliopistojen henkilöstön jaksamisesta.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Tapani Kaakkuriniemi työskentelee nyt Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa koulutuspäällikkönä. Hän johtaa 12 yliopiston ylläpitämää verkostomaista ja monitieteistä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisterikoulua. Aiemmin hän oli opettajana ja amanuenssina Jyväskylän yliopistossa.

Akavalaiseen Tieteentekijöiden liittoon kuuluu yli 6 700 jäsentä, joista valtaosa työskentelee yliopistoissa tutkijoina, opettajina ja muina akateemisina asiantuntijoina.

Sanottua keskusteluosiossa

‎"entinen yliopistolainen‎":

‎"...kilpailutilannerealismissa joillakin katoaa eettisyys ja hyvät tavat. Tulee tilalle viidakon lait:
Ole nuori ja tehokkaan oloinen, lumoa sillä esimiehesi, varasta idea vanhemmalta tieteenharjoittajalta (vaikka vain 10v vanhemmalta), tee niistä nuoruuden tehokkuudella lopputulokset nopemmin kuin vanhempi.
Väitä, että ideat olivat omiasi. Lyttää opettajasi laiskimukseksi ja pyri "kalifiksi kalifin paikalle".
Sivustaseuraaja: Huomaa tilanne, ryhdy mielistelemään esimiestäsi ja suosi tulokasta. Näin arvostuksesi nousee porukassa ja pääset kostamaan aiemmin kadehtimallesi kolleegallesi. Saat viran, mutta kolleegasi ei. Kolleega joutuu lähtemään muualle.... loppujen lopuksi, onneksi! ‎"

‎"Päivitys paikallaan‎":

‎"Pätkä- ja silpputyöt ovat yliopistojen arkea. Kolmen vuoden pesti on luksusta. Tutkijoita voidaan kyykyttää parin kuukauden mittaisessa löysässä hirressä. Nykyään "tulos tai ulos" -mentaliteettia on nimenomaan yliopistoissa - ei yrityksissä. Yritysmaailmassa väki on toistaiseksi voimassa olevissa palvelussuhteissa, vaikka rahoitus tulisi projekteista. Lisäksi viime kevätkausi näytti, että yt:t ovat tulleet yliopistoihin - ilmeisesti jäädäkseen. ‎"

‎"Koxinga‎":

‎"En ole missaan kokenut niin huonoa, kyrailevaa ja kaunaista ilmapiiria kuin tyoskennellessani vuosia sitten suomalaisessa yliopistossa tutkijana. Artikkelin perusteella tuntuu etta eipa ole miksikaan muuttunut.
Mika lienee muuttunut on kuitenkin se ettei "ikiprofessoreja" enaa nimiteta. Tuolloin pari vuosikymmenta sitten nimittain noita notkui nurkissa; ei ollut enaa julkaisupaineita kun presidentti oli nimittanyt virkaan ja opetusvelvollisuus oli proffilla muistaakseni 2 h per viikko.‎"

‎"Jäljet‎":

‎"Apurahatutkijat elävät stressin piirissä koko ajan, koska koko ajan on huolehdittava siitä, että saa vuoden välein apurahaa. Ja vaikka olisi kuinka mallikas suunnitelma tahansa, niin koskaan ei tiedä putoaako kelkasta vai ei ja jos putoaa, niin kuinka pitkäksi aikaa.
Työilmapiiriin voi jokainen yliopistolainen vaikuttaa omalla käyttäytymisellään eli juorujen lopettamisella. Onko niin vaikea keskustella itsestään ja omista töistään, että mieluummin puhutaan selän takana toisista ja se mitä puhutaan ei ole totuutta aina edes nähnytkään. Itse yritän mahdollisuuksien mukaan välttää toisista puhumista eli juoruamisesta. Kyllähän sillä juorukulttuurilla voi pelastaa oman työpaikkansa ja kyynärpäätaktikoida jonkun toisen ulos.‎"

‎"SoleTM-anarkisti‎":

‎"Kaakkuriniemeltä hyvin totuudenmukainen lausuma käskyttämisen ja turhanpäiväisen raportoinnin ja kontrollin lisääntymisestä. Allekirjoitan tämän ainakin Oulun yliopiston puolesta. Itse olin pari kuukautta sitten sairaslomalla ja itse asiassa sairaalassa. Sain sinnekin soiton ja käskyn täyttää välittömästi hallinnon työajanhallinnon kohdistamiseen tarkoitettua SoleTM-järjestelmää. Mikäli en olisi täyttänyt, niin laitos olisi kuulemma joutunut vuodenvaihteessa konkurssiin. Haistatin pitkät soittelijalle ja kieltäydyin tekemästä mitään hallinnollisia työtehtäviä sairaslomalla ja pitäväni puheluita hallinnollisissa asioissa törkeinä maatessani sairaalassa.
Tämä on tieten vain yksi esimerkki, mutta kun näitä on vino pino per työntekijä, niin ei ihmekään, että homma on lähtenyt käsistä.
Tuohon Kaakkuriniemen lausuntoon haluaisin kylläkin lisätä sen, että meillä päin ei puhuta pelkästään yksittäisten tutkijoiden määräaikaisuuksien päättymisestä. Puhutaan kokonaisten laitoksien lakkautumisista, mikäli ei saada kunnolla tulosta aikaan. Tuloksen täytyy myös koko ajan enenevässä määrin kasvaa. Täten toi Kaakkuriniemen lausunto perustuu ehkä vielä vanhaan hyvään aikaan, jolloin huono tutkija sai mennä. Nyt saa mennä sitten koko laitos saman tien. Kohta varmaan tiedekunta, yliopisto....‎"

‎"Toimintaa seurannut":

"Yritys voi aina vaihtaa keinoja (eli käytännön toimenkuvaansa) voittojen lisäämiseksi, mutta yliopisto ei. Toinen tärkeä ero on, että yrityksien menestyminen johtuu pitkälti organisaation kyvystä optimoida yhtä suuretta, eli voittoja, ja tässä hallinnolla on merkittävä rooli. Rivityöntekijöiltä ei edes vaadita kokonaisuuksien hahmottamista. Yliopistoissa ratkaiseva rooli on taas omien alojensa eksperteillä, joita valtava osa tutkijoista ja opettajista on. Hallinnolla on aika marginaalinen kyky optimoida yliopistojen monialaisten osaajien suoriutumista yliopiston perustehtävien toteuttamisessa, ja siksi se olisi syytä pitää mahdollisimman kevyenä.

Yliopistouudistus oli varmasti hyvä mahdollisuus korjata vanhoja epäkohtia, mutta se meni mönkään ollessaan liian byrokraattivetoinen. Tämä näkyy turhanpäiväisten raporttien kirjoittamisen määrässä sekä aivan älyttömästä palkitsemisperusteessa, joka mukaan yliopistoille jaetaan määrärahoja tutkintojen määrän mukaan. Opettajia painostetaan siksi laskemaan vaatimustasoa, ja opiskelijoiden kannalta lopputulema on, että suomalaisilla papereilla voi kymmenen vuoden päästä pyyhkiä perseensä. Jokainen voi päätellä miten tässä järjestelmässä toteutuu yliopistojen perustehtävät, eli ymmärryksen tuottaminen, säilyttäminen ja jakaminen."

Esko Valtaojan kolumni Turun Sanomista

2010-11-26T05:39:00.000-08:00

http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/96191.html

2010-11-26T04:29:00.000-08:00

VERTAISRAHASTO TUKEMAAN YHTEISKUNNALLISTA TUTKIMUSTA

Juha Suoranta

Vuoden 2011 alussa avautuva vertaisrahasto alkaa rahoittaa yhteiskunnallisesti merkittävien ilmiöiden tutkimusta sekä edistää vapaata ja autonomista tiedettä. Vertaisrahasto on uusi ja kumouksellinen rahoitusmalli, joka aloittaa Tampereen yliopistossa. Rahasto on mahdollisimman avoin, nopealiikkeinen ja demokraattinen.

Vertaisrahasto toimii verkossa ja kerää varoja tutkimusten rahoittamiseen. Osallistua voi jo kymmenellä eurolla kuussa. Tutkimusideat julkaistaan sivuilla, ja niistä päätetään anonyymisti. Tutkimusrahoitusta haetaan ja jaetaan kolmesti vuodessa.

Tutkijoille vertaisrahasto on keino saada tukea lyhyille hankkeille, joiden rahoitus on muuten vaikeaa. Aloitteleville tutkijoille se voi olla ensimmäinen porras tutkimuksen maailmaan ja tieteelliseen yhteisöön. Toteutetut tutkimukset julkaistaan e-julkaisuina vertaisrahaston sivulla www.vertaisrahasto.fi.

Lahjoittajille vertaisrahasto antaa mahdollisuuden tukea yhteiskunnallisesti merkittävää tutkimusta riippumatta lahjoituksen suuruudesta. Tämä on ainutlaatuinen tapa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Vertaisrahaston on ideoinut Rohkean Reunaan -osuuskunta, joka toteuttaa projektin yhdessä Tampereen yliopistojen yhteisen Demola-keskuksen kanssa.

Vertaisrahaston lähtölaukaus kajautetaan vuoden vaihteen jälkeen. Avoin tiedotustilaisuus pidetään 9.12.2010 Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen salissa K103 klo 13:00-14.00.

Kotisivujen osoite (sivut avautuvat tammikuussa 2011): www.vertaisrahasto.fi

HS: Anita Kelles-Viitanen: Hallintomallimme on vanhentunut

2010-11-24T14:06:00.001-08:00

Hallintomallimme on aikansa elänyt

Uudenlainen malli vahvistaisi palvelujärjestelmää, joka kunnioittaa perusoikeuksia.

ANITA KELLES-VIITANEN KIRJOITTAJA ON SUOMEN ATTACIN PUHEENJOHTAJA.

Kunnat valmistautuvat jälleen tekemään budjetteihinsa leikkauksia. Taloudellisen tehokkuuden nimissä tehdyt leikkaukset heijastuvat sairaiden, vanhusten ja lastenkin kärsimyksinä, jotka taas lisäävät palvelujen tarvetta. Noidankehä on valmis.

Hallitus paitsi tukee leikkauksia myös päättää uudistuksista kuulematta kansalaisia. He maksavat asuntojen korjaustarkastusten sekä jätevesi-, bensiini- ja energiaverouudistusten kulut ja seuraukset. Missä on vika?

Hallintoa on muutettu uudistamatta kansalaisten roolia. Vanha hallintomalli korvattiin yksityistämistä tukevalla julkishallinnolla. Kun vanha hallinto alisti kansalaiset virkamiesten nöyriksi alamaisiksi, nykyään käytössä oleva julkishallinnon malli alistaa heidät tuottavuuden palvelijoiksi. Palvelutoimintoja on kehitetty lyhytjänteisesti, kun niistä olisi pitänyt tehdä kestävämpiä.

Taustalla ovat uusklassisen taloustieteen arvot, joiden aisapariksi nykyinen julkishallinnon malli syntyi. Maailmalla tätä mallia pidetään jo vanhentuneena. Se on törmännyt avoimuuden ja demokraattisuuden vaatimuksiin eikä pysty vastaamaan kansalaisten ja monikulttuurisen yhteiskunnan haasteisiin. Vanhentuneessa mallissa sinnittelevät Suomen lisäksi monet Itä-Euroopan, Aasian ja Lähi-idän maat.

Uutta mallia soveltaa esimerkiksi Tanska. Siellä kuntauudistus on vahvistanut palvelujärjestelmää, joka kunnioittaa perusoikeuksia. Hoivakotien vanhuksia ei kutsuta potilaiksi eikä asiakkaiksi vaan kansalaisiksi, joilla on täydet perusoikeudet.

Samassa hengessä on uudistettu tanskalaisia instituutioitakin: vapaaehtoiset vanhusneuvostot muutettiin vuoden 1997 lakiuudistuksessa vanhuslautakunniksi, joiden näkemykset on otettava huomioon. Niihin valitaan vaaleilla yli 60-vuotiaita.

Suomessa vallitsee edelleen vanha järjestelmä eli vanhusneuvostot, joilla ei ole laillisia oikeuksia saada äänensä kuuluviin kuten nuorisolautakunnilla. Tällaista eriarvoista käytäntöä pidetään maailmalla institutionaalisena syrjintänä.

Ongelmia on myös tavassa, jolla julkiset palvelut nykyään järjestetään. Kilpailutuksessa voittajia ovat kansainväliset suuryritykset, ja palvelut keskittyvät yhä harvemmille.

Vaarana on, että päädytään muutaman yrityksen hallitsemiin markkinoihin; tällöin siirrytään valtiollisesta monopolista kaupalliseen monopoliin, joka sanelee ehtoja sosiaalipolitiikalle. Palvelujen laatu vaarantuu, kun toimintaa trimmataan pörssikuntoon karsimalla henkilökuntaa, palkkaamalla vähemmän koulutettuja työntekijöitä, leikkaamalla toimintoja ja rajoittamalla kansalaisten tiedonsaantia.

Lisäongelmia tuo talouden finansioituminen. Palveluntuottajien taustalla on yhä useammissa tapauksissa pääomasijoittajia: Mediviren suurin omistaja on MB-rahastot, ja Tenava-päiväkoteja rahoittaa Helmet Capital.

Kansallisten toimijoiden – puhumattakaan yksittäisten kuntien hallinnoista – on vaikea ohjailla suuria monikansallisia yhtiöitä. Finanssiyhtiöiden vaikutus sosiaalipolitiikkaan on selvittämättä: voittomarginaalit ovat suuret, mutta palaavatko ne kuntien hyvinvointia ylläpitämään vai valuvatko ne kenties veroparatiiseihin?

Julkisten palvelujen uusi malli vahvistaisi demokraattista ja osallistuvaa kansalaisuutta. Se ei ole näennäiskuulemisia ilman vaihtoehtoja. Päätöksiä eivät valmistele vain virkamiehet: päätämme yhdessä, vaihtoehtojen vahvuuksia ja heikkouksia punniten. Monissa maissa on jo kansalaisraatijärjestelmiä.

Uudessa mallissa tunnustetaan myös terveyspalvelujen sosiaalinen luonne. Hoito- ja hoivatilanteet ovat lämminhenkistä vuorovaikutusta, eivät kylmää taloudellista tuotantoa, jossa ihmiset ja palvelut ovat heittopusseja. Samalla ne tukevat demokratiaa ja kansalaisoikeuksien toteutumista.

Ihmisoikeudet eivät ole tavaratalo, josta voi valita vain minimioikeuksia. YK:n jäsenyys edellyttää, että kaikki sovitut oikeudet toteutuvat. Tuottavuuspuhe mykistää sekä sosiaaliset oikeudet että perustuslain arvot.

Outi Alanko-Kahiluodon kysymys ja Paula Risikon vastaus

2010-11-24T11:59:00.001-08:00

Epätyypillisiä töitä tekevien työterveyshuollon epäkohdat

Keskustelutilaisuus itsensä työllistävien toimeentulosta (Lasipalatsi, Helsinki)

2010-11-24T07:34:00.000-08:00

http://www.facebook.com/event.php?eid=170332956329930
29.marraskuuta 2010 · 16:00 - 18:00

Kohtaamispaikka@lasipalatsi - Helsingin kaupunginkirjasto. Mannerheimintie 22-24

Kolmasosa työmarkkinoilla olevista suomalaisista on työttömänä tai epätyypillisessä työmarkkina-asemassa. Työtä tehdään yhä useammin perinteisen palkkatyösuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa.
Yhä suurempi osa työllistää itsensä myymällä omaa osaamistaan ja työtään. Tähän joukkoon kuuluu muun muassa toimittajia, koodaajia, kääntäjiä, tulkkeja, taiteilijoita, siivoojia ja hoitoalan ammattilaisia.

Palkkatyön ja yrittäjyyden välillä työskentelevistä on tulossa oikeudettomien ja alipalkattujen joukko. Miten näiden työelämän väliinputoajien asemaa pitäisi parantaa?

Keskustelussa mukana:
- Tapio Huttula, Erityisalojen toimihenkilöiden liitto (ERTO)
- Aulikki Raatikainen, Teatteri ja Mediatyöntekijöiden liitto (TeMe)
- Outi Alanko-Kahiluoto, kansanedustaja (Vihr.)
- Dan Koivulaakso, Vasemmistonuorten puheenjohtaja

Tilaisuuden juontaa sarjakuvataiteilija Kaisa Leka. Järjestää: Tatusotu-ryhmä

Lisätietoja: Outi Alanko-Kahiluoto (0505121727) tai Dan Koivulaakso (0445066613)

Kauppataidetta kasvuyrityspulaan

2010-11-24T06:20:00.000-08:00

Kauppataide - Uusi tietämisen laji ratkaisuksi kasvuyrityspulaan
Kehotus kaikille maailman kauppataiteilijoille ryhtyä osaamissijoittajiksi

GVL Finlandin visioiman "tietäjäyhteisön" kantasoluksi on perusteilla Suomeen rekisteröitävä, sivutoimisiin henkilöosakkuuksiin perustuva globaali osaamissijoitusyhtiö, Global Faculty Partners for Problems Worth Solving LP Ky.

Perustamiskokouksen koollekutsuja Marko Seppä kehottaa maailman kaikkia 'kauppataiteilijoita' ryhtymään osaamissijoittajiksi ja liittymään yhteen uuden globaalin yhtiön osakkaina.

"Tässä todella lopullisesti paljastuu äärimodernin tieteen tekninen olemus vallantahtona: tietäminen, joka on luovaa tuottamista, joka tähtää pelkkään kasvuun, joka taas ei tähtää mihinkään muuhun kuin itseensä?"
(Jussi Backman Facebook-keskustelussa)

Kriittisessä pisteessä keskustellaan työtaisteluista

2010-11-23T13:53:00.000-08:00

Työtaisteluiden aika!

Lähetetty 22.11.2010 kirjoittanut Janne Hernesniemi

Maanantaina 29.11. klo 19.00 alkaen Kriittisessä pisteessä keskustellaan työtaisteluista.

Keskustelua ovat alustamassa Dan Koivulaakso (Vasemmistonuorten Ilmianna pomosi -kampanja, Sinikka Torkkola (Tampereen yliopiston pääluottamushenkilö) & Kalevi Hölttä (Työoikeuden asiantuntija). Musiikista vastaaEki Suomaa Duo.
Tilaisuus järjestetään KokoTeatterissa ja on avoin kaikille. Baarin puolelta saa olutta ja kahvia. Tervetuloa!

(Kuva alk.per. tiedotteesta)

YLE: Humanistit jäämässä varainkeruun jalkoihin

2010-11-23T13:27:00.001-08:00

YLE: Elinkeinoelämästä yliopistoihin virtaava raha uhkaa karsia humanistisia oppiaineita.

Joissakin yliopistoissa etsitään jo säästöjä järjestelemällä humanistisia tiedekuntia uudelleen samaan aikaan, kun varainkeruukampanjoissa on menossa loppukiri. Yritysmaailman lahjoittajat toivovat rahojen kohdentamista kovemmille aloille.

Helsingin yliopistossa filosofiaa opiskeleva, tiedekuntajärjestö Humanisticum ry:n opintovastaava Risto Tiihonen sanoo, että akateeminen vapaus on erityisen tärkeää humanisteille. Keskivertohumanistilla on useita sivuaineita.

- Mielekkyys opiskella täällä syntyy siitä, että me voidaan vapaasti valita tutkintojen sisältö. Tämmöinen vapaus on humanistisen tutkinnon takaaman asiantuntijuuden perusta, Tiihonen sanoo.

Hän on huolissaan uudistuksesta, jota Helsingin yliopisto runnoo parhaillaan kovalla vauhdilla läpi. Se muuttaisi noin 60 humanistisen tiedekunnan pääainetta pariksikymmeneksi opintosuuntaukseksi.

Uudistus uhkaa sekä valinnan vapautta että karsii oppiainevalikoimaa, uskoo filosofian lehtori Thomas Wallgren.

- Oppiaineet perustutkintotasolla vähenisivät. Idea on, että meillä on liian paljon tällaisia tehottomia aineita kuten filosofia, jotka eivät ole riittävän hyödyllisiä, eivätkä valmista opiskeiljoita työmarkkinoille, Helsingin yliopistossa työskentelevä Wallgren sanoo.

Pääoma karttuu – humanistit säästävät

Wallgrenin mielestä ei ole sattumaa, että juuri humanistinen tiedekunta on säästökuurilla samaan aikaan, kun yliopistojen varainkeruumaraton lähestyy loppuaan.

Helsingin yliopistossa opetusministeriön asettama miljoonan euron tavoite on ylitetty jo yli kahdeksankertaisesti, mutta silti humanisteilta leikataan.

Samankaltaisia hankkeita on käynnissä muuallakin. Esimerkiksi Vaasan yliopistossa säästettiin hiljattan, kun humanistinen tiedekunta yhdistettiin hallintotieteellisen kanssa. Tampereella taas haudataan koko h:lla alkava sana, kun tiedekunnat lakkautetaan ja oppiaineet ripotellaan uusiin yksiköhin.

Thomas Wallgrenin mukaan on selvää, ettei elinkeinoelämän rahoja tulla yliopistoissa jakamaan tasan.

- Se tarkoittaa sitä, että rahan valta jyrää ja vanhat sivistysarvot jäävät heikommalle. Meillä on budjettileikkauksia ja vapaudenmenetyksiä, kun tämä uusi meininki tulee yliopistoihin.

Lahjoittajien toiveita kuunnellaan herkällä korvalla

Varainkeruun sääntöjen mukaan lahjoittajat eivät saa ladella ehtoja, mutta erilaisia toiveita on satanut.

Julkisesti rahojensa perään on katsonut esimerkiksi Yksityisyrittäjäin säätiö, joka toivoi lahjoituksensa päätyvän yrittäjyyttä tukeviin opintoihin. Itä-Suomessa taas suuren summan lahjoittanut autokauppias epäili filosofian opetuksen tarpeellisuutta.

Vaasan yliopistossa vahva energia-alan painotus on tuonut lahjoituksia erityisesti paikallisilta energia-yrityksiltä. Varainkeruusta vastaava yhteiskuntasuhteiden johtaja Jouko Havunen kertoo, ettei toivomista ole kielletty.

- Toivomukset ovat olleet juuri luonnetta, että näiden lahjoituspääomien tuotolla erityisesti tuettaisiin vaikkapa nyt energia-alan tutkimuksen ja koulutuksen kehittämistä.

Havunen sanoo, että toiveita kunnellaan herkällä korvalla. Hän kuitenkin muistuttaa, että varainkeruussa yli tavoitteen onnistunut Vaasan yliopisto on jo valmiiksi liiketalouspainotteinen.

Humanistien ja hallintotieteilijöiden yhteensaattamista Jouko Havunen perustelee paitsi synergialla myös tehostamisella.

- Tehdään sisäistä tehostamista ja määritellään tutkimuksen painopistealueita, hän sanoo.

YLE Uutiset / Hanna Eskonen

Uutisia köyhyydestä, terveydenhuollosta, opiskelijoiden toimeentulosta, työttömistä ja työkyvystä

2010-11-22T11:40:00.001-08:00

YLE: Terveyskeskusmaksut karkottavat ihmisiä lääkärin ovelta Suomessa. Asiantuntijoiden mukaan Suomen terveysjärjestelmä tulisi nopeasti saada kuntoon, jotta eriarvoisuus ei kasvaisi.

Kansainvälisesti Suomi on huonolla sijalla arvioitaessa terveyspalveluiden tasa-arvoisuutta. Suomessa parempiosaiset käyvät usein ja vaivatta lääkärissä, eivätkä maksa siitä käytännössä mitään. Köyhemmät taas jonottavat ja maksavat eivätkä sen vuoksi käy lääkärissä tarvittavaa määrää.

Tilanne on kärjistynyt parinkymmenen viime vuoden aikana. Sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Kari Välimäki pitää tilannetta jopa sietämättömänä.

STT: Ilman töitä jääneen pitäisi saada uusi työpaikka viimeistään kahdessa vuodessa. Kahden vuoden työttömyyden jälkeen sekä ihmisen työkyky että -halu heikkenevät nopeasti.

Pellervon taloustutkimuksen (PTT) selvityksen mukaan varsinkin ikääntyneet työttömät tulisi työllistää rivakasti. Heidän työkykynsä heikkenee nopeasti jopa huonoksi, jos työttömyysaika pitkittyy.

Erityisryhmien työkyky -selvityksen mukaan moni vammainen ihminen haluaisi tehdä töitä, mutta sekä yhteiskunnan että vammaisten itsensä asenteet hankaloittavat työnsaantia. Vammaiset itse eivät aina jaksa uskoa omiin työnsaantimahdollisuuksiinsa. Esteenä on myös työllistämiseen liittyvä hankala byrokratia.

Vammaisista yli kolmasosalla on erinomainen tai hyvä työkyky. Lähes puolet sekä haluaisi että pystyisi tekemään töitä.

Iltalehti: Opiskelija elää 13 eurolla päivässä

Maanantai 22.11.2010 klo 21.29

TAUSTA

Opiskelijan tulot muodostuvat opintorahasta ja asumislisästä, opintolainasta, työtuloista ja vanhemmilta tai läheisiltä saatavasta tuesta, ja yksin asuvalla nämä ovat yhteensä 771 euroa kuukaudessa.

Yksin asuvan opiskelijan, jotka ovat suurin ryhmä korkeakouluopiskelijoissa (42 %), asumismenot ovat 370 euroa kuukaudessa.

Varsinkin asuminen haukkaa suuren osan opiskelijoiden käytettävissä olevista rahoista.

Neljäsosa ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden tuloista tulee ansiotyöstä, ilmenee opetus- ja kulttuuriministeriön teettämästä tutkimuksesta.

Yksin asuvan korkeakouluopiskelijan keskimääräiset nettotulot ovat 771 euroa kuukaudessa. Tutkimuksen mukaan opiskelijalla on on käytettävissään elämiseensä noin 13 euroa päivässä (401 euroa/kk) asumiskustannusten jälkeen.

Täysi opintoraha on 300 euroa kuussa ja täysi asumislisä 200 euroa kuussa.

Ammattikorkeakouluopiskelijoista 47 prosenttia ja yliopisto-opiskelijoista 30 prosenttia kokee, että tulot eivät riitä kuukausittaisiin menoihin. Asumis- ja ruokamenojen osuus on noin 70 prosenttia kaikista menoista.

Asumisen tuen lisääminen vähentäisi työssäkäyntiä

Tulokset perustuvat Tilastokeskuksen vuoden takaiseen verkkokyselyyn, johon vastasi lähes 4 000 korkeakouluopiskelijaa.

Tutkimusta maanantaina Helsingissä esitellyt tutkija Kaisa Saarenmaa Tilastokeskuksesta heitti pohdittavaksi, olisiko asumislisää korotettava tai opiskelija-asuntoja lisättävä. Silloin työssäkäyntiin eli olisi niin suurta painetta ja opiskeluajat lyhenisivät.

Suomi poikkeaa monista eteläisemmistä EU-maista siinä, että opiskelijoista vain kuusi prosenttia asuu vanhempiensa luona. Italiassa luku on 75 prosenttia, Espanjassa 59 prosenttia ja Ranskassa 42 prosenttia.

Toisaalta työssäkäynti opiskeluaikana lähentää työelämään. Reilusti yli puolet korkeakouluopiskelijoista arvioi, että omalla alalla on tulevaisuudessa hyvä työllisyystilanne. 30 prosenttia pelkää jäävänsä työttömäksi valmistumisen jälkeen.

STT

HS: Tanssijat haluavat hallitukselta katon pään päälle

2010-11-22T11:19:00.001-08:00

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Tanssijat+haluavat+hallitukselta+katon+pään+päälle/1135261775761

Stop köyhyys! -päivä jalkautuu kansan keskelle 23.11.2010

2010-11-22T11:13:00.001-08:00

http://www.stakes.fi/FI/ajankohtaista/Tapahtumakalenteri/23112010.htm

Stop köyhyys! -päivä jalkautuu kansan keskelle 23.11.2010

Stop köyhyys! -päivää vietetään 23.11. sopan ja sävelten voimin Kampin kauppakeskuksessa ja Narikkatorilla, Vaasanaukiolla Sörnäisissä ja Herttoniemen metroasemalla sekä kynttilöin Tuomiokirkon portailla. Tule tekemään köyhyys näkyväksi ja muuttamaan kehityksen suuntaa!

Aika: Tiistai 23.11.2010 klo 12–21
Paikka: Helsingin metrojunat ja kolme kohtaamispaikkaa metron varrella sekä Tuomiokirkon portaat

Taloussanomat: Surkea pomo ja raskas työ ajavat eläkkeelle

2010-11-22T09:39:00.001-08:00

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/11/22/surkea-pomo-ja-raskas-tyo-ajavat-elakkeelle/201016225/139
Suomalaiset ajautuvat ennen aikojaan eläkkeelle työelämän henkisen ja fyysisen kuormittavuuden sekä heikon johtamisen takia, kertoo tuore kysely.

YLE: Moni taiteilija jaa vaille tyottomyysturvaa

2010-11-22T07:10:00.000-08:00

http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/11/moni_taiteilija_jaa_vaille_tyottomyysturvaa_2160331.html

Kuvataiteilijan on usein vaikea päästä työttömyystuen piiriin monimuotoisen työnkuvan takia. Useat taiteilijat tekevät samanaikaisesti perinteistä palkkatyötä ja maalaavat apurahan tuella. Taiteen rinnalla tehtävä kahvila- tai opetustyö kangistaa usein taiteellista luomisprosessia.

Suomen taiteilijaseuran puheenjohtaja Hanna Ojamo kertoo, että 20–40 prosenttia taiteilijoista on osittain tai kokonaan työttömänä. Aina työtön taiteilija ei kuitenkaan kuulu työttömyystuen piiriin.

- Monesta eri lähteestä tuleva työtulo ei asetu mihinkään työnteon kategoriaan. Taiteilijuus ei ole palkkatyötä eikä yrittäjänä tehtyä työtä, Ojamo sanoo.

Toisinaan taiteilijan saattaa olla hyvin vaikea osoittaa, että hän toimii työssään ammattimaisesti.

- Vaikka näyttäisi ansioluettelonsa, jossa on paljon näyttelyitä ja liittojen jäsenyyksiä, työttömyysturvaa ei aina myönnetä.

Muu työ syö aikaa maalaamiselta

Suomalaistaiteilijan tuloista vain puolet tulee taiteen tekemisestä. Jos galleriamyynti ei kipua pilviin ja apuraha ei riitä, taiteilija joutuu usein tekemään muuta työtä maalaamisen rinnalla.

Taiteilija Rauha Mäkilä sanoo, että työhuoneen ja toisen alan työpaikan välillä ravaaminen vaikeuttaa taiteellista luomisprosessia.

- Taiteilija joutuu tekemään taiteen rinnalla koko ajan muita töitä, jotta saisi rahaa. Tämä vie aikaa maalaamiselta. Maalaaminen taas vaatii aikaa – se ei tapahdu pikaisesti ja itsestään. Kaikki rahatyön tekeminen on itse maalausprosessista pois, mikä on tosi sääli, Mäkilä valittelee.

Taiteilijoiden toimeentulon paraneminen etenee hitaasti

Tohtori Tarja Cronberg jätti ehdotuksen taiteilijoiden toimeentuloparannuksista kulttuuriministerille viime elokuussa. Cronberg toi esiin, että yhteiskunta tunnistaa vain palkkatyön ja yrittäjyyden, joista kumpaankaan taiteilijaa ei voida asettaa.

Taiteilijoiden työttömyysturva korvattaisiin Cronbergin ehdotuksen mukaan työllisyysapurahalla. Lisäksi esimerkiksi taiteilija-apuraha-aikoja tulisi Cronbergin mukaan pidentää.

Tällä hetkellä Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee projekteja, jotka työllistävät työttömiä taiteilijoita. Esimerkiksi Helsingin Annantalolla ryhmä nuoria työttömiä taiteilijoita suunnittelee parhaillaan taideprojekteja helsinkiläisiin kouluihin.

Tällaiset projektit eivät kuitenkaan välttämättä paranna tilannetta pitkällä tähtäimellä. Pikainen muutos pitäisi tehdä nimenomaan syvemmälle rakenteisiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Riitta Kaivosoja toteaa kuitenkin, että moninainen tapa hankkia toimeentulo vaikeuttaa uudistustoimenpiteiden suunnittelua.

- Meidän pitäisi tunnustaa paremmin taiteilijuus ammattina, Kaivosoja kiteyttää.

Taiteilijoiden toimeentulon paraneminen etenee hitaasti. Riitta Kaivosojan mukaan hyväksytyt Cronbergin ehdotukset toteutuvat aikaisintaan vuosien 2012-2015 aikana.

Radion kulttuuriuutiset / Emma Vainio

YLE: vapaat taiteilijat perustavat esityskeskuksia (Miten taiteilija ansaitsee 4)

2010-11-22T03:22:00.001-08:00

http://m.yle.fi/w/uutiset/kulttuuri/ns-yduu-3-2143045

’’ Lukuisat pienet teatteriryhmät kärsivät harjoitus- ja esitystilojen puutteesta. Ryhmät ovat jääneet vähäisen rahoituksen ja korkeiden vuokrien väliseen loukkuun. Nyt taiteilijat ovat perustamassa yhteistä Esitystaiteen keskusta sekä Helsingissä että Lapissa.

Tilojen puute on saanut vapaat ryhmät kehittämään uusia yhteistyömuotoja. Helsinkiin ollaan perustamassa uutta esittävän taiteen keskusta, joka kokoaisi saman katon alle useita pieniä esittävän taiteen ryhmiä. Toteutuessaan keskus tarjoaisi ryhmille harjoitus- ja toimistotiloja sekä tuotantoapua.

Keskuksen suunnittelija Kirsi Reinolan mukaan vapaalla teatterikentällä ei voi enää luottaa yhteiskunnan täysipainoiseen tukeen.

- Mikään uusi yhdistys tai organisaatio taiteen alalla ei tule enää saamaan yhteiskunnalta sataprosenttista rahoitusta. Siksi olemme miettineet erilaisia liiketoimintamalleja yhdistyksen oheen, Reinola sanoo.
Tilan puutteessa esityspaikaksi kelpaa vaikka raitiovaunu

Monella esiintyvällä ryhmällä on kokemuksia tilojen hankkimisen vaikeudesta. Helsinkiläisen Todellisuuden tutkimuskeskuksen tuottajan Henri Haatajan mukaan teatterin nykyisen esiintymistilan löytyminen oli onnenpotku.

Teatteri on ollut vuokralla purku-uhan alla olevassa vanhassa liikuntakeskuksessa vuodesta 2007 asti. Vuokrasopimusta on jatkettu aina muutamalla kuukaudella, toisinaan hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Nyt teatteri on joutunut etsimään itselleen uudet tilat vuokrasopimuksen purkauduttua.

Myös vuodesta 1959 saakka toiminut Teatteri Kultsa on toiminut ajoittain hyvin epävarmoissa oloissa. Tarja Koskela kertoo paikoista, joissa ryhmä on esiintynyt:

- Olimme Kulttuuritalon sähköpääkeskuksessa esittämässä Beckettiä. Sen jälkeen vuokrasimme Tarkk’ampujankadulta liikehuoneiston. Sitten olimme VR:n makasiineilla. Meillä on ollut vuokralla raitiovaunu, ja Villa Kiven pihamaalla olemme esittäneet kesäteatteria, listaa Koskela.
Lappiin halutaan houkutella lisää taiteilijoita

Kiinnostus uusia harjoittelutiloja kohtaan on ollut Helsingissä suurta, mutta tilojen vähäisyys ei ole vain helsinkiläisten teatterien ongelma. Lapin läänintaiteilija Tuula Väisänen on organisoinut Lappiin omaa esittävien taiteiden keskusta, jonka on tarkoitus toimia yhteistyössä koko Lapin alueen vapaan näyttämötaidekentän kanssa.

Vaikka välimatkat ovat Lapissa suuria, ovat ongelmat samoja kuin ruuhka-Suomessa.

- Tiloja ei ole tarpeeksi. Rovaniemellä ongelma on korostunut, koska tänne on viime vuosina tullut paljon vapaan kentän toimijoita. Yhdelläkään näistä ryhmistä ei ole omaa tilaa, sanoo Väisänen.

Väisänen kertoo, että esittävän taiteen keskuksella on tarkoitus houkutella Lappiin myös uusia taiteentekijöitä.’’

HS Sunnuntaidebatti 21.11.2010: Torpparit on vapautettava!

2010-11-22T03:00:00.000-08:00

http://www.outialanko.fi/blogi/torpparit-vapautettava

”Palkkatyön ja yrittäjyyden välillä työskentelevistä on tulossa oikeudettomien ja alipalkattujen joukko.

Kolmasosa työmarkkinoilla olevista suomalaisista on työttömänä tai epätyypillisessä työmarkkina-asemassa. Työtä tehdään yhä useammin perinteisen palkkatyösuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa.

Yhä suurempi osa työllistää itsensä myymällä omaa osaamistaan ja työtään. Tähän joukkoon kuuluu muun muassa toimittajia, koodaajia, kääntäjiä, tulkkeja, taiteilijoita, siivoojia ja hoitoalan ammattilaisia.

Freelancerit, toiminimellä työskentelevät ja muut itseään työllistävät ovat nykyisen työ- ja sosiaalilainsäädännön väliinputoajia. Nämä 2000-luvun torpparit ovat toimeksiantajistaan riippuvaisia, mutta heiltä puuttuu palkkatyösuhteessa olevan sosiaaliturva. He kantavat yrittäjän riskin, mutta heillä ei ole mahdollisuutta yrittäjän voittoon. Heidän ansionsa ja muut työehtonsa jäävät helposti palkansaajia kehnoimmiksi, eikä heillä välttämättä ole ammattiliittoa turvanaan.

Työnantajille työn teettäminen yrittäjämuotoisesti voi olla keino leikata työvoimakustannuksia. Kun aiemmin palkansaajan asemassa ollut joutuu alihankkijan asemassa myymään työpanostaan entiselle työnantajalleen, puhutaan pakkoyrittäjyydestä. Ongelmana ei ole niinkään toimeentulon niukkuus kuin epävarmuus sen jatkuvuudesta.

1900-luvun alun Suomessa käytiin kiivasta poliittista keskustelua torpparien ja muiden vuokratilallisten taksvärkistä eli päivätyövelvollisuudesta. Ongelmat ratkaistiin pian itsenäistymisen jälkeen säädetyllä torpparilailla.

Nyt 2000-luvun alussa olisi aika vapauttaa nykyajan torpparit ja säätää lakeja, jotka parantavat itseään työllistävien asemaa työmarkkinoilla.

Palkkatyön ja yrittäjyyden välillä työskentelevän ei tarvitse olla alistettu torppari. Hän voi olla myös nykyajan trubaduuri, joka kiertää iloisesti maita ja mantuja ja valitsee itse, milloin ja kenelle haluaa esiintyä.

Jo nyt itsensä työllistäminen voi olla työntekijän itsenäisyyttä korostava elämäntapavalinta. Hintana vapaudesta kuitenkin on toimeentulon ja sosiaaliturvan epävarmuus.

Tärkeintä on päivittää työ- ja sosiaalilainsäädäntö vastaamaan nykyisen työelämän moninaisuutta. Remontin voisi aloittaa työttömyysturvajärjestelmän korjaamisesta. Nykyisin järjestelmä on liian jäykkä reagoidakseen riittävän nopeasti itseään työllistävien alati muuttuvaan työmarkkina-asemaan – työtä saatetaan tehdä tänään yrittäjämuotoisesti ja huomenna työsuhteessa.

Palkansaajien työttömyyskassa ei voi nykyisin vakuuttaa itseään työllistäviä, ja työvoimaviranomaiset luokittelevat heidät yleensä yrittäjiksi. Yrittäjien sosiaaliturva on kuitenkin pienituloisille itseään työllistäville liian kallis, sillä yrittäjät maksavat työttömyyskassaansa enemmän kuin palkansaajat.

Yrittäjien työttömyyskassan kautta voi päästä ansiosidonnaisen korvauksen piiriin vasta 18 kuukauden työskentelyn jälkeen. Lisäksi ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen saamisen ehtona on neljän kuukauden täydellinen työn keskeytys tai toiminnan lopettaminen sekä työvälineistä luopuminen. Itseään työllistäville vaatimus on naurettava – työhän jatkuu taas, kun seuraava toimeksiantaja löytyy.

Neljän kuukauden karenssi ja vaatimus työvälineiden myynnistä olisikin poistettava laista. Myös palkansaajien työttömyyskassojen jäsenyys pitäisi avata niille, jotka eivät työskentele perinteisessä työsuhteessa.

Muuten itseään työllistävistä tulee työmarkkinoille kasvava, alipalkattu paarialuokka, jolla ei ole kunnollista työsuhdeturvaa tai neuvotteluvoimaa. Heistä voi tulla samanlainen oikeudettomien työläisten joukko kuin vuokratyöntekijöistä.

Tilanteen korjaamiseksi ei ole erityisiä esteitä. Jo nykyään kuuluminen työosuuskuntaan, jossa jäsenten omistusosuus on alle 15 prosenttia, tekee mahdolliseksi yrittäjämuotoisten tulojen hankkimisen ilman, että henkilö menettää työttömyysturvaansa.

Myös ammattiliitojen on otettava itsensä työllistäjien ja vuokratyöntekijöiden asia omakseen.

Lainsäädäntöä päivittämällä itsensä työllistäminen voi kasvattaa työelämän mielekkyyttä ja vähentää työttömyyttä. Se synnyttäisi uusia luovia työn tekemisen käytäntöjä ja sitä kautta uusia monimuotoisia yrityksiä.

Pitkällä aikavälillä paras tapa turvata sosiaaliturva myös epätyypillisissä työsuhteissa työskenteleville on kaikille kuuluva perustulo. Se antaisi mahdollisuuden siirtyä joustavasti työstä toiseen ilman väliinputoamisia ja turhaa byrokratiaa.

Outi Alanko-Kahiluoto
Dan Koivulaakso

Alanko-Kahiluoto on vihreiden kansanedustaja, Koivulaakso Vasemmistonuorten puheenjohtaja.”

HS: Tampereen yliopisto purkaa tiedekunnat

2010-11-19T02:49:00.000-08:00

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tampereen+yliopisto+purkaa+tiedekunnat/1135261762480

Helena Hietasen ehdotus managerikoulutuksesta kuvataiteilijoille ja manageripalkkioiden lisäämisestä teoksen myyntihintaan

2010-11-18T06:08:00.000-08:00

Pyysin Helena Hietaselta luvan julkaista hänen Facebook-kommenttejaan kahdesta asiasta, joista molemmat liittyvät taiteilijan toimeentulon tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Tämä jälkimmäinen aihe liittyy ajankohtaiseen kuvataiteen manageroinnin teemaan, jonka sokea piste on ollut sen tiedon ja taidon unohtaminen, jonka kuvataiteilijat voisivat itse tuoda alueelle. Hietanen ehdottaa seuraavassa oivaltavasti lisäksi manageripalkkion lisäämistä myyntihintaan mikä motivoisi manageria ja auttaisi taiteilijaa muuten alhaisten myyntitulojen paineissa. (K.Y.)

Hietasen kommentti:

Olen Ruotsissa työskennellessäni ollut julkisen taiteen projektissa, jossa manageri oli itse kuvataiteilija, joka oli täydentänyt työnkuvaansa toimien myös managerina.
Mielestäni olisi hyvä, jos myös nuoret kuvataiteilijat (ja mikseivät kokeneemmatkin) voisivat täydennyskoulutuksen avulla työllistyä myös managereina itsekin. Tällöin osa nuorista löytäisi jo uransa alkuvaiheessa muitakin ansaintakeinoja kuin kuvatiteilijuus sinänsä. Tämä laajentaisi kuvataiteilijan työllistymismahdollisuuksia mikä ilmeisesti on myös hankkeen tarkoitus. Itse taiteilijana toiminut tietää työnprosessit.

Ajattelen, että manageroinnin tulos olisi asiakkaiden hankkiminen ja se, että kuvataiteilija saa myyntiä tai julkisen tilaustyön. Eikö siis tulisi olla niin, että managerin palkkio tulee lisätä teosmyynnin hintaan. Manageri saa palkkion , jos myyntiä tulee eli hänen työnsä tuottaa tulosta. Manageroinnin tarkoitus lienee toimia kuvataiteilijan ja ostajan välillä myynnin edistäjän, etsien asiakkaita ja löytäen yrityksille yms. tahoille sopivia taiteilijoita. Tässä on kipukohta jossa managerilla on tarvetta: taiteen myyminen ja uusien ostavien yleisöjen etsiminen.

Jos kuvataiteilijat joutuvat maksamaan jo ennalta pienistä myyntituloista ja alhaisista teoshinnoista kokonaan managerin kulut järjestelmä ei tule olemaan mahdollinen pienituloisimmille, jotka tukea kipeästi tarvitsisivat. Ei mielestäni voida ajatella, että kentän sisällä rahoitus onnistuisi vaan tuloa on saatava ulkopuolelta kuten ostajilta. (H.H.)

Helena Hietanen taiteilijan olemattomasta palkasta näyttelyä rakentaessa

2010-11-18T05:51:00.000-08:00

Pyysin Helena Hietaselta luvan julkaista hänen Facebook-kommenttejaan kahdesta asiasta, joista molemmat liittyvät taiteilijan toimeentulon tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Kumpikaan asioista, taiteilijan palkka näyttelyn rakentamisesta taidemuseoon eikä managerikoulutus kuvataiteilijoille, ei ole vielä todellisuutta. Kumpikin kuitenkin parantaisi kuitenkin sitä paljon puhuttua kuvataiteilijan ansaintalogiikkaa omalla tavallaan. Kaisa Heinäsen uusi artikkeli Helsingin Sanomissa 18.11.2010 ja Jussi Kiven Taide-lehdessä 2 (2010) julkaistu artikkeli biennale-taiteilijan kokemuksista ovat olleet omalta osaltaan nostamassa ensimmäistä aihetta esiin. (K.Y.)

Hietasen kommentit taiteilijan olemattomasta palkkiosta näyttelyä rakentaessa:

HS/ Kulttuuri 18.11. :"Kuvasto haluaa uudistaa näyttelykorvaukset...kun (kuva)taiteilija pitää näyttelyn, hän on usein työryhmästä ainoa, jolle ei makseta mitään. Ajatellaan, että näyttely ja sen huomioarvo on taiteilijan palkka. Yleisökin maksaa päästäkseen näkemään teoksen. Miksi tekijälle ei pitäisi maksaa?" / Kaisa Heinänen

Kaisa Heinäsen osuva kirjoitus ongelmasta, joka on kuvataiteilijan työn arkea: teet työtä, joka on taidemuseon tai näyttelyorganisaation keskiössä eli näyttelyn sisältö, mutta usein korvaukset työstä ovat olemattomat tai pahimmillaan niitä ei saa lainkaan!

"Kuvaston mukaan museoiden maksuhaluttomuuden syynä ovat nimenomaan niiden riittämättömät varat".

Kirjoituksessa Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Petra Havu tuo esiin hyvin konkreettisesti ongelman ytimen: " ...museoissa ei välttämättä edes ole totuttu ajattelemaan, että kuvataiteilijalle pitää maksaa teoksen ripustamisesta ja esittämisestä palkkioita tai taiteilijan museolle tekemästä työstä palkkaa. Siksi siihen ei välttämättä edes älytä budjetoida rahaa. Leivän on ajateltu tulevan apurahoista, vaikka koko tukijärjestelmä on taiteilijamäärän huikean kasvun myötä käynyt riittämättömäksi."

Asian ytimeen!

Lopuksi vielä siteeraan kirjoitusta:" Pienessä maassa kukaan (taiteilija) ei halua hankalan leimaa. Mutta jos taiteilija ei itse vaadi hänelle kuuluvia senttejä, ei sitä tee kukaan muukaan. Ja miksi museo sitten maksaisi seuraavalle taiteilijalle, kun ei edellisellekään tarvinnut?"

Ovatko museot alibudjetoineet toimintojaan, jos taiteilijat on jätetty ilman asianmukaisia kulu- ja työkorvauksia? Olen sitä mieltä, että kuvataiteen kentän uudistuessa ja työskentelytapojen muuttuessa (esim. teosten ja näyttelyiden rakenne on yhä enemmän tiettyyn tilaan ja tilanteeseen liittyen suunniteltu) korvausjärjestelmät ovat jääneet jälkeen. Jos lainaat valmiin yksittäisen teoksen näyttelyyn Kuvasto-korvaus on paikallaan.

Mutta jos, taiteilija tekee teoksen suunnitellen tiettyyn museon tilaan ja rakentaen sitä paikanpäällä tai on itse ripustamassa näyttelyä, tulisi työstä maksaa päivärahat, työpalkka ja matkakulut, kuten muillakin aloilla. Nämä on huomioitava budjetissa jo näyttelyä suunniteltaessa. (H.H.)

Hanna Ojamon, Suomen taiteilijaseuran puheenjohtajan blogikirjoitus

2010-11-18T05:35:00.000-08:00

http://www.artists.fi/taiteilija_-lehti/puheenjohtajan_blogi/?224_m=683

Lisää positiivisia uutisia!

2010-11-16T15:53:00.001-08:00

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Turun+yliopisto+vakinaistaa+300+työsuhdetta/1135261683469

Töitä!

2010-11-16T15:31:00.000-08:00

Tuotantoassistentiksi Pixelache-festivaalille?
Production Assistant needed for Pixelache-festival...

Kulttuuriviennin tukiverkko - AV-arkki & Pixelache, tuotantoavustaja

www.kulttuurivienti.fi

AV-arkin päätehtävä on levittää Suomalaista mediataidetta kansainvälisesti ja edistää mediataiteen asemaa yleisesti. Pixelache-festivaali on tällä hetkellä Pohjoismaiden suurin, laajalti verkostoitunut, elektronisen taiteen vuosittainen tapahtuma. Pixelache-festivaali on yksi merkittävimmistä, kansa
....
http://www.kulttuurivienti.fi/index.php?

k=15025

Kerjäläisyliopisto-dokumentti Ylen Areenassa kuukauden ajan

2010-11-16T09:04:00.000-08:00

http://areena.yle.fi/video/1447472

Oi työelämä!

2010-11-16T05:13:00.000-08:00

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Evan+raportti+Työelämän+huonontuminen+vain+harhaa/1135261673651

http://www.yle.fi/alueet/tampere/2010/11/keski-ikaiset_ovat_tiukimmilla_tyoelaman_murroksessa_2145324.html

FULL-TIME PART-TIME ARTIST-TEACHER

"Iso-Britannia: Opiskelijat kärkkäitä valittamaan yliopistojen toiminnasta"

OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN VIRASTOKENTÄN MUUTOKSET (YHTEENVETO -LEHTI)

Tieteentekijöiden liiton tuore jäsenkysely

Tulevan hallituksen säästöt

Vapaan ja kriittisen yliopiston puolesta -työryhmän raportin julkistaminen

(HS) Poliitikot paneelissa: Yliopistohallinto paisuu opetuksen kustannuksella

Yliopistojen hallinto paisuu, opetus- ja tutkimushenkilökunta supistuu

HAALARIPUKUISET VASTAAN HUMANISTIT, NÄINKÖ TÄSSÄ KÄVI? 21.2.2011

Tutkijoiden työttömyysturva paranee

Best of

Yliopistojen vakituisten työntekijöiden palkankorotustenko vuoksi tuntiopetuksen ja opiskelijoille tärkeät kurssit peruuntuvat?

HS: Tuloerot rakentavat luokkayhteiskuntaa

"Tuloerot rakentavat luokkayhteiskuntaa

Kirjeeni Kuvataideakatemian opettajat-sähköpostilistalle

Maanantaina 20.12. klo 18.05-19.00 YLE Puheen Politiikkaradiossa keskustellaan taiteen koulutuspoliittisista asioista, täydennyskoulutuksesta ja taiteilijoiden työllistymisestä. Alustajina kulttuuriministeri Stefan Wallin ja Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Hanna Ojamo.

Taidegraafikko Pekka Hannula blogissaan:

Mustarinda-seura hakee tuottajaa ja taiteilijaa

Uutisvirtaa...

Taideyliopistokeskustelu - Discussion about the possible unification of the art universities in Finland

TAIDEYLIOPISTOKESKUSTELUTILAISUUS TI 14.12 KLO 18.30

SIBELIUS-AKATEMIAN FEENIKS-KLUBILLA

(Pohjoinen Rautatienkatu 9)ON TUESDAY 14.12 THE DISCUSSION ABOUT

THE POSSIBLE UNIFICATION OF

THE ART UNIVERSITIES IN FINLAND

(Feenix-klubi, Sibelius-Akatemia, Pohjoinen Rautatienkatu 9).

Taideyliopisto laskisi yliopistojen määrän 14:ään

Miira Sippola taiteen ja sen tukemisen merkityksestä

Kirjallisuus- ja kulttuurilehti Kirjo rahasta

Uutinen kiusaamisesta korkeakouluissa

Yle: Rehtori ei lämpene ulkomaalaisten lukukausimaksuille

Adressi humanistisen tiedekunnan puolesta

Perusturva

Sosiaaliturva

Lukukausimaksut

Taloussanomat: Aivojen piippuun ajamisesta töissä

HS: yliopistoissa pelon ilmapiiri

Tieteentekijöiden puheenjohtaja: Yliopistoissa pelon ilmapiiri

Esko Valtaojan kolumni Turun Sanomista

VERTAISRAHASTO TUKEMAAN YHTEISKUNNALLISTA TUTKIMUSTA

HS: Anita Kelles-Viitanen: Hallintomallimme on vanhentunut

Hallintomallimme on aikansa elänyt

Uudenlainen malli vahvistaisi palvelujärjestelmää, joka kunnioittaa perusoikeuksia.

Outi Alanko-Kahiluodon kysymys ja Paula Risikon vastaus

Epätyypillisiä töitä tekevien työterveyshuollon epäkohdat

Keskustelutilaisuus itsensä työllistävien toimeentulosta (Lasipalatsi, Helsinki)

Kauppataidetta kasvuyrityspulaan

Kriittisessä pisteessä keskustellaan työtaisteluista

YLE: Humanistit jäämässä varainkeruun jalkoihin

Pääoma karttuu – humanistit säästävät

Lahjoittajien toiveita kuunnellaan herkällä korvalla

Uutisia köyhyydestä, terveydenhuollosta, opiskelijoiden toimeentulosta, työttömistä ja työkyvystä

TAUSTA

HS: Tanssijat haluavat hallitukselta katon pään päälle

Stop köyhyys! -päivä jalkautuu kansan keskelle 23.11.2010

Stop köyhyys! -päivä jalkautuu kansan keskelle 23.11.2010

Taloussanomat: Surkea pomo ja raskas työ ajavat eläkkeelle

YLE: Moni taiteilija jaa vaille tyottomyysturvaa

Muu työ syö aikaa maalaamiselta

Taiteilijoiden toimeentulon paraneminen etenee hitaasti

YLE: vapaat taiteilijat perustavat esityskeskuksia (Miten taiteilija ansaitsee 4)

HS Sunnuntaidebatti 21.11.2010: Torpparit on vapautettava!

HS: Tampereen yliopisto purkaa tiedekunnat

Helena Hietasen ehdotus managerikoulutuksesta kuvataiteilijoille ja manageripalkkioiden lisäämisestä teoksen myyntihintaan

Helena Hietanen taiteilijan olemattomasta palkasta näyttelyä rakentaessa

Hanna Ojamon, Suomen taiteilijaseuran puheenjohtajan blogikirjoitus

Lisää positiivisia uutisia!

Töitä!

Tuotantoassistentiksi Pixelache-festivaalille?Production Assistant needed for Pixelache-festival...

k=15025

Kerjäläisyliopisto-dokumentti Ylen Areenassa kuukauden ajan

Oi työelämä!

(Pohjoinen Rautatienkatu 9)

ON TUESDAY 14.12 THE DISCUSSION ABOUT

Tuotantoassistentiksi Pixelache-festivaalille?
Production Assistant needed for Pixelache-festival...